Hurja suunnitelmani on osallistua Elmolla kahden viikon kuluttua koulukisoihin, ja tänään päästiin kisavalmistautuminen aloittamaan sillä sain Elmon tunnille. Villiponia ei tosin meinannut saada tarhasta kiinni, sillä meneillään oli jonkinsortin kisa Jussin kanssa ja niinpä nämä kaksi laukkasivat ympäri tarhaa niin kovaa kuin kavioista lähti. Olipahan ainakin valmiiksi lämmitelty (hiostettu) poni, harmi vaan että villihevostelu taisi imeä Elmosta viimeisetkin mehut niin ettei se tunnilla olisi jaksanut enää laukata lainkaan.
Tunti aloitettiin käyntityöllä oikeaan kierrokseen, minkä jälkeen vuorossa oli oikean laukan työstämistä. Seuraavaksi käynnit ja laukat vasemmalle, ja ravihommat säästettiin tällä kertaa aivan viimeiseksi. Teemana oli "perusratsastusta" eli lähinnä ympyröillä ja suorilla urilla suoruuden korjausta sekä hyvän pyöreän muodon haeskelua. Käynnissä etsittiin takaosaa alle ja lapoja kontrolliin ratsastaen pääty-ympyröillä loivaa sulkutaivutusta. Elmo esitti käynnissä mielestäni ihan mukavaakin liikkumista lähtien pohkeesta kohtuullisen hyvin eteen. Etuosa tosin tuppasi kiemurtelemaan vähän minne sattuu niin että kumpaankaan suuntaan ei löytynyt aivan rehellistä asetusta josta olisi päässyt sisäohjalla myötäämään ja saanut ponin jäämään ulko-ohjan tuelle. Nyt meni liikaa sisäohjassa roikkumiseksi. Sama ongelma esiintyi vielä korostuneempana myös ravissa ja etenkin laukassa. Sulkutaivutus oikeaan kierrokseen jäi aika epämääräiseksi nysväämiseksi apujenkäytön muuttuessa liian jännittyneeksi ja sen seurauksena Elmon hidastuessa ja jumittaessa. Tässäkin sisäohjalle jäi aivan liian suuri osuus muiden apujen kustannuksella, ja ope kehottikin pitämään sisäkäden passiivisempana tasaisella tuntumalla ilman vetoa. Ulkopohkeella takaosaa sivulle pyytäessä olisi lonkkaa pitänyt saada paremmin auki niin että kylkeen painautuu nimenomaan pohje eikä kantapää.
Laukassa oli tänään todella suuria ongelmia. Elmo nosti laukan tosi nihkeästi, ja nostot menivät rumaksi ajamiseksi sekä hillittömäksi ylävartalolla soutamiseksi. Tosin ilman ylävartalolla heilumista ei laukka tuntunut nousevan lainkaan. Asiaa mutkisti se että oma häntäluun seutu on vielä jonkin verran kipeä viimeviikkoisen Elmolta tippumisen jäljiltä. Suurimman osan aikaa tämä ei ratsastaessa tunnu mitenkään, mutta yllättävissä tilanteissa kuten ponin sännätessä laukannoston sijaan kiitoraville "häntään" sattuu. Näin ollen laukannostoyritelmissä lähdin kipristymään istunnasta kasaan mahdollista kipua jännittäen, ja turha kai mainitakaan ettei nosto silloin onnistu.
Jotenkin sain Elmon aina lopulta laukkaan, missä poni myös jumitti kovasti eikä takaosaan löytynyt lähellekään tarpeeksi aktiivisuutta. Laukatessakin istunta meni liikaa kasaan lantion kääntyessä eteen (istuinluut taaksepäin) ja reisien noustessa ylös. Elmolla oli taipumusta tipauttaa raville ja tätäkin alitajuisesti jännitin koko ajan koska myös yllättävä raville töksähdys tuntui kovin ikävältä, ja niinpä en ihan kunnolla uskaltanut ottaa lantiota vartalon alle. Näin ollen laukkaaminen meni epätoivoiseksi ponin eteenpäin puskemiseksi jatkuvalla pohkeella jumputtamisella, raipalla, maiskutuksella ja istunnalla tuupaten. Vartalon soutaessa myös käsi liikkui edestakaisin, ja ope kehottikin kiinnittämään huomiota siihen ettei sisäkäsi liiku laukan mukana taakse ja näin vedä Elmoa edestä liian syvään muotoon (eli käytännössä kuolaimen alle). Ihan aavistuksen verran saisi myödätä kättä laukan mukana kohti ponin suuta varoen ettei tule liikettä taaksepäin. Lisäksi ohjeena oli rauhoittaa istuinluut paikoilleen näyttämään Elmolle että "kanna minua tästä kohti" sen sijaan että oma painopiste keinuu laukan mukana holtittomasti. Istunnan rauhoittamisen Elmo tosin helposti tulkitsi merkiksi raviin siirtymisestä, joten taisin sitten istahtaa niille istuinluille turhankin tiiviisti.
Vasempaan kierrokseen sulkutaivutukset käynnissä onnistuivat vähän paremmin suunnan ollessa molemmille helpompi, mutta edelleen käynti hidastui väistäessä liikaa eikä vasen lapa ollut ihan kunnolla kontrollissa. Väistöjen välillä Elmo liikkui ihan hyvää pyöreää käntiä, mutta sama etenemisen sujuvuus ei säilynyt sulkutaivutukseen siirtyessä. Vasemmassa laukassa oli samat ongelmat kuin oikealle, ja Elmo oli todella jumittava ja haluton laukkaamaan. Ihmekö tuo kun ratsastajan istunta levisi niin pahasti ja apujenkäyttö oli jatkuvaa sähläämistä ja tuuppimista vailla mitään päätä tai häntää. Aika odotettavaa että poni lakkaa tällöin reagoimasta mihinkään. Tein myös sen virheen että laukkuutin Elmoa liian pitkät pätkät toivoen että yhtäkkiä homma vaan alkaisi toimia kaikesta huolimatta. Fiksumpaa olisi ollut työstää laukkaa pienemmissä pätkissä ja väliin ottaa käyntitehtäviä.
Pienen huilitauon jälkeen mentiin lopuksi vielä harjoitusravia molempiin suuntiin. Siinä missä laukassa onnistuin kuurouttamaan Elmon ihan täysin maltoin onneksi ravissa lähteä ratsastamaan nätimmin ja tarkoituksenmukaisemmilla avuilla. Elmo oli heti paremmin kuulolla, ja onneksi se antoi anteeksi alkutunnin sekoilut ja tsemppasi vielä tunnin loppuun asti niin että ravissa yhteistyö toimi paljon paremmin. Ravissa pyrkimyksenä oli saada Elmo siirtämään painoa etuosalta taakse sekä kohottamaan kaulan alaosaa sekä rintakehää niin että muoto saataisiin aidosti pyöreksi ja selkä paremmin töihin. Ohjeena oli tehdä ohjalla kohottavia pidätteitä, ja etuosan noustessa ratsastaa pohkeesta eteen niin että poni venyttäisi tässä ryhdikkäämmässä muodossa kohti tuntumaa. Idea oli periaatteessa hyvin yksinkertainen, ja hetkittäin onnistuin sitä toteuttamaankin niin että Elmo kohosi etuosasta ja lähti pyöristymään kohti tuntumaa venyttäen. Liike tuntui tällöin etenevän tosiaan enemmän ylämäkeen Elmolle tyypillisen etupainoisen röhnötyksen sijaan, ja tuntumalla oli tällöin vähän enemmän "tavaraa" (ei kuitenkaan vetoa) ponin venyttäessä kohti kuolainta. Yleensähän Elmon kanssa tuppaa käymään niin että se on edestä kovinkin tyhjä, jolloin tilannetta tulee kompensoitua vetämällä ohjasta taakse tuntuman säilyttämiseksi. Tuloksena on sitten niskasta virkkuukoukkuna liikkuva Elmo. Nyt ainakin teorian tasolla hoksasin miten tilannetta lähdetään korjaamaan. Käytännön toteutus onnistui kovin vaihtelevalla menestyksellä, mutta onnistui sentään edes hetkittäin. Vielä kun ne onnistumisen hetket saisi venytettyä muutamasta askeleesta pysyvämmäksi olotilaksi.
Harjoitusravissa pystyi myös istuntaa korjailemaan vähän paremmalla menestyksellä kuin laukassa. Ope kehotti ajattelemaan istuinluiden liikettä ennemmin alhaalta ylöspäin kuin ylhäältä alas, ja näin houkuttelemaan Elmoa kohottamaan selkäänsä ja ravaamaan enemmän ylöspäin. Samalla sitten lonkankoukistajia rennoksi ja jalkoja pitkäksi alas. Olin huomaavinani että viimeaikainen venyttely on ehkä tuottanut jotain tulosta, sillä sain jalkoja "pidennettyä" kun tietoisesti lähdin lonkkia rentouttamaan ja painamaan rennosti kantapäätä alas. Aina se lonkkien rentoutus ei ole onnistunut edes tämän vertaa. Vasempaan kierrokseen piti myös kovasti vahtia vartalon kiertymistä ja vetää oikeaa hartiaa taakse, sillä viime aikoina tämä ongelma tuntuu taas korostuneen. Siinäpä olikin aikamoinen palapeli kasassa pidettäväksi kun yritti yhtäaikaa hallita kaikkia näitä istunnan korjauksia ja huolehtia Elmon aktiivisuudesta sekä etuosan ryhdistä. Toki siinä niin tuppasi käymäänkin että yhden asian korjaantuessa muut pääsivät herpaantumaan. Ei se harjoitusravin ratsastaminen ympyrällä ole mitään helppoa hommaa!
Vaikka ravissa koettiin joitain onnistumisiakin jäi tunnista etupäässä kuitenkin aika masentuneet tunnelmat kun laukka oli niin todella huonoa ja ennen kaikkea oma ratsastus oli niin todella huonoa. Pikkaisen epäilyttää tämä koulukisasuunnitelma kun ei laukannostot onnistu millään lailla asiallisesti eikä laukka tahdo pysyä yllä. Muutoinkin on jo pelkkä ympyrällä eteenpäin puksuttaminen sen verran haastavaa hommaa että mitenkähän meiltä mahtaa K.N. specialin kuviot luonnistua. Toistaiseksi suunnitelma kuitenkin pitää ja katsotaan josko saataisiin tulevissa treeneissä asioita edes vähän paremmalle tolalle. Ehkä laukkakin toimisi paremmin jos jättäisin Elmon enemmän rauhaan niin kuin ravissa maltoin tehdä, enkä jatkuvalla vaikuttamisella, puskemisella ja heilumisella tappaisi sen yhteistyöhalukkuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti