lauantai 16. marraskuuta 2013

Viimeiset viritykset kisoihin

Lauantai oli oikein tehopäivä kun kävin aamupäivän estetunnin lisäksi myös ylimääräisellä koulutunnilla tehdäkseni Elmon kanssa viimeiset viritykset huomisiin kisoihin. Päästiinkin vielä treenailemaan kisaohjelman tehtäviä.

Aloitettiin ratsastamalla pysähdyksiä käynnistä pituushalkaisijalla ja pitkät sivut kevyttä ravia vapaamuotoisilla lisäkuvioilla. Jälleen tunnin alkupuoli meni aika lailla tahmailuksi. Ope muistutteli käyttämään nopeaa ja terävää pohjetta turhan kaivamisen sijaan. Silloin kun Elmo lähti eteen ja aktiivisuus parani löytyi heti myös pyöreyttä. Positiivista että eteenratsastus kanavoituu nyt kohti tuntumaa eikä pää ylös ja selkä alas -tyyppiseen kipitykseen. Kun vaan saisi herkistettyä Elmon eteenajaville avuille, mutta sepä ei nykyisellä huolimattomalla systeemilläni onnistu. Raippaankin Elmo tuppaa reagoimaan niin kovin huonosti silloin kun on pahin tahmavaihde päällä. Onneksi Elmo sentään aina jossain vaiheessa tuntia reipastuu ja herää kuten tänäänkin lopulta kävi. Pysähdykset käynnistä sujuivat asiallisesti pienin avuin ja Elmo olisi malttanut seistä aloillaan vaikka kuinka kauan. Pituushalkaisijalla vinoiden kyllä tunsi taas oikein korostuneesti eli takaosa oli koko ajan vähän vasemmalla.

Ravattiin pieni hetki vapaamuotoisesti jolloin ratsastin lähinnä ympyröitä saadakseni Elmoa vähän taivuteltua. Meno tuntui paranevan kun istuin alas harjoitusraviin, joten ehkä taas olin keventäessä liikaa etukenossa ja lonkkakulma kiinni. Harjoitusravissa sain sekä tässä vaiheessa tuntia että pariin otteeseen myöhemmin aika hyvän tunteen istuntaan, pohkeen käyttöön sekä tuntumaan niin että istuin ensinnäkin tarpeeksi pystyssä sekä sain jalat pitkäksi kiinni kylkiin (ei kantapäällä kaivamista) ja ohjalla pidettyä etuosaa ryhdissä niin että koko ratsukon painopiste tuntui siirtyvän hieman taaksepäin. Samalla Elmo tuntui heti toimivan kevyemmällä pohkeella. Harmi vaan että tämä ei ole itselleni se luonteva ja automaattinen asento, joten heti muiden asioiden viedessä keskittymistä pääsi istunta tästä herpaantumaan. Tällöin opelta tulikin kommenttia että istu paremmin takaosan päällä, mikä mielikuvana vastaa hyvin sitä tunnetta joka hyvillä hetkillä ratsastuksessa oli.

Kouluradan kuvioita hiottiin vielä tehtävällä johon kuului loiva kiemura ravissa (tässä tapauksessa hieman jyrkempänä kuin radalla ratsastettava), terävät kulmat ennen ja jälkeen kiemuran, sekä lävistäjällä askeleen pidennystä kohti keskiravia. Tiukoissa kaarteissa sai Elmon aktiivisuudesta huolehtia toden teolla, ja asetuksen sekä taivutuksen vaihdot kiemuralla olivat myös haastavia. Selvästikin oikealle asettaessa päästiin parempaan suoruuteen sekä luontevammin kahdelle ohjalle, kun taas vasemmalle ei samaa fiilistä  kiemuralla saatu. Kovasti kyllä yritin Elmon suoruutta tarkkailla läpi koko tunnin ja etenkin vasemmassa kierroksessa tuoda etuosaa sisään takaosan eteen kuten viimeksi oli puhetta. Niillä hetkillä kun etuosa suoristui oikean pohkeen ja ohjan vaikutuksesta oli poni saman tien pyöreänäkin. Ympyröillä ja volteilla tämä oli helpointa tehdä, kun taas suorat linjat ja loivan kiemuran kaltaiset tiet olivat hankalampia. Keskiravilävistäjille ei saatu kovin hienoja pidennyksiä Elmon ollessa edelleen pohkeen takana. Rohkeampaa eteenratsastusta olisi kaivattu mutta jäin hissuttelemaan kun tuntui että istunta leviää täysin ponin nostaessa pään ylös ja kiihdyttäessä vauhtia. Pidennä asteittain kuului ohje, mutta varsinaiselle hienosäätötasolle ei keskiravin suhteen kyllä päästy.

Loivan kiemuran kaveriksi yhdistettiin vielä oikean laukan nosto ravista lyhyellä sivulla, ympyrä tai pari ja laukkalävistäjä. Elmo nosti laukan oikein näppärästi kunhan vaan alla oli riittävä energia ja kunhan myös vähän valmistelin. Laukka ei ihan aina tahtonut pysyä yllä, mutta reilusti aktivoimalla löytyi lopulta ihan hyvää laukkaa joka rullasi ympyrällä pyöreänä eteenpäin. Elmoa ei kuitenkaan voinut unohtaa oman onnensa nojaan, vaan piti tarkkailla että energia myös säilyi. Lävistäjällä pudottiin aluksi raville jo aikaisessa vaiheessa, ja ihmekö tuo kun lähdin laukan mukana omalla vartalolla soutamaan. Kun maltoin istua hiljempaa onnistuttiin lopulta tekemään lävistäjä oikeassa laukassa uralle asti. Ilman raippaa ei laukka kyllä varmaankaan olisi pysynyt näin hyvin.

Lopuksi otettiin muutamaan kertaan samaa nosto+ympyrä+lävistäjä-kuviota vasemmassa laukassa. Vasen laukka oli taas helpompi säilyttää lävistäjällä, mutta nostot olivat tähän suuntaan jostain syystä hankalampia. Harmillisesti tunnin loppuun jäikin pari epäonnistunutta nostoa joissa Elmo oli kovin haluton lähtemään laukkaan ja itsekin sössin lahjakkaasti yrittämällä ylävartalolla soutaen hoputtaa Elmon laukkaan oikein kunnon alkeiskurssityylillä. Valopilkkuna sain vasemmassa laukassa Elmon pariin otteeseen etuosasta suoremmaksi niin että lopuksi mentiin ympyrän verran jo suunnilleen pyöreänä ja reippaasti edeten.

Loppuraveissa olisi päässyt taas fiilistelemään reippaammin liikkuvan Elmon kyydissä, mutta ei ehditty mennä kuin aivan hetki nätisti tuntumaa kohti venyttäen sillä sitten alkoi maneesissa ratatalkoot. Jostain syystä Elmon mielestä oli kovin pelottavaa kun pitkän sivun uralla kumarteli haravien kanssa useampi ihminen jonossa (vaikka samaa haravahommaa oli ope tehnyt yksinään koko tunnin ajan), joten sitten alkoi jännittäminen ja tuijottelu. Tulipa ainakin vähän säpinää liikkeeseen vaikka samalla hävisikin ratsastajaan keskittyminen sekä rentous. Kun oli kerran päästy haravoijat tarkistamaan lähietäisyydeltä (silti Elmoa vielä vähän epäilytti koko touhu) niin ope käski ottaa vastakkaisella pitkällä sivulla keskiravia. Ravattiin päädyn läpi tosi hyvällä energialla, ja pitkälle sivulle Elmo venytti askelta oikein hienosti ja läpi selän pyöreänä. Näin päästiin vähän hyödyntämään Elmon kiihtynyttä mielentilaa, sillä eipä se näin hienoja keskiraveja normaalisti esitä koskaan. Pitää vaan toivoa että huomenna kisoissa arjesta poikkeavat asiat tuovat Elmoon juuri sopivalla tavalla lisää säpinää ja valppautta niin että liikeeseen löytyy tällainen energia, mutta ettei kuitenkaan lipsahdeta liikaa jännittämisen ja tuijottelun puolelle. Sinänsä Elmon reaktio haravajengiin vähän yllätti, sillä yleensähän se ei mitään pahemmin ihmettele tai pelkää. Eihän näitä hevosten aivoituksia tietenkään osaa ikinä täysin ennustaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti