Elmon kanssa jatkettiin treenejä keskiviikon tunnilla. Tällä kertaa keskityttiin harjoittelemaan kisaohjelman eli K.N. Specialin kuvioita. Tavoitteenani oli ratsastaa fiksummin kuin sunnuntaina mutta eipä tainnut ihan onnistua.
Mentiin noin 10 min alkuverkka omaan tahtiin eli vähän kisaverryttelyä simuloiden. Käynnissä Elmo oli ihan mukavasti kuulolla ja tekipä muuten yllättävän näppärät pohkeenväistöt uralta pois ja takaisin. Ravissa aloitettiin nihkeillen ja siinäpä taisi saman tien unohtua päätökseni olla sortumatta turhaan pohkeilla kaivamiseen. Taivuttelin Elmoa ympyröillä yrittäen pitää mielessä sunnuntain oivallukset painon siirtämisestä takaosalle ja etuosan ryhdistämisestä. Kun Elmon moottori pikkuhiljaa käynnistyi ei meno ollut ravissa itse asiassa hullumpaa. Oikeassa kierroksessa tapahtui jonkinnäköistä suoristumista sillä Elmo jäi mukavasti pyöreänä ulko-ohjan tuelle ja oikea lapa totteli sisäpohjetta. Meinasin jo innostua että tästähän voi tullakin jotain, mutta homma lässähti kun yritettiin laukata. Nosto oli hankala, ja laukassa takajalat laahustivat velttoina. Pohkeesta ja raipasta ei ollut apua laukan aktivointiin. Pieni ilo oli se että häntäluu kesti tänään vähän hankalammatkin laukannostot kipuilematta joten pystyin sentään istumaan normaalisti. Ehkä istuntani laukassa oli kuitenkin vielä liian heiluva ja liikettä jarruttava.
Pienen tauon jälkeen aloitettiin KN:n kuviot harjoitusravissa eli ratsastettiin loivia kiemuroita ja lyhyille sivuille voltteja. Harmillisesti ei verryttelyn hyvä meininki ravissa jatkunut, vaan Elmo palasi jumitusvaihteelle ja veti selän ihan notkolle alas. Oli hankala istua ja pitää tuntumaa tasaisena, saati ratsastaa kauniita taivutuksia. Pahimpina hetkinä kevensin saadakseni Elmon ensin edes hieman pyöreämmäksi ja rennommaksi, ja tehtävänannosta huolimatta olisi ehkä kannattanut kevennellä enemmänkin sillä harjoitusravin paukuttaminen notkoselässä ja nykivällä tuntumalla ei luonnollisestikaan johtanut oikein mihinkään. Elmo vain jännittyi ja jumittui liiraillen etuosasta sinne tänne ja itse tuskastuin ja turhauduin. Ope muistutteli pitämään istunnan pehmeänä eli välttämään liian raskasta istumista istuinluille, ja yritin myös huolehtia siitä etten mennyt etukumaraan sillä Elmon liikkuminen tuntui hieman paranevan omaa ylävartaloa pystympään ryhdistämällä. Volteilla vasemmalle ope kehotti pitämään ulkokyljen ja kyynärpään napakampana sekä auttamaan kääntymistä ulko-ohjalla sen sijaan että jäin vetämään sisäohjasta. Sisäohjassa roikkuminen johti selvästikin Elmon jännittymiseen, mutta vasemmassa kierroksessa ei sisäohjan kirouksesta oikein päästy eroon. Oikealle sen sijaan ulko-ohjan tuki löytyi paremmin, ja muutamat voltit saatiin lopulta mentyä pyöreämpänä ravaten.
Seuraavaksi vuorossa oli erittäin tarpeellista laukannostojen treenausta. Mentiin ensin vasemman laukan nostoja ohjelman mukaisesti kentän keskipisteessä. Hankalaa oli sillä kentän poikki kääntäessä Elmo tuppasi puskemaan ulkolapaa karkuun niin että tie pullahti suorasta kaarevaksi, ja laukka nousi edelleen kovasti viiveellä ja vaivalloisesti jos lainkaan. Ope neuvoi käyttämään raippaa kevyesti ulkolavalla liirailun estämiseksi, sekä keräämään ennen nostoa raviin kunnolla energiaa alle. Tehtävän myötä Elmo onneksi alkoi reipastua niin että raviin vähän energiaa löytyikin, ja näin saatiin laukka sentään nousemaan vaikkakin useampi metri tarkoitetun pisteen jälkeen. En kyllä tiedä miten ihmeessä päästään laukkaan kisaradalla kun ei ensinnäkään ole raippaa ja toisekseen mahdollisuutta kerätä samalla lailla energiaa raviin ennen nostoa. Positiivista on kuitenkin että noston jälkeen Elmo liikkui laukassa nyt paljon reippaammin kuin vielä alkutunnista saati sunnuntaina.
Tähän väliin otettiin pieni käyntitauko ja sitten laukattiin oikealle. Nostoja sai tehdä vapaavalintaisiin kohtiin ja lisäksi laukattiin pääty-ympyröitä. Elmo oli selvästikin saanut hieman lisää virtaa laukkaamisesta, mikä helpotti elämää suuresti. Ravissa ei tarvinnut enää niin puskea eteen vaan poni liikkui ihan itse. Nostotkin onnistui tähän suuntaan paremmin, pariin otteeseen jopa ihan napakasti ilman ylimääräistä ravikiihdytystä. Ei kyllä silti ollut helppoa ajoittaa nostoa juuri suunniteltuun pisteeseen. Laukkaympyröillä ongelmana oli Elmon todella voimakas kaatuminen sisälavalle, ja tälle en oikein saanut tehtyä mitään. Sisäänpäin nojailu oli niin reilua että poni ei käytännössä pystynyt laukkaamaan kunnolla vaan putosi tuon tuosta raville. Laukassa ei koko tunnin aikana juuri pyöreänä menty vaan selkä alhaalla tököttäen.
Tunnin parhaat minuutit ajoittuivat loppukeventelyihin. Heti laukan jälkeen Elmo ravasi kivasti omalla moottorilla, jolloin ajatus "takaa eteen kohti tuntumaa" oli mahdollista toteuttaa. Jännää että ravissa oikeaa sisäpohjetta taas kunnioitettiin eikä lavalle kaaduttu. Nyt löytyi hyvä ulko-ohjan tuntuma, tasainen (joskin vielä etupainoinen) pyöreä muoto ja tunne siitä että poni oli kahden pohkeen välissä. Ope kommentoi Elmon näyttävän siltä ettei oikein löydä takajalkojaan vaikka kovasti yrittää liikkua oikein. Kuski sen sijaan löysi omat kinttunsa, eli sain jalat venymään pitkiksi ponin ympäri ja sitä myötä saatoin ihan oikeasti vaikuttaa kylkeen POHKEELLA kantapäillä kaivamisen sijaan (no hip hurraa...). Olisipa vaan ollut edes tällainen meininki koko tunnin ajan.
Selväksi tuli taas että keskeisiä pulmia Elmon kanssa ovat eteenpäinpyrkimyksen puute sekä vinous. Aktiivisuus on saatava kuntoon ja lavat suoristettua jos mielii ratsastaa pyöreänä oikeinpäin liikkuvalla ponilla. Silloin kun mennään pahasti pohkeen takana ei onnistu yhtikäs mikään. Avainkysymys tässä sitten on kuinka Elmon saisi heräteltyä aktiiviseksi ja energiseksi. Laukkaaminen (varsinkin yhtä aikaa muiden kanssa) tuntuisi ainakin joissain tapauksissa auttavan. Toisaalta jäin nyt miettimään sitä annanko Elmolle edes mahdollisuutta toimia pienillä avuilla, vai lähdenkö automaattisesti ratsastamaan sitä liian ronskisti. Kovasta eteenpäin tuuppaamisesta kun Elmo vaikuttaisi helposti jännittyvän. Selvää on myös että käsi on aivan liian levoton, ja olisikin syytä muistaa taas se syvä viisaus että silloin kun tekee mieli nyplätä kädellä kannattaisi sen sijaan ottaa pohkeet käyttöön. Niin toivotonta räpellystä tämä meidän meno kyllä nyt on että tosissaan mietityttää onko järjen hiventäkään lähteä K.N. Specialiin tekemään huono suoritus. Ehkä tässä kuitenkin käydään näiltä pohjilta yhteinen koulukisaura avaamassa ja tekemässä se huonompi rata, treenataan sitten ajan kanssa lisää ja parannetaan toivottavasti myöhemmissä kisoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti