Lauantain ensimmäinen heppa-aktiviteetti oli estetunti Sulolla. Olimme siis jälleen Annen ja Noran kanssa kolmen hengen tunnilla. Edelliseltä hyppykerralta tutut laukanvaihtoharjoitukset olivat ohjelmassa myös tänään, ja lisäksi mentiin kahden okserin suoraa linjaa eli tuli vähän siedätyshoitoa viime aikoina vaivanneeseen okserikammoon.
Sulo oli tänään valppaalla ja virkeällä päällä, liekö seurausta tuulisesta kelistä. Oli ihan hyvä fiilis lähteä hyppäämään kun hevonen vaikutti olevan mukavasti pohkeen edessä. Hyppelyt aloitettiin loivalla kiemurauralla jolla hypättiin kolme estettä neljän laukan väleillä. Laukan piti näin ollen vaihtua ekalla ja kolmannella esteellä, jotka molemmat sijaitsivat kovin lähellä kulmia ja näin ollen sisääntulo kiemuralle oli varsin tiukka. Ensimmäisellä ristikkokierroksella aloitettiin vähän jarrutellen ja hassulla tiellä, mutta laukat kuitenkin vaihtuivat toivotusti. Toisella kierroksella heti perään vaihdot sitten eivät onnistuneet, eli johtaminen ja oman painon kääntäminen hypyissä olivat vielä hakusessa. Tämän jälkeen hypättiin sama kiemura kahteen kertaan toisesta suunnasta, johon vaihdot onnistuivat yhtä lukuunottamatta.
Seuraavaksi kiemurakuvioon lisättiin käännös ympyrälle kiemuran keskimmäiseltä esteeltä joka hypättiin näin ollen kahteen kertaan. Nyt siis laukanvaihdot tuli tehdä kiemuralla jokaisessa neljässä hypyssä. Ensimmäinen vaihto oli ehdottomasti vaikein, ja tuotti päänvaivaa läpi tunnin suunnasta riippumatta. Loput vaihdot onnistuivat lähestulkoon joka kerta. Kiemuran esteiden hieman kasvaessa aloin huomata että kun esteeltä oli heti tiukka kaarros niin usein kellahdin hypyn jälkeen etukumaraan irti satulasta. Ope olikin yhtenään muistuttelemassa ryhdistä esteen jälkeen. Taisin siis hieman sukellella silloin kun piti hypyssä kääntää eikä paino pysynyt kunnolla jalustimilla. Lisäksi johtaminen tapahtui liikaa taaksepäin vetäen.
Neljän vaihdon kiemuralta jatkettiin joka kierroksella vielä 17 metrin okseri-okseri-linjalle. Ensin tultiin okserit ihan minikorkeudessa ja ope kehotti ratsastamaan "asenteella" niin ettei tänään tarvitsisi kieltoja ottaa. Asenne olikin matkassa ja miniokserit ylittyivät ekalla kierroksella päättäväisesti ja epäröimättä. Tämän jälkeen oksereita nostettiin n. 60 cm korkeudelle, ja sitten koittivatkin tunnin synkät hetket jolloin töpeksin oikein urakalla. Ensinnäkin suorituksen alku kiemuralla meni vähän puihin kun en ollut aivan kunnolla Sulon mukana toisella esteellä. Okserilinjalle tultiin kiemurrellen ja samalla jäi päätös ponnistuspaikasta tekemättä. Siinä vaiheessa kun totesin että pohjaan mennään niin olinkin jo heittänyt ohjan pois ja niin tuli se kielto jota ei tänään olisi pitänyt ottaa. Uudella yrityksellä toin Sulon esteelle tomerammin ja yli mentiin kun en jättänyt vaihtoehtoja. Jälkimmäiselle okserille Sulo sitten lähti kiihdyttelemään ja takaosa liirasi ihan vinoon eli sähköä ja jännitystä oli ilmassa. Yli mentiin ja onneksi niin sillä tästä vauhdista en olisi halunnut stoppia ottaa. Ope käski meidät ottamaan sakkokierroksena heti perään kiemuran ekat esteet kun ei vaihto äsken onnistunut. Sulo ei tässä vaiheessa tainnut odottaa että lähdetään kiemuralle ja kun ratsastin tien vähän huolettomasti niin este tuli kulmasta liian yllättäen. Toinen turhanpäiväinen kielto sitten tähän. Seuraavalla kerralla mentiin jo yli mutta vielä piti ottaa yksi yritys ennen kuin laukka vaihtui korrektisti.
Vaihdettiin vielä suunta ja tultiin lopuksi kaksi kierrosta samaa neljän vaihdon kiemuraa sekä okserilinjaa oikealle. Viimeisellä kierroksella oltaisiin ehkä saatu mennä esteet hieman isompanakin, mutta jänistin ja sanoin ettei meille tarvitse ainakaan kovin paljon esteitä nostaa. Niinpä jätettiin okserit siihen kuuteenkymppiin ja kiemuran kakkos- ja kolmosestettä nostettiin 70 cm tuntumaan. Ajattelin että parempi ratsastaa rauhassa ja huolellisesti pienemmillä esteillä sen sijaan että lähtee paniikissa hosumaan korkeammille, mutta silti jäi harmittamaan nynnyily. Jouduttiin molemmilla hyppykierroksilla uusimaan kiemuran ekat kaksi estettä kun ei vaihto oikeasta vasempaan laukkaan onnistunut. Itse en aina edes ehtinyt huomata kumpi laukka tuli kun keskityin neljän askeleen päässä odottavaan seuraavaan esteeseen. Sakkokierroksilla vaihdot sitten onnistui, ja tultiinpa esteiden väli lopulta sujuvasti kolmella askeleella kun vähän oikaisin tietä. Oksereista mentiin nyt ongelmitta yli, tosin sorruin jonkin verran yliratsastamaan ja tuuppaamaan kohti ekaa okseria. Sulo tuntui selkään suhteellisen säpäkältä ja siltä kuin olisi vielä hitusen jännittänyt oksereita. Ehkä se oli ratsastaja joka jännitti oksereita ja tartutti sen hevoseen.
Nynnyily korkeuksien suhteen sekä turhat kiellot jäivät tänään kaivelemaan. Toisaalta kielloissa oli se hyvä puoli että sain taas huomata pysyväni ihan hyvin kyydissä kunhan en sukeltele. Laukanvaihdot eivät selvästikään onnistu aina ja joka kerta, mutta taisivat kuitenkin voittopuolisemmin onnistua ja ihan kohtuullisen hyvin selvittiin kiemuratehtävän haasteista. Johtamista ja kropan kääntämistä hypyissä tarvitsee toki harjoitella vielä paljon lisää. Sulo oli tänään mukavan reaktiivinen pohkeelle niin että esteelle oli helppo tulla kun tiesi hevosen lähtevän tarvittaessa välittömästi eteen. Jonkinlaista jännittyneisyyttä tosiaan havaitsin oksereilla, mutta taisinpa itse paineistaa Suloa turhan paljon niille lähestyessä. Varmuutta ja rutiinia nyt vaan lisää alle, ja juuri tällaiset tekniikkatehtävät maltillisen korkuisilla esteillä ovat varmasti se mikä minun ja Sulon varmuuden sekä yhteistyön kehittymistä kaikkein parhaiten palvelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti