Ongelmallinen okseri

Viimeiset treenit Elmon kanssa ennen sunnuntain estekisoja! Tänään hypeltiin ihan tavallisia rataharjoituksia maltillisen kokoisilla (60 cm ja alle) esteillä.

Elmo ei tänäänkään lähtenyt liikkumaan mitenkään erityisen virkeästi vaan eteenpäin sai hoputella sekä ravissa että laukassa. Laukassa piti myös varoa ettei Elmo lähtenyt painumaan liian matalaksi eli tavoitteena oli edestä ryhdikäs ja terävä liikkuminen. Tavoitetta ei ihan saavutettu vaan aika laiskan oloiseksi laukka jäi, mutta elättelin toiveita että estetehtävien myötä Elmo reipastuisi.

Aloitettiin hyppääminen yksittäisellä lävistäjäpystyllä vasemmasta oikeaan laukkaan vaihtaen. Elmo lähti mielestäni etenemään kohtuullisen mukavasti ja lähestymiset olivat ihan asialliset, mutta silti hypyt jäivät hieman hitaiksi. Vaihtoa ei tällä esteellä saatu onnistumaan koko tunnin aikana, sillä oikea pohje ei ollut ihan kunnolla läpi ja Elmo kaatui voimakkaasti oikealle lavalle niin hypyssä kuin sen jälkeenkin. Ope vinkkasi muistuttamaan lähestymisissä raipalla oikealle lavalle että eipäs tungeta tänne, mutta tästäkään ei ollut apua.

Seuraavaksi hypättiin kahden pystyn suhteutettua linjaa kuudella askeleella. Tämän tehtävän suoritimme molemmilla hyppykierroksella oikein sujuvasti ja helposti. Edelleen Elmoa sai hieman kannustaa eteen, mutta laukka sujui jo kohtalaisen hyvin ja ponnistuspaikkakin sattui kohdalleen kuin itsestään. Väli oli kuudella askeleella juuri sopiva ilman sen suurempia eteenratsastuksia tai kiinniottoja.

Yksittäisenä tehtävänä hypättiin vielä pieni pysty (4) lävistäjällä oikeasta vasempaan laukkaan vaihtaen sekä perään matala porttieste (5). Näköjään laukanvaihto oli tänään helpompi näin päin, sillä Elmo vaihtoi lävistäjällä aika lailla itsestään. Tuttu portti ei Elmoa ihmetyttänyt joten koko tehtävä sujui vaivattomasti. Näin pienillä esteillä saatoin ratsastaa varsin rennolla mielellä ja hätäilemättä.

Lopuksi hypättiin kahteen kertaan päivän rataa. Suhteutetun linjan eka este muuttui nyt 60 cm korkeaksi okseriksi, joka osoittautui meille hieman pulmalliseksi esteeksi. Aloitimme ensimmäisen ratakierroksen hieman laiskalla hypyllä ykkösesteelle laukkaa vaihtamatta, ja kaarteessa okserille en saanut Elmoa tarpeeksi aktiiviseksi. Ponnistuspaikka ei täsmännyt ja ajauduttiin pikkuaskeleella ihan juureen. Seurauksena oli hidas ja ylöspäinsuuntautuva pomppu joka keikautti satulassa eteenpäin pois tasapainosta. Jos oltaisiin oltu kisaradalla niin olisin pystynyt jatkamaan kolmoselle, mutta nyt käänsin pois sillä halusin ennemmin uusia okserin ja ratsastaa linjan sujuvasti. Aktivoin Elmoa pohkeella ja raipalla eteen, ja kun taaskaan ei ponnistuspaikka passannut niin odotin Elmon hyppäävän taas läheltä. Sen sijaan Elmo yllättikin hyppäämällä kaukaa ja vieläpä aivan liioitellun korkealle. Tässä jänisloikassa  heilahdin jo niin että meinasin oikeasti tippua, mutta pysyinpä kyydissä kuitenkin ja ei muuta kuin uudestaan okserille open evästäessä painamaan kantapäät alas ja istumaan pystyssä. Taas jäätiin hieman kauas mutta hyppy ei ollut aivan niin överi ja olin itse paremmin varautunut. Niinpä pysyin ihan kohtuullisesti mukana, mutta esteen jälkeen mentiin vähän vinoon niin että linjasta tuli mutkitteleva. Loppurata kuitenkin sujui ongelmitta ja laukkakin vaihtui nelosella hienosti.

Onneksi saatiin tulla vielä toinen ratakierros, jonka suoritimme sujuvammin. Ykkösellä jäi laukka edelleen vaihtumatta, mutta okserille tultiin nyt reippaammin ja vaikka vähän lähelle mentiinkin niin hyppy oli ihan asiallinen ja pysyin tasapainossa. Myös loput esteet sujuivat ihan näppärästi onnistuneilla lähestymisillä, joskin laukka jäi nelosella vaihtumatta ja läpi koko radan olisi Elmolta toivottu hieman parempaa reagointia pohkeeseen ja imua esteille.



Siinä missä vielä ennen tätä tuntia hieman pohdin olisiko B-merkin esterata sittenkin ollut meille 60 cm luokkaa sopivampi niin en mieti enää. Kuudessakympissäkin okserit voivat näemmä tuottaa hankaluuksia, joten ei tämä korkeus ole meille mitenkään liian helppo. Ei varmastikaan kannata kovin pieniä teitä lähteä ratsastamaan ja hidashan tämä meidän perustempokin on, joten tuskin tullaan viemään tikkareita yhdeltäkään lapsukaiselta. Suorastaan jännittää selviänkö kisaradan läpi kyydissä pysyen, ei nimittäin yhtään huvittaisi taas tippua kisoissa. Pitää vaan ratsastaa oksereille tosi huolella niin että päästäisiin riittävän sujuvassa tempossa sopivaan ponnistuspaikkaan, ja sitten jos käykin köpösti ja paikka jää huonoksi niin ei muuta kuin kantapäät alas, katse ylös ja vaikka vähän harjastakin kiinni eikä mitään sukelluksia. Jos nyt optimistisesti ajatellaan niin pysyinhän tuota kyydissä tänäänkin, ja tämän hankalampia tehtäviä ja tilanteita ei radalla pitäisi tulla vastaan. Toivotaan kuitenkin että kisatunnelma saa Elmoon sopivasti lisää virtaa.