Parempaa yritystä

Varasin lauantaille ylimääräisen tunnin korvaamaan pari viikkoa sitten väliin jääneitä kertoja, ja näin kisojen alla oli tietenkin hyvä päästä harjoittelemaan Elmon kanssa ekstratunnin verran. Elmolta oli poistettu satulan alta romaani kokeiluna parantaa satulan istuvuutta, ja tämän tunnin perusteella sanoisin ettei satulan sopivuus tästä muuttunut ainakaan enää huonompaan suuntaan. Johtui sitten satulasta tai ei niin Elmo laukkasi paremmin kuin edelliskerroilla, ja bonuksena oli mukavampi istua ilman ylimääräistä koroketta satulan alla sillä pääsin mielestäni istumaan paremmin ponin ympäri. Tämän taustalla voi olla myös lonkkien venyttämiseksi kotona tekemäni harjoitukset, joten venyttelyrutiinia on syytä pitää yllä niin tylsää kuin se onkin.

Suurin osa tunnista ratsastettiin kuviota johon kuului väistö kummankin pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle ja suoristuksen jälkeen keskihalkaisijalta voltti ulospäin. Aluksi koko kuvio mentiin käynnissä, sitten käynnissä väistäen ja muualla ravaten, ja lopuksi raviväistöä lisäten voltin sijaan viisto tie takaisin uralle askelta kohti keskiravia venyttäen. Aloitettiin oikeassa kierroksessa, johon väistö oli jälleen hankalampi. Takaosa tuppasi jäämään jälkeen, ja vaikka kuinka yritin pysyä rentona jännityin istunnasta niin että Elmo hidasteli ja jarrutteli väistössä. Käynnissä kuitenkin esitimme ihan asiallista ristiaskellusta, joskin jännittynyttä ja hidasta sellaista. Molempiin suuntiin väistäessä ope muistutteli pitämään ulkopohkeen paikoillaan sen sijaan että työnsin jalan normaalia edemmäs. Hyvä pointti oli että edessä oleva ulkopohje estää Elmoa väistämästä kunnolla sivulle. Jotenkin ihan käsittämätöntä miten väistöissä käy aina niin että väistättävä pohje lentää aivan liian taakse ja ulkopohje puolestaan liian eteen. Eipä ihme jos ei satulassa pysty istumaan rentona ja keskellä kun jalat sojottaa eri suuntiin. Toisena huomioitavana asiana oli istua väistössä kunnolla pystyssä ja takapuolen päällä sen sijaan että lähdin kallistumaan eteen ja istumaan reisien päällä. Näistä vakiintuneista väistövirheistäni ope jaksoi sitkeästi huomauttaa kerta toisensa jälkeen, minkä myötä ainakin yritin asentoani korjailla ja ehkä vähän siinä onnistuinkin. Vasempaan kierrokseen väistö oli luontevampaa ja sainkin käynnissä istuttua jo rennompana niin että käyntiväistöt onnistuivat kohtuullisen hyvin. Raviväistöt olivat molempiin suuntiin vaikeaakin vaikeampia, ja Elmon jännittyessä selkää alas vetäen oli kovin hankala istua itse rentona. Oikealle ei raviväistöissä päästy puusta pitkään, vasemmalle sentään lopulta joitakin askeleita hyvin loivaa väistöä jossa oli jo jotain ideaa.

Väistöjen välillä tavoittelin Elmon liikkumiseen parempaa aktiivisuutta, ja viime kerroista viisastuneena yritin volteilla välttää sisäohjassa roikkumista. Pätkittäin meno tuntui paremmalta kunhan Elmo vain vastasi eteen ja alkoi liikkua energisemmin, mutta aivan liian usein meno hiipui laiskaksi hiippailuksi. Apuihin olisi pitänyt vaatia kunnon reaktioita vielä napakammin, eli raippakäsi olisi saanut olla nopeampi pohkeilla junnaamisen sijaan. Muistuttelin itseäni kesällä Ylirannalla saamastani mainiosta ohjeesta käyttää pohjetta vain sillä voimakkuudella kuin istunta kestää ja sen jälkeen turvautua raippaan. Siitä huolimatta pohjetta tuli kyllä käytettyä reilusti yli sen rajan missä jalka alkaa jännittyä ylöspäin. Positiivista on joka tapauksessa se että maltoin pitää aktiivisuuden ja pohkeella ratsastamisen prioriteettina ja samanaikaisesti käden niin tasaisena kuin se tällä kehonhallinnalla on mahdollista. Suomeksi en siis niinkään lähtenyt nypläämään ohjalla nenää alas vaan maltoin odottaa että pyöreys löytyy aikanaan kunnollisen aktiivisuuden kautta jos on löytyäkseen. Ihan varmasti kädet tekivät välillä jotain ylimääräistä, mutta Elmo pysyi tasaisempana edestä mikä on hyvä merkki. Pyöreyttä sitten löytyikin niinä hetkinä kun aktiivisuus oli kohdallaan ja tuntuma sopivan vakaana.
 
Lopuksi mentiin laukkakuviota johon kuului nosto ravista lyhyellä sivulla, pääty-ympyrä ja lävistäjä jatkaen uraa pitkin pätkä vastalaukkaa ennen raviin tai käyntiin siirtymistä. Päivän ilonaiheisiin voi listata sen että laukat nousivat nyt suhteellisen helposti. Elmolla oli tässä vaiheessa tuntia ihan hyvä energia päällä niin että nostoon päästiin reippaasti ravaten. Pienellä viiveellä ja mahdollisella parin askeleen kiihdytyksellä nostot tapahtuivat, mutta aiempaan verrattuna huomattavaa parannusta. Raippaa ei nostoissa tarvittu. Vasemmalle laukatessa Elmo yritti aluksi livistää ympyrän avoimelta puolelta kylkimyyryä ulospäin, mutta muutaman yrityksen jälkeen tämä temppu jäi Elmon huomatessa että tämän kuskin kanssa sellainen ei onnistu. Laukkaa sai jonkin verran aktivoida pohkeella ja raipalla, mutta mielestäni nyt edettiin sujuvammin edelliskertoihin verrattuna. Oikealle laukatessa Elmo jopa pyöristyi.

Laukkalävistäjillä ei omat hermot täysin pitäneet vaan lähdin vähän tuuppaamaan ja soutamaan istunnalla. Pohjekin oli kuitenkin mukana, ja vasen laukka saatiin pidettyä yllä vielä uralle päästyämmekin. Siirtyminen tuli silti hieman pudottaen. Oikea laukka oli vaikeampi ylläpitää lävistäjältä uralle tullessa, mikä ei ole yllättävää ottaen huomioon että vasen laukka on Elmolle helpompi ja sen on epäilemättä vähän hankala pitää tasapainoa oikeassa vastalaukassa. Silti Elmo malttoi laukata lävistäjän loppuun oikeallekin, ja pudotti raville vasta uralle tullessa. Oma heilumiseni ei varmasti ainakaan auttanut Elmon tasapainossa pysymistä, joten en voi ponia syyttää siitä ettei se halunnut oikeaa vastalaukkaa mennä. Joka tapauksessa hyvä ettei pudottu raville lävistäjän aikana. Voi tietysti olla että kisaradalla lähestyvä kulma jarruttaa laukkaa pois enemmän niin että laukka on hankalampi pitää uralle asti.

Laukkojen jälkeen Elmo oli mukavasti hereillä niin että loppuraveihin päästiin hyvällä energialla ja pyöreänä. Enimmän laukanjälkeisenergian hiipuessa sai alkaa taas muistutella aktiivisuudesta, mutta joka tapauksessa tunnin loppuhetket olivat alkuun verrattuna huomattavasti parempia Elmon pyrkiessä paremmin eteen ja liikkuessa enemmän oikeinpäin.

Parin viime tunnin hankaluuksien jälkeen tästä kerrasta jäi ihan positiivinen olo, sillä suunta oli mielestäni oikea. Olin ottanut opikseni virheistäni ja yritin niitä korjata, ja ratsastuksessa oli ajatus mukana. Päivän tehtävät vaativat melko herkeämätöntä keskittymistä sekä ratsastajalta että hevoselta, mikä ei varmaankaan ollut huono asia vaikka jännittymisiä esiintyikin. Elmo oli hyvin kuulolla, ja tuntui että se keskittyi toteuttamaan pyyntöjäni niin hyvin kuin sille oli mahdollista. Vaikka menomme kaukana kauniista ja hienosta olikin niin tuntui että teimme yhteistyötä molemmat parhaamme yrittäen. Onhan tässä aivan eri lähtökohdat lähteä kisoihin kuin aiemman koulukisaratsuni Jussin kaltaisen hevosen kanssa, mutta jos sekä minä että Elmo teemme parhaamme tämänhetkisellä hyvin vaatimattomalla tasollamme niin siihen on tyytyminen vaikkei sillä kovin huikeaan kisasuoritukseen päästäisikään.