Lauantai oli tämän viikon maastopäivä. Lähdimme maastoon kahdestaan Annen kanssa Vakella ja Pavella. Pave siis vielä tutustuu maastoiluun, joten menimme taas vähemmän liikennöidylle Kotakankaan lenkille. Tallille ajaessa sää oli harmaa ja jopa tihkusateinen, mutta siitäpä se juuri sopivasti poutaantui niin että pääsimme matkaan ihanan kirkkaassa kevättalven auringonpaisteessa. Riesana olivat kuitenkin näin suojasäällä tierat. Vakelta otettiin onneksi takakengät pois juuri ennen lenkkiä, mutta edessä oli kengät ja ne keräsivät isot paakut puolessa sekunnissa. En ottanut edes kaviokoukkua mukaan, kun tallilla tierat vaikuttivat tippuvan helposti sormilla kaivaen ja kantapäällä napauttaen. Virhe! Heti ensimmäinen tieranpoisto-operaatio piti ottaa kun oli vasta päästy pihasta tielle. Takaisin selkään kiivettyäni lähdettiin sitten samoilta seisomilta raville.
Ravailimme tietä pitkin Pave edessä ja Vake perässä kuten oli näillä hevosilla luontainen järjestys. Etäämmälle päästyämme otimme myös pätkän laukkaa, joka sujui mukavasti. Vake oli tänään oikein rentoa poikaa. Sitten oltiinkin jo tien päässä, ja jatkoimme matkaa auratulle pelto- ja metsälenkille. Täällä jouduttiin kävelemään, mutta onneksi tieltä poistuttuamme tieraongelma ei ollut aivan niin paha. Paakut tipahtelivat etusista aina aika ajoin, ja takasiin ei mitään tullutkaan. Suunnitelma oli ravata ja mahdollisesti laukata tietä pitkin takaisin kotiin, mutta ennen raville lähtöä halusin ensin tyhjentää kaviot. Jäätyneet paakut eivät olleet irrota millään, mutta kävipä niin mukavasti että kohdalle sattui paikallinen ulkoilija joka taisi olla myös hevosmiehiä. Hän tarjosi ystävällisesti puukkoa lainaan, ja puukon hamaralla olikin näppärä naputella tierat pois.
Sitten lähdettiin ravilla kotia kohti, mutta Annelle ja Pavelle sattui varusterikko eli aivan upouusi ohja napsahti poikki. Katkennut ohja tarkoitti kotimatkaa kävellen, ja kun käynnissä Vake keräsi taas tieraa katsoin järkevimmäksi hypätä itsekin alas ja taluttaa loppumatkan tallille. Lenkkimme jäi tänään aika nysäksi varusterikon takia, mutta saimme kuitenkin nauttia ulkoilusta komeassa kelissä hohtavien hankien keskellä. Vake oli ainakin oikein tyytyväinen tällaiseen kevyeeseen lenkkiin.
Ravailimme tietä pitkin Pave edessä ja Vake perässä kuten oli näillä hevosilla luontainen järjestys. Etäämmälle päästyämme otimme myös pätkän laukkaa, joka sujui mukavasti. Vake oli tänään oikein rentoa poikaa. Sitten oltiinkin jo tien päässä, ja jatkoimme matkaa auratulle pelto- ja metsälenkille. Täällä jouduttiin kävelemään, mutta onneksi tieltä poistuttuamme tieraongelma ei ollut aivan niin paha. Paakut tipahtelivat etusista aina aika ajoin, ja takasiin ei mitään tullutkaan. Suunnitelma oli ravata ja mahdollisesti laukata tietä pitkin takaisin kotiin, mutta ennen raville lähtöä halusin ensin tyhjentää kaviot. Jäätyneet paakut eivät olleet irrota millään, mutta kävipä niin mukavasti että kohdalle sattui paikallinen ulkoilija joka taisi olla myös hevosmiehiä. Hän tarjosi ystävällisesti puukkoa lainaan, ja puukon hamaralla olikin näppärä naputella tierat pois.
Sitten lähdettiin ravilla kotia kohti, mutta Annelle ja Pavelle sattui varusterikko eli aivan upouusi ohja napsahti poikki. Katkennut ohja tarkoitti kotimatkaa kävellen, ja kun käynnissä Vake keräsi taas tieraa katsoin järkevimmäksi hypätä itsekin alas ja taluttaa loppumatkan tallille. Lenkkimme jäi tänään aika nysäksi varusterikon takia, mutta saimme kuitenkin nauttia ulkoilusta komeassa kelissä hohtavien hankien keskellä. Vake oli ainakin oikein tyytyväinen tällaiseen kevyeeseen lenkkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti