Asenne ratkaisee

Tiistain tunnilla oli tänään esteitä, ja Annekin oli tällä kertaa mukana kun ryhmässä oli tilaa. Ratsunani oli siis Sulo ja hieman taas jännitti vaikka onnistunut kisarata toivoakseni kaikkein pahimpia epävarmuuksia lievensikin. Vaikka esteet eivät tänään huiman korkeiksi nousseetkaan niin haastetta riitti sillä ohjelmassa oli muun muassa ravilähestymisiä (kääk!), laukanvaihtoja ja tiukkoja lähestymisiä pienessä tilassa.

Alkuverryttelyssä tavoitteeni oli herätellä Sulo laukkaamaan hyvällä energialla eteenpäin. Sulo tuntuikin olevan tänään ihan reippaalla päällä ja laukassa oli jopa imua eteenpäin. Ajattelin että tällä laukalla kelpaa kyllä ruveta hyppäämään, mutta pasmat menivät sekaisin kun hyppääminen aloitettiinkin ravilähestymisillä. Ensimmäiseen kuvioon kuului jumppasarja eli tässä tapauksessa kolmen miniristikon ylitys kevyessä ravissa, edelleen kevyessä ravissa lähestyminen lävistäjäpystylle jolta alas vasemmassa laukassa, ja loivaa kiemurauraa muistuttavalla tiellä lähestyminen toiselle pystylle jolla vaihto vasemmasta laukasta oikeaan. Loivalla kiemuralla esteiden väliin mahtui luontevimmin 5-6 laukka-askelta. Aloitettiin Sulon kanssa aivan liikaa jarrutellen ja epäröiden niin ettei ekalla hyppykierroksella laukka noussut lainkaan vaan koko loiva kiemura puksuteltiin ravissa. Toinen kierros jatkettiin heti perään, ja nyt älysin pitää pohkeetkin paremmin matkassa. Ravi tosin hiipui taas liikaa esteen eteen, mutta yli mentiin ja laukkakin nousi niin että jälkimmäinen pikkupysty kiemuralla ylittyi ihan sujuvasti ja laukkaa korrektisti vaihtaen. Ongelmana ravilähestymisessä oli paitsi liika jarruttelu myös se että lähdin liikaa kellahtamaan hevosen kaulalle esteen edessä. Tämä tietenkin jarrutti etenemistä entisestään.

Seuraavalla kierroksella pikkupystyt nousivat vähän isommiksi pikkupystyiksi, ja sekä kuski että hevonen lähestyivät edelleen jarrut pohjassa niin että ravista vaan loppui vauhti ja kiemuran ekalle esteelle tuli stoppi. Tässä vaiheessa oli aika ottaa itseään niskasta kiinni ja tulla esteelle huomattavasti reippaammalla asenteella sekä ajatuksella että ylihän mennään eikä jarrutella. Kappas kun hyppy ravista, vasemman laukan nosto hypystä sekä kiemura toiselle pystylle vaihtoineen sujuivat kuin vettä vaan heti kun oli pohje napakasti mukana ja ajatus esteen yli.

Seuraavalla kierroksella tultiin sekä jumppasarja että kiemura kokonaan laukassa. Jumppasarjan hoidimme sujuvasti, mutta kiemuran ekalla esteellä ei laukka vaihtunut. Jäin vitkastelemaan vaihdon kanssa, ja toisen esteen lähestyessä oli edelleen epävarmaa vaihdetaanko tässä nyt ravin kautta vai jatketaanko väärässä laukassa esteelle. Jäädessäni arpomaan tätä ei Sulolle ollut ihan selvää mikä on homman nimi ja taas tuli stoppi esteen eteen. Menee kyllä ihan omaan piikkiin kun toin hevosen esteelle niin epämääräisesti sähläten. Jälleen hyvä demonstraatio siitä että ei Sulo hyppää jos ei ratsastaja ole hyppäämässä. Otettiin koko kiemura uusiksi, eikä laukanvaihto ekassa hypyssä onnistunut vieläkään mutta korjasin nyt vikkelämmin ravin kautta ja patistelin Sulon myös jälkimmäisen esteen yli. Tultiin tehtävää tähän suuntaan vielä kertaalleen, ja laukanvaihdot kiemuralla osuivat vihdoin kohdilleen. Muistin kertoa Sulolle esteiden edessä että nyt mennään eikä meinata, ja ekalla pystyllä onnistuin jopa vähän johtamaankin vasemmalle.

Seuraavaksi vaihdettiin suuntaa ja tultiin samaa jumppasarjaa ja kiemuraa vielä vasemmassa kierroksessa. Jumppasarja ylitettiin alusta asti laukassa, ja kiemuran ekalle esteelle lähestyttiin ravissa nostaen esteellä oikea laukka. Jumppasarja sujui edelleen ilman ongelmia, mutta ravista myötälaukkaan pääseminen ei vielä ekalla yrityksellä onnistunut tähänkään suuntaan. Seuraavalla kierroksella päästiin ravihypystä oikealla laukalla alas, mutta nytpä sitten olin huolimaton kiemuran jälkimmäisellä esteellä niin ettei vaihto vasempaan onnistunut. Tässä kävi se tyypillinen virhe että kääntäessäni hypyssä kroppaa vasemmalle tipahtikin paino oikealle. Korjauksena siis vähemmän vartalon kiertoa johtaessa ja sen sijaan painoa menosuunnan puolelle. Kolmannella yrityksellä kiemura onnistui vihdoin molemmilta esteiltä myötälaukoissa laskeutuen.

Lopuksi tultiin vielä kaksi kierrosta putkeen koko tehtävää laukassa. Jumppasarjan esteet nousivat nyt isommiksi ja niinikään nousi kiemuran jälkimmäinen pysty joka oli arvioni mukaan lähestulkoon 80-senttinen. Esteiden kasvaessa vähän hypättävämmän korkuisiksi tuli Suloon mukavasti lisää sähinää ja reagointi pohkeeseen parani heti. Teimmekin tunnin loppuun päivän parhaat suoritukset kiemuralla laukanvaihtojen onnistuessa joka hypyssä. Nyt meno oli suhteellisen sujuvan oloista kun Sulo tosiaan lähti pyydettäessä eteen, ja alkoi olla aika luottavainen olo sen suhteen että kaikesta kyllä mennään yli kunhan en jää itse empimään. Sujuvista hypyistä sitten vaihdotkin onnistuivat helposti etenkin kun tehtävä oli Sulolle jo niin tuttu että tiesi varmasti vaihdot ennakoida. Jumppasarjalla laukka kuitenkin tuppasi vaihtumaan vääräksi, ja niinpä otimmekin sarjalle pari sakkokierrosta kunnes päästiin vasemmassa laukassa alas. Ehkä sarjallakin oma paino pääsi luiskahtamaan tahattomasti oikealle.

Alkutunnin sähläyksille oli hyvä naureskella jälkeenpäin kun kuitenkin loppua kohti asiat rupesivat sujumaan ja saatiin onnistuneitakin suorituksia alle niin että lopulta jäi ihan hyvä mieli. Mukavaa että lopputunnista oli jo varmempi ja luottavaisempi olo kun totesin Sulon kyllä hyppäävän kunhan itse olen reippaalla asenteella menossa enkä jää epäröimään ja jarruttelemaan. Jospa oma varmuus palaisi pikkuhiljaa entiselle tasolle kunhan tämän kunnolla sisäistän.