K.N. Special jarrut pohjassa

Kauden viimeiset koulukisat ratsastettiin läpi tuulisessa kelissä Eino-myrskyn keskellä. Sää Oulussa oli kuitenkin ennustettua parempi, joten tuuli ei kisoja loppujen lopuksi edes häirinnyt. Kovimmat tuulet ajoittuivat juuri oman verryttelyn ja radan aikoihin, mutta Elmo ei pienestä maneesin kolinasta välittänyt mitään. Aluksi vähän katseltiin korvat pystyssä että mikäs tämä juttu on kun maneesiin onkin rakennettu koulurata, mutta sen kummemmin ei Elmoa jännittänyt vaan se oli tapansa mukaan liiankin lunkisti liikkeellä.

Verryttely meni aika lailla pieleen sillä en saanut Elmoa yhtään heräteltyä. Meno oli tosi tahmeaa, enkä löytänyt ratkaisua jolla olisin yhtäkkiä saanut Elmon pyrkimään itse eteenpäin. Missään vaiheessa ei oikein päässyt apuja hellittämään ja jättämään ponia rauhaan. Tätähän se on ollut tunneillakin aina aluksi, mutta toisin kuin tunneilla nyt ei aika ja tila riittänyt siihen että tahmavaiheesta olisi päästy yli. Laukannostoissa oli pahoja ongelmia kun lähdin liikaa tuuppaamaan ja heilumaan istunnalla. Laukka ei myöskään tahtonut pysyä yllä vaan Elmo oli haluton laukkaamaan pidempiä pätkiä. Tuli ihan paha mieli siitä miten paljon joutui raipalla ja kannuksella ratsastamaan, mutta poni ei niihinkään oikein reagoinut. Tässä toivottomassa tilanteessa sitten lähdettiin radalle aloittamaan omaa suoritusta.

Lähtömerkkiä odotellessa sain Elmon aavistuksen verran reipastumaan niin että aloitettiin ohjelma kohtuullisen hyvin ravaten. Vauhti kuitenkin hiipui pian, ja kaikki radalla kohtaamamme ongelmat olivat suoraa seurausta täysin puutteellisesta eteenpäinpyrkimyksestä ja hitaudesta pohkeelle. Kun piti kovasti työntää ponia eteenpäin niin oli hankala keskittyä huolellisiin teihin, ja niinpä mm. ensimmäinen loiva kiemura jäi huomaamatta aivan liian pieneksi ja voltti vasemmalle oli epämääräisen muotoinen. Keskiravia ei irronnut sitten yhtään, ja harjoitusravi oli flegmaattista löntystelyä. Kun päästiin käyntiosuuteen niin tuntui että tästä ei ponia saa enää mitenkään liikkeelle raviin tai laukkaan.

Ensimmäiseen laukannostoon tulin kamalalla paniikilla kun pelkäsin että laukka ei nouse, ja niinpä hermojen pettäessä lähdin soutamaan ylävartalolla. Hiljaa istuen olisi nosto voinut onnistuakin, mutta nyt ei. Huolellisemmalla yrityksellä sain onneksi Elmo lopulta laukkaan asti mutta pahasti myöhässä. Pääty-ympyrällä ja sen jälkeisessä kulmassa oikea laukka sujui itse asiassa kohtuullisen hyvin eteen, mutta pohje sai kyllä olla koko ajan mukana. Lävistäjällä taisin alkaa taas tuupata istunnalla, ja Elmo pudotti raville heti lävistäjän alkupuolella. Annoin periksi enkä edes yrittänyt nostaa laukkaa takaisin, sillä nätisti ja eleettömästi se ei olisi noussut. Vasemman laukan noston valmistelin paremmin, mutta taas nosto vähän myöhästyi pisteestä ja hermostuksissani soudin ylävartalolla. Pääty-ympyrän verran sain Elmon säilyttämään laukan, mutta uralle tullessa loppui puhti ja pudottiin taas raville. Kulmassa yritin paniikissa nostaa laukan uudestaan, ja lopulta lävistäjällä sain Elmon nyhjäistyä takaisin laukkaan. Vähemmällä heilumisella olisi taas voinut onnistua paremmin. Laukasta käyntiin päästiin suhteellisen vähillä raviaskelilla kun Elmolla oli niin jarrut päällä. Käynnissä nähtiin sitten pientä tuntumalle pyöristymistäkin, mutta kovin hidasta oli etenemisemme aina lopputervehdykseen asti.

Pisteitä radasta tuli 54,4%:n edestä. Sain lopulta luokan jumbopalkinnon tsemppipalkinnon, mikä olikin oikein kivaa sillä palkintona oli ratsastussukat. Tuomarin terveiset oli että hyvin tsempattu loppuun asti, ja yritä saada poni heräämään muulla tavoin kuin pohkeella kaivamalla. Siinäpä se pulma on että miten Elmo saataisiin virkistymään. Luonnollisestikin olisi osattava ratsastaa niin että eteenpäin liikkuminen ja pohkeeseen reagointi olisi Elmolle palkitsevampaa (eli vähemmän sitä jatkuvaa ja tehotonta pohkeella tuuppaamista). Nykysysteemillä homma taitaa Elmolle näyttää siltä että ei paljon viitsi reagoida kun koko ajan se kuski kuitenkin puskee pohkeella teki niin tai näin. Kisaradalla ja -verryttelyssä ongelmaksi koitui myös se että istunta oli selvästi liikettä jarruttava, kun en saanut itseäni rentoutettua istumaan ponin ympäri ja lantiosta ylös ja eteen tilaa antaen. Tunnilla olen Elmon selässä ajoittain onnistunut löytämään sellaisen istunnan joka paremmin ratsastaa takaa eteen ja antaa tilaa liikkua, mutta nyt kisoissa jännityin istunnasta kasaan ja lonkista kiinni mikä näkyy kamalana jalkojen heilumisena.

Ensimmäinen ajatus radan jälkeen oli että taidanpa vaihtaa harrastusta kun olen näin toivoton tapaus joka ei vaan osaa ratsastaa. Pian aloin kuitenkin suunnitella että kyllä muuten menen Elmolla toistekin koulukisoihin, sillä eihän tätä nyt vaan voi jättää tähän. Ei ehkä kannata olla yltiöoptimistinen ja ajatella että maagisesti opin yhtäkkiä ratsastamaan ja keväällä korjataan palkinnot kotiin liitäen liikkuvan Elmon kanssa, mutta haluan silti jatkaa Elmon kanssa tästä eteenpäin. Jos sitten seuraavissa kisoissa tehtäisiin edes aavistuksen parempi rata.