Puomijumppa

Tiistain tunnille sain tällä kertaa Sulon. Ohjelmassa oli koulutunti puomiharjoituksilla, mikä aihe sopi minulle oikein hyvin. Puomien avulla pyrittiin tänään treenaamaan perusistuntaa. Näin tuli jumppaa hevosille niiden joutuessa nostelemaan jalkojaan, sekä ratsastajien vatsalihaksille kun pitkät puomisarjat ylitettiin satulassa istuen.

Alkuverryttelyssä käytiin askellajit läpi molempiin suuntiin. Sulo kuunteli herkästi kaikkia pyyntöjäni ja vaikutti olevan ihan rennolla ja leppoisalla tuulella, mutta ravissa edettiin kuitenkin järkähtämättömästi hirvimoodissa. Istunnan kanssa oli tietenkin taas niin hankalaa ettei hevosen voi odottaakaan liikkuvan oikein päin. Oikeassa laukassa oli sama juttu, enkä saanut tuntumaa pidettyä tarpeeksi tasaisena vaan käsi eli omaa elämäänsä epämääräisen istunnan myötävaikutuksella. Kun ei ole tasaista tuntumaa niin eipä ole hevosella mahdollisuutta ohjaan luottaa ja tuntumalle rentoutua. Vasemmassa laukassa kaikki oli taas kuin taikaiskusta helpompaa, ja Sulo alkoi liikkua nätisti pyöreänä. Tasainen tuntuma oli tällöin heti helpompi säilyttää. En vaan edelleenkään ihan käsitä miksei ravin tai oikean laukan ratsastaminen voi olla yhtä helppoa kuin vasen laukka.

Puomeista rakennettiin toisen pitkän sivun suuntainen ja käytännössä koko sivun mittainen sarja lyhyehköillä laukkaväleillä, ja päätyyn tuli vielä ympyrän kaarelle kuuden tai seitsemän ravipuomin sarja. Aloitettiin oikeassa kierroksessa ylittäen ensin laukkapuomit ja näitä seuraavassa päädyssä ravipuomit ympyrällä satulassa istuen. Pääsimme laukassa puomeille hyvinkin sujuvasti, mutta laukkaa olisi pitänyt saada hieman lyhyemmäksi ja pysymään paremmin kasassa puomisuoran loppuun asti niin etteivät loppupään välit olisi käyneet Sulolle vähän lyhyiksi. Aluksi keskityin lähinnä pomppimaan laukan mukana satulassa ja välttelemään helmasyntiäni eli etukenoa puomeja ylittäessä. Olin jotenkin turhan varovainen häiritsemään Sulon laukkaa pidätteillä ja puolipidätteillä puomien aikana. Istuntaa eli vatsalihaksia olisi voinut käyttää pidätteisiin kyllä huomattavasti tehokkaammin. Kun sitten yritettiin tulla puomisuoralle sisään valmiiksi ihan lyhyessä ja kootussa laukassa niin tulikin hieman ongelmia askeleen sopimisessa ensimmäiselle puomille ja tämän seurauksena pari raville tippumista. Ympyrän ravipuomeilla pompin ja hölskyin valitettavan paljon, ja pohkeet sai olla hyvin kiinni jottei Sulon vauhti hiipunut puomeilla kokonaan. Näinkin pitkän kaarevan puomisarjan ylittäminen harjoitusravissa osoittautui yllättävänkin haastavaksi tehtäväksi, sillä huomiota piti kiinnittää myös hevosen pysymiseen täsmälleen halutulla reitillä niin ettei ajauduttu vahingossa kohti puomien ulko- tai sisäreunoja ja näin tapettu ravin tahtia kokonaan.

Samoja puomeja tultiin vielä vasemmassa kierroksessa. Pikkuhiljaa sain Sulon laukkaan parempaa otetta ja säädeltävyyttä, ja alkoi tuntua siltä että sain puomisuoran aikana jopa istuttua laukkaa lyhyemmäksi. Laukka toden totta lyheni niin ettei loppupään puomeilla ollut enää ollenkaan ahdasta, ja laukka vaikutti olevan nyt enemmän takaosan päällä. Pyöreänä ei puomilinjalla kuitenkaan laukattu eli ihan riittävää rentoutta ei puomien päällä löytynyt, mutta loppujen lopuksi sain olla ihan tyytyväinen siihen miten sain laukkaa kasaan sekä siihen että kykenin istumaan pystyssä ja pahemmin ylävartalolla soutamatta Sulon laukatessa puomien yli. Pitkä puomisarja oli tosiaan oikein hyödyllinen oikean tuntuman löytämisessä, sillä sen aikana ehti kuulostella istuntaa ja etsiä laukan rytmiä aivan eri tavalla kuin parin-kolmen puomin ylityksessä. Ravipuomeille en saanut sellaista istunnan vakautta kuin olisi ollut suotavaa, mutta eihän nyt sentään kaikki voi onnistua kerralla.

Sulon kanssa voisi kyllä mennä puomeja useamminkin. Ihan hyppäämistäkin ajatellen tekee varmasti hyvää hakea laukan rytmiä puomitehtävillä, ja istunta saa tehotreeniä kun mennään pitkiä puomisarjoja koulusatulassa. Lisäksi tällainen puomitunti oli mielestäni tosi kiva, eli tänään oli tunnilla ennen kaikkea hauskaa vaikkei kaikki niin hienosti mennytkään.