Keskiviikon tunnille oli lupailtu "ehkä esteitä", mutta koulua kuitenkin mentiin. Pitkästä aikaa ratsuksi tuli Eetu, jonka kanssa lähden aina mielelläni koulutunnillekin vaikka useimmiten en pääse lainkaan kärryille siitä miten tämän ponin saisi liikkumaan rennosti pyöreänä ja notkeana. Parina kertana on palaset loksahtaneet Eetun kanssa kohdilleen, mutta edelleen on minulle mysteeri mitä niinä päivinä on ratsastuksessani tapahtunut.
Verryteltiin ensin kaikissa askellajeissa molempiin suuntiin taivutellen. Eetun kanssa ykköstavoite oli tietenkin suoristaminen sekä asetuksen saaminen läpi vasemmalle ja tätä kautta niskasta rennoksi myötääminen. Ope kehotti väistättämään ympyröillä takaosaa ulos asetuksen tueksi, ja olisin tätä keinoa kyllä voinut läpi tunnin hyödyntää enemmänkin. Syitä siihen ettei Eetu ihan toivotulla tavalla jäänyt asetuksesta rennoksi ja pyöreäksi löytyy pitkä lista. Ensinnäkin oikea ulko-ohja kadotti asettaessa tuntuman ja näin ei poni tietenkään voinut asetuksesta jäädä ulko-ohjan tuelle (ja kaulakin meni liikaa mutkalle). Toisekseen asettava sisäkäsi alkoi vetää liikaa taakse pelkän vastaanpitämisen sijaan. Kolmanneksi myötäyksessä ja vastaanpitämisessä ei ollut riittävän selkeää logiikkaa johon Eetu olisi voinut luottaa vaan välillä myötäys viivästyi ja välillä taas tapahtui ilman syytä. Neljänneksi molemminpuolisen myötyksen hetkellä unohdin ratsastaa pohkeella selkää ja takajalkoja töihin (sen sijaan lösähdin ohjan mukana etukumaraan). Ohjeena oli palkita pienellä myötäyksellä Eetun pienimmästäkin periksiannosta niin että myötäys tuntuman sisällä sekä pieni vastaanpitäminen olisivat saaneet vuorotella hyvinkin tiuhaan. Tässä vaan olisi pitänyt olla itse paljon nopeampi ja tunnistaa myötäämisen hetket paremmin. Nyt en ollut riittävän herkkä reagoimaan tilanteisiin oikein ja oikealla hetkellä.
Toki verryttelyyn mahtui niitä onnistumisenkin hetkiä jolloin myötäys osui kohdilleen ja hetkellisesti Eetu rentoutui ja pyöristyi. En vaan osannut jatkojalostaa näitä tilanteita ja niin palattiin taas kohta lähtöruutuun. Ei myöskään tullut sellaista tunnetta että Eetu olisi hyvinäkään hetkinä ollut ihan kunnolla kahdella ohjalla. Laukassa meno oli melkeinpä luontevampaa kuin ravissa, ja oikeassa laukassa esitimme ympyröillä kelvollisia pätkiä joissa asetuksen kautta löytyi niskasta pyöreyttä ja tuntuma pysyi tasaisena mutta kohtuullisen elastisena. Oikealle oli ulko-ohjan tuki helppo pitää, mutta kaulan ylitaipumista sai varoa. Laukassa myös hankalan puolen eli vasemman asetukset onnistuivat jotenkin pehmeämmällä tuntumalla.
Kun kaikki askellajit oli käyty läpi niin jatkettiin väistötehtävällä. Molemmista päädyistä ratsastettiin koko maneesin mittaiset lävistäjät joista ensimmäinen puolikas pohkeenväistöä käynnissä ja puolivälissä suoristus lävistäjän suuntaiseksi. Myöhemmin lisättiin suoristuksesta siirtyminen raviin tai laukkaan, ja päädyissä tehtiin tilanteen mukaan ympyröitä. Eetun kanssa ei väistäminen tuottanut ongelmaa sillä poni lähti hyvin kuuliaisesti sivulle ja kovasti yritti tehtävää ennakoidakin. Laukannostoissa oli aluksi epäselvyyttä kun Eetu koetti tulkita kaikki pohjeavut johonkin suuntaan väistättäviksi, mutta kun kuvio tuli tutuksi niin laukka nousi juuri niin helposti ja pienin avuin kuin Eetulla yleensäkin. Väistöissä sai kuitenkin hieman tarkkailla ettei takaosa lähtenyt edelle, sekä toppuutella Eetua väistämästä liian jyrkästi. Etenkin vasemman pohkeen väistätys vaikutti olevan Eetulle hyödyllistä jumppaa, sillä tässä väistössä kävi lopulta jopa niin että asetus vasemmalle tuli pehmeästi läpi ja väistön ajaksi Eetu pyöristyi ihan rehellisesti kahdelle ohjalle. Oli varmaan ainoa hetki koko tunnin aikana kun näin kävi. Enimmäkseen väistöt kyllä mentiin selättömästi ja hiukan jännittyneenä. Itse onnistuin kerrankin istumaan väistöissä rennosti ja suunnilleen suorana kun poni väisti niin automaattisesti ja minimaalisilla avuilla.
Väistöjen lomassa saatiin ympyröille ihan hyviä laukkapätkiä varsinkin oikeaan kierrokseen. Vähän liikaa oli taivutusta kaulassa mutta Eetu pyöristyi tuntumalle ja laukkasi ajoittain hieman notkeamman ja letkeämmän oloisesti. Näissä tilanteissa vaan olisi pitänyt muistaa vielä aktivoida takajalkoja vartalon alle sen sijaan että unohtui tyytyväisenä tepsuttelulaukkaan kunhan vaan kaula oli pyöreänä. Näin olisi voinut saada pyöreyttä paremmin läpi selän. Istunta valahti helposti eteenpäin heti ponin myödätessä ja pyöristyessä, ja ylipäänsä keskivartalon korsetti olisi pitänyt saada paremmin töihin. Ope kehotti rutistamaan alavatsan lihaksia kasaan samalla varoen selän pyöristymistä, sekä välttämään lantion työntymistä liikaa eteen ja istuinluiden liikkumista satulassa edestakaisin. Näillä ohjeilla sain kyllä hetkittäin istunnan jäntevämmän oloiseksi ja keskivartaloa ryhtiin, mutta muiden asioiden eli hevoseen vaikuttamisen vaatiessa enemmän huomiota pääsin tästä taas lösähtämään. Sainpahan kuitenkin edes hetkeksi sen tunteen että nyt istunnassa jokin korjaantui.
Loppuraveihin ope kehotti jättämään raipan pois jotta saataisiin Eetu oikein kunnolla rentoutumaan. Raippa oli kyllä ollut melko lailla turha kapistus tähänkin asti. Yritin houkutella Eetua venyttämään ravissa pyöreäksi eteen ja alas, mutta vähän huonolla menestyksellä. Hetkittäin Eetu venytti tuntumalle muttei kuitenkaan kovin pitkälle alas, eikä pyöreys myöskään säilynyt oikein tasaisena saati että selkä olisi ollut venytyksessä kunnolla mukana.
Opelta tuli lopuksi ihan kannustavaa palautetta jonka mukaan meno ei ollut ollenkaan huonoa. Itselleni jäi kyllä sellainen olo että eihän tässä päästy puusta pitkään kun en saanut Eetua kunnolla suoraksi ja notkeaksi, vaan aika paljon juostiin menemään sahapukkiasennossa eikä sellaista kunnollista pyöreyttä läpi selän löytynyt kuin korkeintaan parin sekunnin ajan kerrallaan. Toisaalta ope oli oikeassa siinä että on Eetu kyllä paljon huonomminkin liikkunut, sillä tänään mentiin kuitenkin suunnilleen rentona eikä ihan hirvikaulalla jäkittäen. Pitäisi itsekin osata huomioida paremmin tällaiset "osittaiset onnistumiset" ja pienet positiiviset asiat. Ehkä siksi oli vähän turhautunut olo kun en oikein omaa keskittymistä tänään hallinnut vaan paljon ratsastelin ilman selkeää ajatusta siitä mitä olen tekemässä. Tulokset olisivat varmasti parempia jos ratsastaja vaivautuisi skarppaamaan joka sekunti samalla tarkkaavaisuudella kuin mitä Eetu jaksaa tehdä tunnista toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti