sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Estekisat ja jännityksen selätys

Kisaviikonloppu Sulon kanssa jatkui sunnuntaina 60 cm esteluokalla. Matalasta estekorkeudesta huolimatta jännitys uhkasi käydä jopa lamaannuttavaksi, sillä parin edellisen hyppykertamme epävarmuudet ja ongelmat kummittelivat mielessä. Suorastaan pelotti kun pohdin Sulon tämänhetkistä epävarmuutta etenkin oksereilla ja sitä miten onnistuin pari viikkoa sitten kiellon yhteydessä satulasta sinkoutumaan. Taitaa olla myös niin että Elmolla hyppääminen on syönyt omaa varmuutta kun hypyissä on ollut vaikeuksia pysyä kyydissä jopa 60 cm esteillä. Kaikkien näiden kokemusten seurauksena itseluottamukseni oli aivan pohjamudissa ja rohkeus tipotiessään. Ei ihan parhaat lähtökohdat kisoihin, ja koko aamun mietinkin että voinko vielä starttini perua kun ei tässä voi käydä kuin huonosti. Rataa kävellessä etenkin neljäntenä esteenä vastaan tuleva okseri näytti aivan liian isolta, vaikka yleensähän on tavannut käydä niin että kisaradalla esteet vaikuttavat pienemmiltä kuin harjoituksissa. Ei tänään. Muutoinkin panikoin siitä että kuuden esteen perusrata ja kuuden esteen toinen vaihe sisälsivät yhteensä viisi okseria (arvostelunahan oli siis 367.1).

Ratapiirros napattu Annelta.

Peloista huolimatta nousin Sulon satulaan ja onneksi jännitys alkoi hieman lieventyä kun pääsi ratsastamaan. Ehdittiin tehdä ihan huolellinen sileän verryttely ulkokentällä, ja pikkuhiljaa alkoi olla luottavaisempi olo kun huomasin että Sulon laukka oli aika mukavasti kontrolloitavissa ja säädeltävissä, eikä hevonen ainakaan tässä vaiheessa ollut erityisen jännittynyt. Esteverryttely mentiin kuuden ratsukon ryhmässä maneesissa, ja maneesin siirryttyämme Sulo luonnollisestikin vähän jännittyi. Laukattiin ensin pari kierrosta, ja meno tuntui pienestä jännittyneisyydestä huolimatta ihan toimivalta. Sulo oli kuulolla ja laukassa oli sopiva energia ja kontrolli yhtäaikaa. Vasemman kierroksen verryttelyesteenä hypättiin pystyestettä numero yksi. Tultiin tämä kahteen kertaan eikä ongelmia ilmennyt. Päästiin helposti hyvään ponnistuspaikkaan ja yli mentiin epäröimättä. Tässä vaiheessa totesin että ehkä sittenkin selviän hengissä.

Oikeaan kierrokseen verryttelyesteenä toimi radan pelottavimman näköinen okseri numero neljä. Ekalla yrityksellä askel ei oikein sopinut, mikä olisi pitänyt ratkaista ratsastamalla eteen pari askelta aikaisemmin, mutta kun en tätä tehnyt niin kielto tuli. Olin kuitenkin sen verran varautunut ettei ollut mitään ongelmia pysyä kyydissä. Kopautin vähän pohkeilla Sulon kylkiin merkiksi että ei näin, ja uuteen lähestymiseen ratsastin laukkaan enemmän energiaa. Nyt ratkaisin pienen askelepäsopivuuden lähettämällä Sulon vähän reilummin eteen kohti estettä mutta pidin kuitenkin ohjat kädessä ja istunnan pystyssä, ja näin mentiin helposti yli. Oli itse asiassa ihan hyvä että verryttelyyn kielto otettiin, sillä näin pääsin huomaamaan millaisesta tilanteesta kielto tulee ja miten tilanteen voi ratkaista. Hypättiin okseri vielä toiseen kertaan sujuvasti mutta vähän tarpeettomasti estettä kohti kiihdytellen.

Verryttelyn päätyttyä jouduttiin odottelemaan omaa vuoroa kolmen ratsukon ajan. Odotteluaikana jännitys ehti palata takaisin, vaikka toki verryttelyn jälkeen olo olikin jo hieman varmempi kuin vielä tunti-pari aikaisemmin. Vuoromme koittaessa ratsastin alle ensin laukkaympyrän, ja sitten lähdettiin hallitussa rauhallisessa laukassa ykkösesteelle. Heti ykkösellä tuli pieni epäröinti sillä ajauduttiin ihan pohjaan. Päästiin kuitenkin yli kun pohkeet oli mukana, vaikka sen virheen teinkin että heitin ohjaa pois ja ennakoin ylävartalolla. Myös kakkos- ja kolmosesteille tultiin aika pohjaan ja vähän jarrutellen. Tunnilla näistä tilanteista olisi voinut tulla kielto ratsastajan luovuttaessa, mutta onneksi kisaradalla asenne oli päättäväisempi ja kun sanoin Sulolle että hop mennään niin menihän se. Näissä ekoissa hypyissä oli vielä selvää jännittyneisyyttä mukana. Pahin hidastus tuli neloselle jonka eteen vauhti tyssäsi käytännössä kokonaan, mutta yli mentiin. Neljän ekan esteen jälkeen taisi pahin jännitys helpottaa satulan molemmin puolin, ja sitten meno muuttuikin jo varmemmaksi. Perusradan kaksi viimeistä estettä sekä kaikki toisen vaiheen kuusi estettä ylittyivät ilman epäröintejä ja hyvinkin sujuvasti. Aikaa en uskaltanut kuitenkaan alkaa ratsastaa vaan keskityin ratsastamaan hallitusti ja virheittä maaliin asti. Rauhallisesti ja nätisti sitten mentiinkin, ja olin sekä valtavan helpottunut että todella tyytyväinen kun viimeinenkin este ylittyi ja olimme maalissa puhtaalla suorituksella. Näin kovan jännittämisen jälkeen oli mahtavan hieno fiilis kun olinkin ratsastanut hyvän ja onnistuneen radan. Sulo sai tietysti isot kehut oman osuutensa hoitamisesta.



Suorituksemme oli luokan hitain tuplanolla. Kovin korkealle tuloslistalla ei tällä tietenkään päässyt, mutta se ei laimentanut iloani yhtään. Sijoituksesta jäimme 9 sekuntia ja kakkossijalle kurvailleista Annesta ja Pupesta 12 sekuntia, joten palkinnoille päästäkseen olisi pitänyt ratsastaa paljon paljon pienemmät tiet sekä nopeammassa tempossa. Treenaillaan nopeaa uusintaratsastusta sitten kunhan on ensin perusasiat kuten hyppyvarmuus kunnossa. Tämänpäiväinen kisasuoritus teki kyllä itseluottamukselle todella hyvää, kun jännityksestä huolimatta ensinnäkin menin ja toisekseen ratsastin hyvin. Jospa nyt lähtisi treenitkin sujumaan paremmin kun sain huomata että esteet kyllä ylittyvät kunhan oma asenne on se että mennään eikä meinata.

Videosta kiitokset Noralle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti