Paremmin mukana

Estetreenit Elmon kanssa jatkuivat vielä syyslomakurssin viimeisenä päivänä. Tänään ehdittiinkin hypätä mukavan tehokkaasti sillä ratsailla oltiin ainakin tunti ja vartti. Verryttelyksi ylitettiin ensin ravipuomeja kevyessä istunnassa. Suoralla linjalla olevien puomisarjojen väliin tehtiin käyntiinsiirtymiset pysytellen koko ajan kevyessä istunnassa. Aluksi oma paino oli taas liian edessä mutta kun siirsin painopistettä taaemmas ja painoin kantapäitä vielä huolellisemmin alas niin kevyt istunta vakautui heti. Elmoa sai hieman muistutella reippaan ravin säilyttämisestä, mutta ihan kaikkein laiskimmalla päällä se ei tuntunut nyt olevan.

Verryttelytehtävään lisättiin ravipuomien kaveriksi vielä kahden pienen ristikon linja jolle lähestyttiin ravissa ja 12 metrin väliin tuli 3-4 laukkaa. Useimmilla kierroksilla Elmo nosti laukan ekasta hypystä ihan näppärästi, muutamaan kertaan tosin väärän laukan. Ei isompia ongelmia tässä tehtävässä, tosin taisin vähän unohtua keikkumaan irti satulasta ristikoiden välissäkin sen sijaan että olisin istunut takaisin alas ja tasapainottanut menoa vähemmän etupainoiseksi.

Seuraavana tehtävänä ratsastettiin äskeistä 12 metrin suhteutettua linjaa, nyt oikeassa laukassa lähestyen ja kolmen askeleen välinä. Ekalla kierroksella esteet olivat ristikoita ja toisella kierroksella pysty sekä ristikko-okseri noin 60 cm korkeudella. Elmo lähti liikkumaan itse asiassa aika kivasti eteen, ja päästiin linjalle sujuvassa laukassa ilman että tarvitsi puskea. Näin linja sujui näppärästi ja väli oli kolmella askeleella oikein sopiva.

Suhteutetulta linjalta siirryttiin laukanvaihtotehtävän pariin. Tähän kuului kaksi lävistäjäpystyä jotka hypättiin koko maneesin mittaisella loivalla kiemurauralla. Ekalla esteelle vaihto vasemmasta oikeaan ja toisella takaisin. Ekalla esteellä Elmo kaatui niin vahvasti oikealle lavalle ettei vaihtoa saatu onnistumaan, ja ravin kautta kiireellä korjaillessa ei laukan rytmiä ehtinyt ihan saada kuntoon. Jälkimmäinen este ylittyi etupainoisena lähestyen ja kaukaa hypäten eikä vaihto onnistunut tässäkään. Toisella kierroksella petrattiin sen verran että vaihto ravin kautta ekan esteen jälkeen sujui juohevammin ja saatoin ratsastaa paremman lähestymisen toiselle esteelle. Paikka oli taas jäämässä kauas ja yritin pidätteillä tuoda Elmon lisäaskeleella lähemmäs, mutta Elmo viis veisasi yrityksestäni ja pomppasi taas kaukaa, nyt kuitenkin oma-aloitteisesti laukan vaihtaen. Open palaute oli että hyvä idea yrittää ottaa kiinni mutta poni ei vaan oikein tahtonut totella.

Erillisenä tehtävänä tultiin vielä päivän haastavinta kuviota eli vasemmassa laukassa 17 metrin pysty-okseri-linjaa jonka jälkeen heti okserilta nopea kaarre vasempaan ja 17 metrin kaareva tie lävistäjäpystylle jolla laukanvaihto (numerot 4-6). Eilisten kommellusten jälkeen 17 metrin linja okserilla varustettuna vähän jännitti (olihan ne esteet taas hurjia 60-senttisiä), ja suunnitelmanani oli varmistaa välissä riittävän etenevä laukka jottei okserille jäätäisi kauas ja tehtäisi hasardihyppyä. Kävi kuitenkin niin että Elmolla oli laukassa odotettua parempi energia, jolloin päästiin linjalle todella sujuvasti edeten ja kun välissä en yhtään jarrutellut vaan pikemminkin painoin kaasua niin viidellä askeleella olisi tullut kovin ahdasta. Elmo teki jälleen ratkaisun hypätä okserin kauempaa neljällä askeleella, mutta tällä kertaa olin juonessa mukana ja osasin lähteä hyppyyn ponin mukana ja kantapäitä alas painaen. Näin ei ollut vaikeuksia pysyä kyydissä, mutta sen verran meni pasmat sekaisin että en muistanut ja ehtinyt kääntää enää lävistäjäpystylle. Seuraavalla kierroksella tiesin ottaa linjalla laukkaa hieman kiinni ja sain tuotua Elmon okserille viidellä askeleella. Laukka vaan vaihtui vääräksi, mutta kaareva tie hoitui kuitenkin myös väärässä laukassa suhteellisen nätisti. Tämä olikin päivän paras esityksemme tälle kolmen esteen yhdistelmälle.

Seuraavaksi yhdistettiin suhteutetut linjat ja laukanvaihtoesteet kuuden esteen radaksi. Olisi ollut mahdollisuus hypätä vähän isompanakin mutta totesin että 60 cm taso on meille tänään riittävä. Ennen omaa suoritusta rupesi jotenkin jännittämään ihan liikaa, ja olin vähän liian tutisevassa olotilassa rataa aloittaessa. Elmokin oli jotenkin jännittyneen oloinen ja tuijotteli nyt omiaan poissaolevana niin että hyvä kun sain laukan nostettua. Eka hyppy sisään 12 m linjalle oli vähän epäonnistunut ja hätäinen pikkupomppu esteen juuresta, ja katsoin parhaaksi kääntää saman tien pois linjalta. Uudella lähestymisellä päästiin sujuvammin sisään ja linja oksereineen meni helposti. Heti linjan jälkeen Elmo vaan rupesi kyselemään että eikös jo lopeteta ja jouduin aikalailla puskemaan laukkaa eteen. Meni sitten sellaiseksi pohkeella ja raipalla hosumiseksi. Kolmoseste ylittyi läheltä ja vähän hitaassa laukassa, eikä vaihto onnistunut. 17 m linjalle ratsastin laukkaan lisää kierroksia ja viidellä askeleella mentiin, tosin hieman lähelle okseria jolloin Elmo alkoi liirata vasempaan reunaan ja kun korjasin viime tipassa oikealle niin laukkakin vaihtui sitten oikeaksi. Okserin jälkeen liirattiin oikea lapa edellä niin vahvasti etten väärässä laukassa saanut Elmoa käännettyä enää viimeiselle esteelle vaan ajauduttiin ohi. Uusittiin viimeiset kolme estettä, ja taas laukka vaihtui okserilla vääräksi mutta nyt käänsin nohevammin ja päästiin kyllä viimeiselle pystylle mutta kaarteessa kiitoraviin tippuen eli vähemmän tyylikkäällä suorituksella. Oli kyllä räpellyksen makua koko radassamme kun itseä jännitti liikaa ja poni tahtoi jumittaa joka kaarteeseen.

Lopuksi hypättiin onneksi vielä radan alku uusiksi eli ensimmäiset kolme estettä. Tälle pätkälle saatiin nyt nappisuoritus johon oli mukava päättää tunti. Elmo lähti vaihteeksi taas liikkumaan innokkaammin, jolloin 12 metrin linja oli helppo nakki ja saatoin keskittyä istunnan hienosäätöön okserilla. Kaarteessakin laukan energia säilyi hyvin, ja tehtävän päättävälle lävistäjäpystylle pääsin tuomaan ponin harkitusti juuri oikeaan ponnistuspaikkaan. Näin hallitusti ratsastetusta lähestymisestä ja hypystä laukkakin vaihtui helposti. Tässä oli jo sitä oikean tekemisen makua kun laukassa oli alla energiaa jota saattoi ottaa vähän kiinnikin, poni oli kuulolla ja itse ratsastin rentoutuneempana ja jännittämättä. Hyvä minä ja hyvä Elmo! Lisää tällaista!

Siinä missä eilen harmitti ja rankasti niin tänään oli jo aihetta varovaiseen hymyyn. Pisteet itselleni uskalluksesta hypätä niitä valtavia 60 cm oksereita sekä paremmasta mukanaolosta niin etten pahemmin horjahdellut parissa hankalammassakaan hypyssä. Kantapäät alkaa pysyä jo vähän paremmin alhaalla ja jalat ei heilahtele ihan holtittomasti taakse. Elmolle pisteet jälleen reippaasta asenteesta ja siitä miten varmasti se kuljettaa esteiden yli silloinkin kun kuski alkaa panikoida ja sählätä. Tänään Elmosta löytyi monessa kohtaa jo oikein mukavaa energiaa ja imua jolloin esteille oli huomattavasti helpompi ratsastaa kuin koko ajan eteenpäin työntäen. Tästä on hyvä jatkaa hyppyvarmuuden ja rutiinin kasvattamista sekä yhteistyön hiomista.