Sunnuntaina menimme Annen ja Noran kanssa Tallinmäelle ja ratsastimme maneesissa itsenäisesti. Ratsuina olivat Palle, Hilima ja Hemppa, ja vaihtelimme hevosia niin että jokainen sai mennä kaikilla kolmella. Näistä hevosista Hemppa oli minulle uusi tuttavuus.
Ensimmäinen ratsuni oli Palle. Palle vaikutti olevan vähän jännittyneessä mielentilassa, ja tuijotteli maneesin nurkkia varsinkin oikeassa kierroksessa. Muutama säpsähdyskin tuli, ja olin hieman ihmeissäni koska aikaisemmilla ratsastuskerroilla ei Palle ole kanssani säikkynyt mitään. Ratsastin ensin käynnissä pääty-ympyrää, jotta Palle sai kaikessa rauhassa olostua katsomopäätyyn. Tuijotuskulmankin ohi alettiin päästä, mutta hevonen ei vielä rentoutunut vaan rullasi kaulaa liiankin linkkuun. Tasaista ja vakaata tuntumaa ei löytynyt, kun Palle oli edestä melko tyhjä. Lähdin sitten ravailemaan keventäen, ja otin vähän laukkaakin. Palle ei edelleenkään oikein rentoutunut ja keskittynyt työskentelemään, enkä osannut sille varmaankaan tarjota tarpeeksi selkeitä ja turvallisia raameja. Laukassa oli parempia pätkiä, mutta päädyissä keskittyminen tahtoi aina herpaantua. Laukan jälkeen ravi oli letkeämpää ja muoto rennompi, mutta ihan luottavaiselta ei Palle nytkään tuntunut. Sitten tulikin aika vaihtaa ratsuja, ja en ehtinyt tämän pidemmälle Pallen kanssa työskennellä. Tiedä sitten olisko pidemmästä hinkkaamisesta ollut mitään apuakaan, kun en vielä 20 minuutissa ollut saanut Pallea rentoutumaan.
Seuraavaksi sain alleni Hiliman, eli ratsu vaihtui lähes päinvastaiseen otukseen. Edellinen kerta Hiliman kanssa joulukuussa sujui kaikkea muuta kuin hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta tänään meni mukavammin. Luonnollisestikin asiaa auttoi kovasti se, että sain Hiliman suoraan Annen jäljiltä. Niinpä Hilima oli jo valmiiksi läpi ja kevyeksi ratsastettu, ja lähti myötäämään niskasta helpommin. Pahaan vetokilpailuun ja tappeluun ei siis päädytty, vaan touhu pysyi mielekkäänä. En kyllä edelleenkään oikein hoksannut mitkä ovat ne Hiliman nappulat joilla sen saa toimimaan, joten ilman Annen lämppäilyä se ei luultavasti olisi mennyt näinkään mukavasti. Pohkeella olisi kyllä pitänyt päästä ratsastamaan enemmän pelkän ohjilla näpräilyn sijaan. Taipuminen oli puutteellista, mutta pääsin kuitenkin myötäämään Hilimalle välillä reilustikin ja se jopa vastasi venyttämällä ravissa kaulaa eteen ja alas. Hilima veti minua helposti etukenoon, ja videolta katselin että saisin kyllä ihan istunnasta alkaen ratsastaa Hilimaa lyhyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi. Pääasia kuitenkin on, että tällä kertaa mentiin melko kuuliaisesti ja rentona eikä Hilima naksahtanut pahasti kipitysvaihteelle.
Viimeisenä kiipesin Hempan satulaan. Hemppa oli käynyt jo aamulla maastossa, ja nyt sillä olivat minua ennen ratsastaneet sekä Nora että Anne. Hemppa kuulemma onkin sitä parempi mitä enemmän on liikkunut, ja tosi mukavahan se tällaisten lämmittelyjen jälkeen olikin. Isolta Hemppa totta kai tuntui, sillä siitä on aikaa kun olen viimeksi ollut 170-senttisen puoliverisen satulassa! Nauratti, kun Hempalla oli niin pitkä kaula ja se tuntui valtavalta laivalta. Kapea se kuitenkin oli, joten selässä ei ollut vaikea istua. Hemppa meni helposti nyökyssä ja ravasi ihanan elastisesti ja tahdikkaasti. Suuri, matkaavoittava ravi oli tietysti sekin poniratsastajalle vähän erilainen elämys. Aika pitkässä ja matalassa muodossa mentiin, ja tämä tuntui olevan Hempan mukavuusalue. Pidin kuulemma ohjia juuri saman mittaisena kuin myös Annella ja Noralla on tapana, eli tämä on tosiaan se raami mihin Hemppa helposti asettuu. Yritin lopuksi vähän lyhentääkin Hemppaa ravissa, mutta enpä päässyt puusta pitkään. Pohjetta ja istuntaa olisi tarvittu enemmän pelkän ohjien lyhentämisen sijaan. Hempan laukkakin oli oikein mukavan oloista, ja selkään tuntui että siinä oli kivasti volyymiä ja pyörivyyttä. Videolta sain kuitenkin todeta, että aika laiskasti Hemppa laukassa lönkötteli ja takajalat olivat kaikkea muuta kuin aktiiviset. Niin sitä isoliikkeisemmän hevosen selässä hämääntyy.
Noin 20 minuutin itsenäinen ratsastus per heppa meni toki vähän höntsäilyksi ja humputteluksi, eli mitään kovin kummoista en saanut yhdenkään ratsun kanssa aikaiseksi. Oli joka tapauksessa tosi kivaa ja mielenkiintoista mennä yhteen putkeen kolmella täysin erilaisella hevosella. Kaikki ne olivat omalla tavallaan kivoja, mutta mukavin ratsu oli tänään kuitenkin Hemppa. Ehti tässä kyllä huomata monta juttua joissa olisi parantamisen varaa. Pallen kaltaisella herkällä arabilla olisi osattava olla paremmin hevosen tukena jotta se jännittyneenä päivänä rentoutuisi työntekoon. Hiliman kaltaisella hieman raa'alla suokilla pitäisi keskittyä erityisesti ratsastamaan painoa edestä taakse ja pitämään etuosa kevyenä. Hempan kaltaisen ison puoliverisen satulassa puolestaan kaivattaisiin istuntaan lisää jäntevyyttä jotta sen liikkeissä voisi istua vakaammin.
Palle jäi videoimatta, mutta Hilimasta ja Hempasta tuli pätkät. Kiitokset Annelle ja Riikalle kuvaamisesta!
Ensimmäinen ratsuni oli Palle. Palle vaikutti olevan vähän jännittyneessä mielentilassa, ja tuijotteli maneesin nurkkia varsinkin oikeassa kierroksessa. Muutama säpsähdyskin tuli, ja olin hieman ihmeissäni koska aikaisemmilla ratsastuskerroilla ei Palle ole kanssani säikkynyt mitään. Ratsastin ensin käynnissä pääty-ympyrää, jotta Palle sai kaikessa rauhassa olostua katsomopäätyyn. Tuijotuskulmankin ohi alettiin päästä, mutta hevonen ei vielä rentoutunut vaan rullasi kaulaa liiankin linkkuun. Tasaista ja vakaata tuntumaa ei löytynyt, kun Palle oli edestä melko tyhjä. Lähdin sitten ravailemaan keventäen, ja otin vähän laukkaakin. Palle ei edelleenkään oikein rentoutunut ja keskittynyt työskentelemään, enkä osannut sille varmaankaan tarjota tarpeeksi selkeitä ja turvallisia raameja. Laukassa oli parempia pätkiä, mutta päädyissä keskittyminen tahtoi aina herpaantua. Laukan jälkeen ravi oli letkeämpää ja muoto rennompi, mutta ihan luottavaiselta ei Palle nytkään tuntunut. Sitten tulikin aika vaihtaa ratsuja, ja en ehtinyt tämän pidemmälle Pallen kanssa työskennellä. Tiedä sitten olisko pidemmästä hinkkaamisesta ollut mitään apuakaan, kun en vielä 20 minuutissa ollut saanut Pallea rentoutumaan.
Seuraavaksi sain alleni Hiliman, eli ratsu vaihtui lähes päinvastaiseen otukseen. Edellinen kerta Hiliman kanssa joulukuussa sujui kaikkea muuta kuin hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta tänään meni mukavammin. Luonnollisestikin asiaa auttoi kovasti se, että sain Hiliman suoraan Annen jäljiltä. Niinpä Hilima oli jo valmiiksi läpi ja kevyeksi ratsastettu, ja lähti myötäämään niskasta helpommin. Pahaan vetokilpailuun ja tappeluun ei siis päädytty, vaan touhu pysyi mielekkäänä. En kyllä edelleenkään oikein hoksannut mitkä ovat ne Hiliman nappulat joilla sen saa toimimaan, joten ilman Annen lämppäilyä se ei luultavasti olisi mennyt näinkään mukavasti. Pohkeella olisi kyllä pitänyt päästä ratsastamaan enemmän pelkän ohjilla näpräilyn sijaan. Taipuminen oli puutteellista, mutta pääsin kuitenkin myötäämään Hilimalle välillä reilustikin ja se jopa vastasi venyttämällä ravissa kaulaa eteen ja alas. Hilima veti minua helposti etukenoon, ja videolta katselin että saisin kyllä ihan istunnasta alkaen ratsastaa Hilimaa lyhyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi. Pääasia kuitenkin on, että tällä kertaa mentiin melko kuuliaisesti ja rentona eikä Hilima naksahtanut pahasti kipitysvaihteelle.
Viimeisenä kiipesin Hempan satulaan. Hemppa oli käynyt jo aamulla maastossa, ja nyt sillä olivat minua ennen ratsastaneet sekä Nora että Anne. Hemppa kuulemma onkin sitä parempi mitä enemmän on liikkunut, ja tosi mukavahan se tällaisten lämmittelyjen jälkeen olikin. Isolta Hemppa totta kai tuntui, sillä siitä on aikaa kun olen viimeksi ollut 170-senttisen puoliverisen satulassa! Nauratti, kun Hempalla oli niin pitkä kaula ja se tuntui valtavalta laivalta. Kapea se kuitenkin oli, joten selässä ei ollut vaikea istua. Hemppa meni helposti nyökyssä ja ravasi ihanan elastisesti ja tahdikkaasti. Suuri, matkaavoittava ravi oli tietysti sekin poniratsastajalle vähän erilainen elämys. Aika pitkässä ja matalassa muodossa mentiin, ja tämä tuntui olevan Hempan mukavuusalue. Pidin kuulemma ohjia juuri saman mittaisena kuin myös Annella ja Noralla on tapana, eli tämä on tosiaan se raami mihin Hemppa helposti asettuu. Yritin lopuksi vähän lyhentääkin Hemppaa ravissa, mutta enpä päässyt puusta pitkään. Pohjetta ja istuntaa olisi tarvittu enemmän pelkän ohjien lyhentämisen sijaan. Hempan laukkakin oli oikein mukavan oloista, ja selkään tuntui että siinä oli kivasti volyymiä ja pyörivyyttä. Videolta sain kuitenkin todeta, että aika laiskasti Hemppa laukassa lönkötteli ja takajalat olivat kaikkea muuta kuin aktiiviset. Niin sitä isoliikkeisemmän hevosen selässä hämääntyy.
Noin 20 minuutin itsenäinen ratsastus per heppa meni toki vähän höntsäilyksi ja humputteluksi, eli mitään kovin kummoista en saanut yhdenkään ratsun kanssa aikaiseksi. Oli joka tapauksessa tosi kivaa ja mielenkiintoista mennä yhteen putkeen kolmella täysin erilaisella hevosella. Kaikki ne olivat omalla tavallaan kivoja, mutta mukavin ratsu oli tänään kuitenkin Hemppa. Ehti tässä kyllä huomata monta juttua joissa olisi parantamisen varaa. Pallen kaltaisella herkällä arabilla olisi osattava olla paremmin hevosen tukena jotta se jännittyneenä päivänä rentoutuisi työntekoon. Hiliman kaltaisella hieman raa'alla suokilla pitäisi keskittyä erityisesti ratsastamaan painoa edestä taakse ja pitämään etuosa kevyenä. Hempan kaltaisen ison puoliverisen satulassa puolestaan kaivattaisiin istuntaan lisää jäntevyyttä jotta sen liikkeissä voisi istua vakaammin.
Palle jäi videoimatta, mutta Hilimasta ja Hempasta tuli pätkät. Kiitokset Annelle ja Riikalle kuvaamisesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti