Voihan paniikki ja tuuppaus

Keskiviikon tunnilla pääsin hyppäämään Eetulla vielä viimeisen kerran kisojen alle. Tällä kertaa päästiinkin kokeilemaan kisakorkeutta (80 cm) ihan kunnolla.

Ensin hypeltiin päivän esteet läpi matalammalla korkeudella. Eetu imi esteille ihan mukavasti mutta oli kuitenkin kuulolla, ja pienillä esteillä pysyin itse niin rauhallisena että kykenin helposti tekemään lähestymisissä oikeat ratkaisut ja tuomaan Eetun hyviin ponnistuspaikkoihin. Laukka sujui reippaasti eteen, ja 22,5 metrin suhteutettu linja meni kuudella askeleella oikein luontevasti. Ainoa varsinainen ongelmamme oli Eetun tavanomainen vinous, mistä johtuen ei esteiltä päästy millään alas oikeaan laukkaan. Open neuvomana yritin pitää hypyssä vasenta pohjetta taaempana ja näin estää Eetua heittämästä takaosaansa vasemmalle, mutta laukka vaihtui vasemmaksi myös silloin kun poni pysyi hypyssä viivasuorana.

Kun esteet oli käyty läpi hypättiin viiden esteen radanpätkää kaksi erillistä kierrosta. Nyt puomit nousivat 80 cm:iin, ja isoiltahan ne esteet meinasivat taas näyttää. Ei muuta kuin reippaasti matkaan, ja radan aloittava hieman pienempi ristikko-okseri ylittyi harkitusti ja sujuvasti. Ensimmäiselle kasikympin pystylle tullessa jäädyin niin etten nähnyt ponnistuspaikkaa ajoissa, enkä loppujen lopuksi tehnyt oikein mitään ratkaisua vaan jätin kaiken Eetun harteille. Vaihtoehtoina olisi ollut hyppy tosi kaukaa tai tosi läheltä, ja ratsastajan epäröinnin huomannut Eetu valitsi jälkimmäisen. Poniparka ajautui aivan esteen juureen ja käytännössä kiipesi yli lähes paikoiltaan. En osannut olla yhtään mukana vaan roikuin ohjissa ja tömähdin tosi ikävästi satulaan. Pieni mutka esteen jälkeen tuli, mutta sain koottua itseni niin että jatkoimme suoraan kohti suhteutetun linjan toista estettä. 22,5 metrin väliin tuli nyt seitsemän askelta, mutta kolmosesteelle päästiin hyvään paikkaan ja hypystä tuli sujuva. Eetu-mussukka ei siis närkästynyt kammottavasta hypystä linjan ensimmäiselle esteelle (vaikka aihetta olisi ollutkin), vaan jatkoi kiltisti hyppäämistä. Radan kahdelle viimeiselle esteelle en uskaltanut lähteä ratsastamaan eteen ja niinpä otettiin ponnistuspaikat juureen. Hypyistä tuli näin ollen vähemmän sujuvia pomppuja.  

Pienen tuumaustauon jälkeen hypättiin sama pätkä vielä uudestaan. Aloitimme aivan samalla lailla hyvällä hypyllä ensimmäiselle ristikko-okserille, mutta tämän jälkeen Eetun laukka tuntui hyytyvän kaarteessa. Aloin panikoida hankalan kakkosesteen lähestyessä kun ei poni tuntunut vastaavan riittävästi eteen. Näin sorruin tuuppaamaan ja ajamaan Eetua kohti estettä, mikä sotki ponnistuspaikan valinnan täysin ja ajauduttiin taas esteen juureen edelliskierroksen tapaan. Eetu teki nopean koukkauksen oikealle jotta mahtui ponnistamaan näin läheltä. Näin tuli taas huono hyppy tälle samalle esteelle, mutta olin sentään hieman paremmin mukana tällä kertaa. Pienen hypyn jälkeen ei Eetu venynyt kuuteen askeleeseen, vaan otettiin linjalle seitsemän laukkaa ja mentiin myös kolmosesteelle melko lähelle. Ope muistutteli matkan varrella istumaan aivan hiljaa ja ratsastamaan eteen pelkällä pohkeella. Nelosesteelle eli aaltolankulle sainkin Eetun tuotua rauhallisemmin ja järkevämmin ilman ajamista, ja heti ponnistuspaikkakin löytyi kohdilleen. Eetu jopa yritti vaihtaa laukan vasemmasta oikeaksi, mutta onnistui vaihtamaan vain etujalat. Viimeiselle ristikko-okserille päästiin maltilla ihan hyvään paikkaan, mutta silti onnistuin heittämään hypyssä pohkeet taakse ja keikahtamaan liikaa eteenpäin. Taisinpa siis heittäytyä hyppyyn aivan liioitellusti.

Jälkimmäinen ratamme oli sentään jo parempi, mutta suhteutettu linja ja etenkin sen aloittava kakkoseste jäivät harmittamaan niin että pyysin saada vielä uusia ne. Harmillisesti vieläkään ei saatu täysin onnistunutta hyppyä linjan ensimmäiselle esteelle, vaan mentiin vähän pohjaan ja kiepattiin ponnistuksessa vinoon. Hyppy oli kuitenkin nyt edellisiä sujuvampi kun en niin pahasti tuupannut kohti estettä, ja olin hypyssä mukana asiallisemmin. Laukkaa en saanut välissä vieläkään tarpeeksi eteen, vaan seitsemällä askeleella mentiin edelleen. Tämä oli kuitenkin paras suorituksemme tälle linjalle tänään ja siihen oli tyytyminen.



Niinpä siinä taas kävi että isommilla esteillä mielenhallinta petti ja järjetön esteelle tuuppaaminen pääsi alkamaan. Eetu on niin ylikiltti että hyppää näköjään näissäkin tilanteissa, mutta silloin se tosiaan menee varmuudeksi aivan esteen juureen ja joutuu kiipeämään. Ei tällaista ratsastusta, kiitos! Ponnistuspaikasta ei vaan pitäisi näin kovasti panikoida, koska silloin nimenomaan tapahtuu etäisyyssilmän jäätyminen ja tuloksena on epätoivoista estettä kohti ajamista. Kummasti vaan pienemmillä esteillä paikat on ihan helppo katsoa kun ei mitään paniikkia ole. Eetu tuntui rataa hypätessä nyt vähän turhan hitaalta, ja isompi ja energisempi laukka sekä parempi reagointi eteen olisi voinut helpottaa ponnistuspaikka-asioissa. On kyllä hyvin mahdollista että nimenomaan tuuppaaminen aiheutti tämän hitauden, sillä vielä alkutunnin pikkuesteillä Eetu liikkui ja reagoi mielestäni paremmin. Elättelen kuitenkin toiveita että kisoissa hyvä ratalaukka löytyy aivan itsestään niin kuin se on löytynyt aina ennenkin. Ei tämä tunti nyt mitenkään hurjasti nostattanut itseluottamusta kisojen suhteen, mutta ainakin huomasin että selviämme Eetun kanssa myös hankalammista tilanteista joissa ponnistuspaikka menee mönkään. Käydään nyt se kasikymppi hyppäämässä, sillä luotan että Eetun kanssa pystyn siitä kyllä selviämään. En tiedä kuinka monen karaatin kullasta Eetun sydän on valettu, mutta näköjään poni vaan antaa anteeksi ja paikkaa virheitäni lähes loputtomiin.