Keskiviikon tunnilla oli vuorossa esteitä, ja veikkaukseni päivän ratsusta sijoittuivat Elmo-Eetu-akselille. Hämmästys oli suuri kun ei nimeni löytynytkään listasta poniosastolta vaan Manun kohdalta. Manulla en ole vielä koskaan aikaisemmin mennyt, ja ilmiselvänä syynä tähän olen pitänyt sitä että Manu ei 170+ cm säkäkorkeutensa puolesta ole minulle kovin optimaalisen kokoinen ratsu. Itsehän olen nipin napin 157 cm pitkä. Manu on kuitenkin erittäin varma ja rutinoitunut hyppääjä, joten sitä oli ihan mukava päästä kokeilemaan. Satulaan päästyäni sain todeta että eihän hevonen edes tunnu kovin isolta sillä Manu on hyvinkin kapearunkoinen.
Alkuverryttelyt hoidettiin molempiin suuntiin ravaillen. Unohduin aika pitkälti matkustelemaan kyydissä Manun edetessä autopilotilla sopivaa ravia. Kohtalaisen rennolta vaikutti meno, mutta Manun vinouden havaitsin selvästi heti alusta alkaen. Takaosa oli aika reippaasti vasemmalla, mille oli olisi varmaan kannattanut verryttelyn aikana koettaa aktiivisemmin tehdä jotain. Asetus kuitenkin tuntui toimivan molempiin suuntiin.
Erillistä laukkaverryttelyä ei tehty, vaan aloitettiin verryttelytehtävällä johon kuului vasemmassa laukassa suoralla linjalla puomikasa - 16,5 m - ristikko - 15,5 m - puomi. Eka väli oli tarkoitus tulla viidellä laukalla ja toinen neljällä. Manun laukka oli vähän turhan hidasta ja velttoa, ja niinpä ekalla kierroksella ei venytty neljällä jälkimmäiseen väliin. Hevonen tuntui olevan pohkeen takana ja kovin hidas reagoimaan, mutta raippaa en ollut uskaltanut ottaa mukaan sillä Manu voi periaatteessa raipasta vähän hermostua. Seuraavilla kierroksilla ei saatu askelta täsmäämään puomikasalle ja tipahdeltiin raville. Manu tuntui olevan nukuksissa ja ope totesikin että laukkaan olisi saatava lisää terävyyttä.
Jatkettiin vielä samalla linjalla mutta vaihdettiin suunta oikeaan kierrokseen. Nyt linjaa tultiin versiona maapuomi - 15,5 m - pysty - 16,5 m - pysty, tavoitteena molempiin väleihin neljä laukkaa. Tiesin että nyt pitää saada Manu sujumaan paremmin eteen ja tehtävään lähtiessä herättelin sitä pohkeilla. Manu lähtikin laukkaamaan paremmalla energialla, ja neljä askelta oli sopiva molempiin väleihin vaatien kuitenkin vielä hieman hoputtelua matkan varrella. Ope varoitteli tuuppaamasta istunnalla, mihin myönnän sortuneeni hevosen ollessa pohkeelle hidas. Samaa linjaa tultiin vielä pari kierrosta viimeisen esteen ollessa noin 70 cm korkea okseri. Manu alkoi olla paremmin hereillä, ja jälkimmäisessä välissä ei enää tarvinnut ratsastaa eteen vaan saatoin jäädä kaikessa rauhassa nauttimaan menosta. Hypyissä oli helppo olla mukana, mutta en tiedä sorruinko jonkinasteiseen sukelteluun kun kieltoja ei tarvinnut pelätä. Laukka kuitenkin tuppasi vaihtumaan vääräksi eli vasemmaksi sillä hypyissäkin takaosa kippasi vasemmalle.
Lopuksi tultiin vasemmassa laukassa kolmoissarjaa yhden askeleen väleillä. Ekalla kierroksella mentiin ristikko-ristikko-maapuomi ja seuraavilla ristikko-pysty-pysty. Tässä vaiheessa ope tarjosi minulle raippaa käteen jotta saataisiin Manuun vähän lisää säpinää, ja lopulta suostuin sen ottamaan. Manu olikin tämän jälkeen ehkä hieman säpäkämpänä (mutta vain hieman) kun tiesi raipan mukanaolosta. Pyrin napakoilla pohkeilla ratsastamaan laukkaa terävämmäksi sarjaa edeltävään kaarteeseen, ja Manu reagoikin nyt paremmin. Sarjalle päästiin suhteellisen hyvässä laukassa niin ettei esteiden ylityksessä ollut ongelmia missään vaiheessa, mutta pieni lisäterävyys olisi kuulemma auttanut säilyttämään myötälaukan. Nyt nimittäin Manu vaihteli vasemmasta oikeaan sarjan aikana. Pohkeet sai kyllä väleissä olla kiinni ja ääniavut mukana jotta ajatus säilyi riittävästi eteen. Esteitä nostettiin niin että lopuksi sarjan kakkososa oli 70 cm ja kolmososa 80 cm. Näillä korkeuksilla tultiin kolme kierrosta, ja Manu alkoi jo vähän innostua esteiden noustessa. Vasen laukka ainakin alkoi säilyä paremmalla prosentilla. Esteväleissä Manun ajatukset olivat edelleen vähän liikaa taaksepäin, mutta pohkeella ja maiskutuksella kannustaen sarja kyllä ylittyi sujuvasti kaikilla kierroksilla. 80 cm tuntui tämän hevosen kanssa sen verran helpolta että vielä olisi omasta puolestani voinut vähän nostaakin. En tiedä minkä verran heittäydyin hyppyihin tällä kertaa, sillä kunnolla en istuntaan päässyt keskittymään kun hevosen eteenpäin kannustaminen vaati huomiota. Harmi kun ei ole videota mistä asiaa voisi tarkastella. Viimeisillä kierroksilla sarjan jälkeen Manu kävi vahvaksi edestä niin että sai kiskottua kuskin etukumaraan ja jarrutusmatka ravin kautta käyntiin venähti kovin pitkäksi.
Kokonaisuudessaan hyppelyt sujuivat estekonkari Manun kanssa varman ja sujuvankin oloisesti huolimatta siitä että terävyyttä ja eteenpäinpyrkimystä kohti estettä olisi saanut olla enemmän. Viime aikoina on oma varmuus ollut esteillä niin kovin kadoksissa että tällainen hyppykerta oli oikein tervetullutta vaihtelua. Aluksi tietysti vieras ja erilainen sekä hitaasti reagoiva hevonen aiheutti pientä epävarmuuden tunnetta, mutta saatoin luottaa Manuun sen suhteen että kaikesta päästään turvallisesti yli ja loppua kohti yhteistyökin alkoi toimia paremmin. Tästähän tulikin varsin hauska tunti niin ratsun kuin tehtävien puolesta - ei jännittänyt vaan oli kivaa! En panisi pahakseni vaikka saisin Manun estetunnille joskus toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti