Sulo oli hukannut kengän joten se ei osallistunut tänään tunneille. Tämä oli tietysti harmi, mutta onni onnettomuudessa oli että pääsinkin sitten jatkamaan Pupen kanssa siitä mihin viime viikolla jäätiin. Toinen kerta Pupella heti putkeen ei ollut lainkaan pahitteeksi.
Viime viikosta viisastuneena lähdin ratsastamaan vähemmällä säätämisellä ja hiillostamisella sekä tarpeettomia apuja välttäen. Tavoitteenani oli pitää Puppe hyvällä tuulella ja yhteistyöhaluisena. Kappas vaan kun tuntuma pysyi ravissa verkatessa tasaisena eikä Puppe viskellyt päätä lainkaan. Huomattavaa parannusta! Puppe tuntui myös etenevän ihan kohtuullisen hyvin niin ettei syntynyt jumitusfiilistä vaikka pohkeella saikin välistä hoputella eteenpäin. Pariin kertaan yritin raipalla kevyesti aktivoida Pupen takajalkoja
mutta reaktiona oli jälleen pientä takapään nakkelua. Aika pitkänä ja matalana mentiin, ja ensimmäinen askel olisi ollut saada oma kroppa pystyyn ja ryhtiin. Tuntui että sekä satula että hevonen vetivät istuntaa etukenoon ja takamusta irti satulasta. Niinhän sitä taitaa polvituellisessa koulusatulassa käydä jos lonkat kiristää.
Laukassa löysin tuntumaan luontevamman otteen ja Puppe lähti pyöristymään. Pyöreys tosin tässä tapauksessa tarkoitti hyvin matalaa muotoa jossa hevonen veti päätä liian alas, ja sen myötä kuskia irti satulasta. Hiki tuli kun yritin pitää vatsalihaksilla vastaan ja istua napakasti pystyssä. Ope vinkkasi että raippaa voi kevyesti käyttää lavalle jos hevonen vetää edestä alas. Tämä niksi tuntui toimivan, ja hetkellisesti sain etuosaa hiukan kevyemmäksi. Ajoittain laukassa olikin ihan hyvä meininki, vaikkakin liikkeessä olisi saanut olla enemmän energiaa. Vasemmassa laukassa taisin jäädä liikaa kiinni sisäohjaan, sillä tässä kohtaa Puppe teki ensimmäiset niskojen nakkelut koko tunnin aikana.
Verryttelyjen jälkeen alettiin ratsastaa takaosakäännöksiä. Tehtävänä oli ratsastaa 90 asteen käännökset jokaiseen kulmaan ja väleissä reipasta käyntiä eteenpäin. Aloitettiin vasemmasta kierroksesta, ja lähdettiin Pupen kanssa liiankin reippaasti liikkeelle niin että ekat käännökset vain juostiin läpi. Sitten aloin pidätteillä kasata menoa jotta Puppe ehtisi asetella kinttunsa käännökseen. Tähän suuntaan ongelmaksi kuitenkin koitui takaosan karkaaminen ulos oikealle niin että tehtiin lähinnä napakäännöksiä. Ulkopohje oli aivan liian tehoton takaosan kontrolloinnissa, ja hevonen pääsi liikaa mutkalle rungosta niin että koko oikea puoli lavasta häntään hävisi hyppysistä. Pari onnistuneempaa käännöstä tehtiin kun sain pidettyä rungon ja kaulan suorempana ja samalla pidätteet ulko-ohjalla läpi niin ettei käännöksessä ollut kiire. Kulmakäännösten onnistuessa tyydyttävästi tahkottiin vielä hetki 180 asteen käännöksiä kentän keskellä. Takaosa karkaili edelleen oikealle, mutta lopulta tilanne korjaantui kun ope neuvoi tuomaan takaosaa vasemmalle jo käännöstä valmistellessa. Tällä konstilla takaosa pysyi oikean pohkeen hallinnassa koko käännöksen läpi. Olisin tietysti voinut jo aikaisemminkin keksiä tätä kokeilla, mutta näköjään kävin tänään vähän hitaalla.
Takaosakäännökset oikealle sujuivat paljon vaivattomammin. Puppe kääntyi takaosan ympäri oikein helposti ja mielellään, ja tehtävän tietäessään se alkoi lähes itsestään suorittaa käännöstä heti kun tein ensimmäisen valmistelevan pidätteen. Korjattavaksi kuitenkin jäi vielä etuosan ryhti ja keveys, sillä Puppe kävi käännöksissä kovin raskaaksi ohjalle. Eteenpäin se ei yrittänyt jyrätä vaan veti päätä alas liioitellun syvään muotoon. Oli kaula kaarella joo, mutta ei tämä nyt kyllä aivan korrekti muoto ole. Taas ohjeena oli käyttää raippaa kevyesti ulkolavalla hevosen kiskoessa eteen ja alas, ja tällä keinolla Puppe käännöksen aikana hiukan ryhdistäytyikin.
Käännösten jälkeen loppuverryteltiin vielä hieman laukaten ja ravaten. Vasemmassa laukassa ohjalla roikkuminen ja etuosan levottomuus vähenivät kun älysin hellittää sisäohjaa. Vetokilpailuun ei Pupen kanssa tosiaankaan kannata ryhtyä. Lähes tunnin koulusatulassa istuttuani alkoi lonkat olla aavistuksen irtonaisemmat niin että pääsin jo vähän paremmin istumaan syvälle satulaan ja hevosen ympäri. Tunti loppui jälleen ihan kesken, sillä olisin mielelläni jatkanut ravityöskentelyä vielä jonkin aikaa nyt kun istunta antoi hieman periksi ja Puppekin liikkui reippaasti ja enimmäkseen pyöreänä, joskin edelleen matalana ja turhan raskaana edestä.
Työstettävää tietenkin jäi, mutta olin ihan tyytyväinen siihen miten tunti tänään sujui. Olin selvästi ottanut opikseni edelliskerrasta, ja näin homma lähti Pupen kanssa toimimaan alusta asti paremmassa yhteisymmärryksessä. Pään viskelyä esiintyi nyt paljon vähemmän, mikä tarkoittaa että Pupella oli vähemmän aihetta ilmaista tyytymättömyyttä tuntumaan. Takaosakäännökset oikealle onnistuivat oikein mukavasti, ja käynnissä löytyi välillä ihan kelvollinen pyöreä muoto joka ei ollut niin kovin matala ja raskas. Ei lainkaan hassumpaa kun kyseessä oli vasta toinen tunti tämän hevosen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti