Kisojen jälkeinen paluu arkeen sujui koulutunnin merkeissä, tällä kertaa Hassen satulassa. Tämä oli minulle toinen kerta Hassella, ja ensitapaamiseltamme jäi tästä hevosesta oikein positiivinen vaikutelma. Toki tuolloin tuli selväksi että Hasse ei tykkää epämääräisestä nyhjäyksestä vaan vaatii toimiakseen loogiset ja selkeät ohjeet.
Hasse oli alkuverryttelyssä aika lailla eteenpäinpuskettava, mikä kuulemma johtui etukumarasta istunnastani. Etukeno on Hassen varma jarruttaja. Aluksi jäin myös ratsastelemaan liikaa taaksepäin niin että hiippailimme aivan mummoravia, ja tällöin Hasse tietysti kulki hirvimoodissa. Lopulta hoksasin että avain pyöreämpään liikkumiseen löytyy eteenratsastuksesta ja huomattavasti aktiivisemmasta ravista. Vasemmalle taivuttaminen oli hankalaa, kun taas oikealle Hasse kyllä taipui mutta liiraili vaivihkaa ulkolavasta karkuun aina kun unohdin jämäkät ulkoavut. Myös laukassa oli pieniä käynnistymisvaikeuksia ja pohkeella puskemiseksihan se homma aluksi meni. Oikean laukan nostoissa oli ensin kovasti ongelmia, sillä Hasse pullautti vasemman lavan ulos ja karkasi nostoavuilta nopealla sivuliirauksella. Ainoa keino päästä laukkaan oli ottaa pieni vasta-asetus ennen nostoa, ja tehdä nostot suosiolla aina seinän vieressä niin ettei heppa päässyt luikertelemaan karkuun. Laukka myös putosi pois heti jos Hasse pääsi kulmassa tai ympyrällä liirailemaan ulospäin, joten sain olla todellakin hereillä. Vasemmassa laukassa vastaavia ongelmia ei esiintynyt, sillä tähän suuntaan Hasse ei kiemurrellut karkuun vaan nosti ja ylläpiti laukan helpommin. Kun laukkaan tuli vähän lisää energiaa alkoi Hasse liikkua myös mukavan pyöreänä. Ajoittain tosin muoto pääsi valumaan liian pitkäksi ja matalaksi niin että hevonen liikkui turpa lähes polvissa, mutta pääosin meno ei kuulemma näyttänyt yhtään hullummalta. Edelleen jouduin kuitenkin käyttämään paljon pohjetta laukan energian säilyttämiseksi, sillä myös laukassa pieni etukeno söi Hassen eteenpäinpyrkimystä.
Treeniaiheena olivat tänään avotaivutukset pitkän sivun suuntaisesti. Ottaen huomioon verryttelyssä ilmenneet ongelmat Hassen lapojen hallinnassa olivat avotaivukset varmasti oikein hyödyllinen harjoitus. Avot aloitettiin vasemmassa kierroksessa harjoitusravissa. Aluksi olimme niin minä kuin Hassekin täysin pihalla, enkä saanut Hasselle ilmaistua ymmärrettävästi mitä siltä halusin. Pyytäessäni etuosaa uralta pois siirtyi mukana koko hevonen, ja virheellisesti yritin paikkailla tätä viemällä vasenta pohjetta liian taakse jolloin liike meni liian väistömäiseksi. Kun sain Hassen raviin parempaa otetta niin että muoto tuli pyöreäksi ja hevonen kahden ohjan väliin alkoi avotaivutuksen idea pikkuhiljaa löytyä. Toimivaksi korjaukseksi osoittautui keskittyminen kunnolliseen asetukseen ja taivutukseen hieman johtavalla ohjalla sen sijaan että yritin suoralla rungolla siirtää etuosaa pois uralta. Heti kun Hasse tajusi että tämähän on avotaivutusta niin se alkoi tarjota oikeaa liikettä epämääräisemmilläkin avuilla. Sen verran hakusessa oli apujenkäyttöni että avotaivutuksesta tuli hieman katkonaista hevosen liikkuessa pitkän sivun aikana vuoroin kahdella ja vuoroin kolmella uralla, mutta aina sinne mukaan mahtui hyviäkin askeleita korrektia avotaivutusta. Samat avot mentiin vielä vasemmassa laukassa, jossa säätöjä piti hetki haeskella uudestaan, mutta lopulta avoa saatiin mentyä laukassa aivan yhtä hyvin kuin ravissakin.
Oikeaan kierrokseen avot osoittautuivat jopa vaikeammiksi, sillä nyt vasemmalla lavalla oli taas tilaisuus liirailla omille teilleen. Aloitettiin avot saman tien laukassa, ja Hasse pudotteli laukkaa pois heti jos vasen lapa pääsi liiraamaan niin että koko hevonen meni mutkalle. Aloin taas kompensoida istunnan jarruvaikutusta pohkeella eteen puskemalla, ja lopulta Hasse laukkasikin melko ison tuntuista laukkaa. Hetkittäin meno tuntui todella hyvältä, kunnes vauhti taas vähän hiipui tai hevonen pääsi liiraamaan kulmasta ulos. Raipallakin koetin aktivoida laukkaa hyytymisen hetkillä, ja kertaalleen sieltä tuli protestina hiukan reippaampi pukki joka keikautti eteenpäin. Laukka-avoja tähän suuntaan olisi kyllä voinut hioa pidempäänkin, mutta ajan loppuessa oli tyytyminen muutamiin onnistuneisiin askeleisiin pitkän sivun loppupuolella. Joka tapauksessa Hasse oli tässä vaiheessa tuntia jo suorempi ja paremmin ulkoapujen kontrollissa, sillä oikean laukan nosto onnistui myös ilman seinän tukea. Kevenneltiin vielä hetki ravia, ja Hasse liikkui todella tasaisen pyöreänä ja ihan mukavan reippaastikin. Näin pääsin vielä tunnin päätteeksi fiilistelemään hetkeksi sitä tunnetta kun alla on toimiva ja pehmeästi liikkuva hevonen.
Hasse oli tälläkin kertaa oikein mukava ratsu. Istuntani vaan jarruttaa sen liikettä niin paljon että kovasti joutuu pohkeella puskemaan, mutta heti kun moottori on vähänkään käynnissä niin Hasse hakeutuu nätisti pyöreäksi. Mielestäni homma toimi tänään paremmin kuin Hassen kanssa viimeksi, sillä nyt ei tullut mitään totaalijumittumisia. Istunta tuntuisi tämänkin hevosen kanssa olevan se suurin kompastuskivi, mutta ihmeen hyvin Hasse kuitenkin meni vaikka näin kummallisesti istunkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti