Artsin valmennuksessa menin taas Vakella. Kahden ratsukon ryhmässämme oli ohjelmassa jumppaa alkeellisten sulkutaivutusten sekä vastalaukan avulla. Verryttelyssä ohjeena oli ottaa kevyen ravin lomassa myös lyhyitä laukkapätkiä. Aluksi meno oli aikamoista puskemista, mutta laukannostot ajoivat taas asiansa ja saivat Vaken tehokkaammin liikkeelle. Vasemmassa laukassa tuli ensin aika napakka pukki, jonka syynä taisi olla kiista ympyrälle kääntymisestä (vs. kaverin seuraaminen uraa pitkin), mutta tämän jälkeenpä laukka lähti rullaamaan yllättävän sujuvasti. Pyöreyden kanssa oli vielä vähän niin ja näin, vaikka Vake alkoikin pikkuhiljaa liikkua paremmin kroppaansa käyttäen.
Ensin työskentelimme käynnissä ja ravissa ratsastaen toisella pitkällä sivulla loivaa sulkutaivutusta. Sulkutaivutuksen funktiona oli erityisesti jumpata Vaken jähmeää ristiselkää. Lisäksi päätyihin tuli ravivoltit, ja toiselle pitkälle sivulle siirtymisiä. Pian myös sulkutaivutukseen haluttiin yhdistää siirtyminen käynnistä raviin. Aloitimme vaikeammasta suunnasta eli oikeasta kierroksesta. Aluksi Vake tarjosi aivan liian jyrkkää poikitusta, jolloin liike meni väistöksi eikä etuosa pysynyt uran suuntaisena. Yritin ensin loiventaa poikitusta oikealla pohkeella, mutta oikea ratkaisu olikin vasemman pohkeen vaikutuksen vähentäminen. Tarpeeksi loivan poikituksen etsimisessä meni aikansa, ja kun sopiva poikitus löytyi niin piti vuorostaan alkaa työstää asetusta ja taivutusta. Yhtäaikainen oikealle asettuminen ja takaosan loivakin poikitus tuntuivat olevan Vakelle kovin hankalia, ja se alkoi helposti vastustella. Ohjeena olikin pyytää asetusta ja poikitusta vuorotellen ja tarpeeksi pienesti. Väkinäisen oloiseksi meno tähän suuntaan jäi, ja siirtymiset käynnistä raviin sulkutaivutuksen aikana osoittautuivat liian hankaliksi. Niinpä saimme tehdä sulkutaivutukset kokonaan ravissa. Ravivolteilla puolestaan yritin hellittää apuja ja rauhoittaa tilannetta sekä antaa Vaken mennä rennommin. Ravi oli kuitenkin myös volteilla kamalan hidasta mönkimistä, joten tässä vaiheessa meinasi jo loppua usko kesken kun poni tuntui olevan kaikin tavoin jumissa.
Vasemmassa kierroksessa sulkutaivutukset sujuivat aivan eri malliin. Tähän suuntaan Vake kykeni notkeasti tulemaan poikitukseen ja taivutukseen, ja myös omat avut oli jotenkin paljon helpompi koordinoida. Sulkutaivutuksen kautta poniin tuli ryhtiä ja pyöreyttä, ja kykenimme tekemään myös käynnistä raviin siirtymisiä poikituksessa pysyen. Hieno Vake! Vaikka tämä olikin "helppo suunta" tekivät onnistuneet sulkutaivutukset ihmeitä ponin liikkumiselle. Etuosaan tuli keveyttä ja askeleeseen venyvyyttä, ja vihdoin Vake alkoi liikkua ihan oikeaa ravia ilman tolkutonta puskemista. Kun poni kantoi itseään ja ravi kuljetti eteenpäin pääsin myös rentouttamaan istunnan ja sain jalat pitkäksi ja rennoksi kylkien ympärille. Sulkutaivutusten jälkeen ravasimme hetken aikaa uralla molempiin suuntiin isompaa ravia pyytäen, ja tässä vaiheessa hymyni ulottui korvasta korvaan kun yhtäkkiä Vaken ravi tuntui hurjan paljon paremmalta. Askeleessa oli jo suorastaan elastisuutta!
Tunnin loppupuolen työstimme vastalaukkoja. Laukassa ratsastettiin loivan kiemuran tapaisia kuvioita, eli pitkältä sivulta lävistäjän alku, tästä kaarros pituushalkaisijan suuntaiseksi suoristaen, selkeästi suoraan muutama askel ja kaarros uralle. Aloitimme taas vaikeammasta suunnasta eli oikeasta laukasta. Ensimmäisellä yrityksellä vastalaukkakuvio meni vähän vahingossa ja tuurilla oikein, mutta sen jälkeen Vake tiesi reitin ja alkoi jarrutella vastalaukkakaarteen lähestyessä. Tuloksena oli joko laukan putoaminen pois tai laukanvaihto, ja saman tien olikin sekä minulla että ponilla pää aivan jumissa tehtävän suhteen. Puskin ja tuuppasin niin pohkeilla kuin istunnallakin sekä kallistelin vinoon, kun taas Vake laukkasi tasajalkaa pomppien ja kiemurrellen sekä nakkeli kiukkuiset laukanvaihdot. Oltiin siinä henkisessä tilassa, jossa kuski ei osannut enää tehdä mitään nätisti ja eleettömästi, ja poni vastusti ihan joka asiaa jumittamalla ja perää liiraamalla. Ohjeena oli tulla vastalaukkaan aivan rauhassa ja hiljaa takanojassa istuen, sekä pitää tie tarpeeksi loivana. Sain lopulta apua siitä, että nostin katseen laukassa liioitellun ylös, ja pääsin näin vähän tilanteen yläpuolelle. Samalla onnistuin olemaan tuuppaamatta, ja aloimme päästä kuvion puoleen väliin asti oikean laukan säilyttäen. Helpotin vielä tehtävää tekemällä kuvion aivan minimaalisen pienenä, eli loiva kiemuramme kävi uran sisäpuolella ehkä kaksi metriä. Nyt Vake hoksasi mitä haluttiin, ja laukkasi nämä pienet uralta koukkaukset oikean laukan säilyttäen. Kyllähän se teki mitä haluttiin, kun purettiin tehtävä tarpeeksi ymmärrettäväksi.
Vasemmassa laukassa vastalaukan säilyttäminen ei niinkään ollut ongelma, mutta esitimme vastalaukkapätkät turpa tiukasti vasemmalle kenottaen ja oikealle lavalle puskien. Tämä ei kelvannut, vaan kaula haluttiin suoraan ja koko poni liikkumaan suoraa linjaa ennen kuin sai kaartaa takaisin uralle. Kun ei saanutkaan roikkua vasemman ohjan varassa ja kaatua oikealle niin Vake ei enää pysynyt tasapainossa, vaan meinasi sotkeutua vastalaukassa jalkoihinsa ja alkoi taas tehdä kiukkuisia pomppuvaihtoja. Muutaman yrityksen ja kömmähdyksen jälkeen onnistuin säilyttämään vasemman laukan ja ratsastamaan halutun tien ja linjan jotenkuten, mutta ei tässä mielestäni aivan kunnollista suoristumista vieläkään tapahtunut.
Vastalaukka on kyllä Vaken kanssa takuuvarma tunnelman tappaja. Tunnin puolessa välissä meillä oli oikein mukava yhteistyö ja Vake liikkui rennosti itse eteenpäin, mutta enkös onnistunut pilaamaan kaiken heti kun sanottiin taikasana "vastalaukka". Aloin yliratsastaa rankasti, ja siinäpä sitä päädyttiin vänkäämään ponin kanssa toinen toisiamme vastaan, niin ettei paluuta kivaan ja helppoon enää ollut. Siinä tilanteessa molemmat tilttaa niin pahasti ettei mikään enää suju. Tunnin hyvät hetket eivät enää loppupeleissä paljon lohduttaneet, kun laukkahommat menivät niin totaalisen puihin. Laukassa ylipäänsä Vake on toiminut viime aikoina huonommin, mutta raviin on sentään saatu edistyksen pilkahduksia. Täytyy yrittää pitää ne pienet edistysaskeleet kirkkaimpana mielessä, vaikka muilta osin meno tuntuisi vanhoihin ongelmiin taantumiselta.
Ensin työskentelimme käynnissä ja ravissa ratsastaen toisella pitkällä sivulla loivaa sulkutaivutusta. Sulkutaivutuksen funktiona oli erityisesti jumpata Vaken jähmeää ristiselkää. Lisäksi päätyihin tuli ravivoltit, ja toiselle pitkälle sivulle siirtymisiä. Pian myös sulkutaivutukseen haluttiin yhdistää siirtyminen käynnistä raviin. Aloitimme vaikeammasta suunnasta eli oikeasta kierroksesta. Aluksi Vake tarjosi aivan liian jyrkkää poikitusta, jolloin liike meni väistöksi eikä etuosa pysynyt uran suuntaisena. Yritin ensin loiventaa poikitusta oikealla pohkeella, mutta oikea ratkaisu olikin vasemman pohkeen vaikutuksen vähentäminen. Tarpeeksi loivan poikituksen etsimisessä meni aikansa, ja kun sopiva poikitus löytyi niin piti vuorostaan alkaa työstää asetusta ja taivutusta. Yhtäaikainen oikealle asettuminen ja takaosan loivakin poikitus tuntuivat olevan Vakelle kovin hankalia, ja se alkoi helposti vastustella. Ohjeena olikin pyytää asetusta ja poikitusta vuorotellen ja tarpeeksi pienesti. Väkinäisen oloiseksi meno tähän suuntaan jäi, ja siirtymiset käynnistä raviin sulkutaivutuksen aikana osoittautuivat liian hankaliksi. Niinpä saimme tehdä sulkutaivutukset kokonaan ravissa. Ravivolteilla puolestaan yritin hellittää apuja ja rauhoittaa tilannetta sekä antaa Vaken mennä rennommin. Ravi oli kuitenkin myös volteilla kamalan hidasta mönkimistä, joten tässä vaiheessa meinasi jo loppua usko kesken kun poni tuntui olevan kaikin tavoin jumissa.
Vasemmassa kierroksessa sulkutaivutukset sujuivat aivan eri malliin. Tähän suuntaan Vake kykeni notkeasti tulemaan poikitukseen ja taivutukseen, ja myös omat avut oli jotenkin paljon helpompi koordinoida. Sulkutaivutuksen kautta poniin tuli ryhtiä ja pyöreyttä, ja kykenimme tekemään myös käynnistä raviin siirtymisiä poikituksessa pysyen. Hieno Vake! Vaikka tämä olikin "helppo suunta" tekivät onnistuneet sulkutaivutukset ihmeitä ponin liikkumiselle. Etuosaan tuli keveyttä ja askeleeseen venyvyyttä, ja vihdoin Vake alkoi liikkua ihan oikeaa ravia ilman tolkutonta puskemista. Kun poni kantoi itseään ja ravi kuljetti eteenpäin pääsin myös rentouttamaan istunnan ja sain jalat pitkäksi ja rennoksi kylkien ympärille. Sulkutaivutusten jälkeen ravasimme hetken aikaa uralla molempiin suuntiin isompaa ravia pyytäen, ja tässä vaiheessa hymyni ulottui korvasta korvaan kun yhtäkkiä Vaken ravi tuntui hurjan paljon paremmalta. Askeleessa oli jo suorastaan elastisuutta!
Tunnin loppupuolen työstimme vastalaukkoja. Laukassa ratsastettiin loivan kiemuran tapaisia kuvioita, eli pitkältä sivulta lävistäjän alku, tästä kaarros pituushalkaisijan suuntaiseksi suoristaen, selkeästi suoraan muutama askel ja kaarros uralle. Aloitimme taas vaikeammasta suunnasta eli oikeasta laukasta. Ensimmäisellä yrityksellä vastalaukkakuvio meni vähän vahingossa ja tuurilla oikein, mutta sen jälkeen Vake tiesi reitin ja alkoi jarrutella vastalaukkakaarteen lähestyessä. Tuloksena oli joko laukan putoaminen pois tai laukanvaihto, ja saman tien olikin sekä minulla että ponilla pää aivan jumissa tehtävän suhteen. Puskin ja tuuppasin niin pohkeilla kuin istunnallakin sekä kallistelin vinoon, kun taas Vake laukkasi tasajalkaa pomppien ja kiemurrellen sekä nakkeli kiukkuiset laukanvaihdot. Oltiin siinä henkisessä tilassa, jossa kuski ei osannut enää tehdä mitään nätisti ja eleettömästi, ja poni vastusti ihan joka asiaa jumittamalla ja perää liiraamalla. Ohjeena oli tulla vastalaukkaan aivan rauhassa ja hiljaa takanojassa istuen, sekä pitää tie tarpeeksi loivana. Sain lopulta apua siitä, että nostin katseen laukassa liioitellun ylös, ja pääsin näin vähän tilanteen yläpuolelle. Samalla onnistuin olemaan tuuppaamatta, ja aloimme päästä kuvion puoleen väliin asti oikean laukan säilyttäen. Helpotin vielä tehtävää tekemällä kuvion aivan minimaalisen pienenä, eli loiva kiemuramme kävi uran sisäpuolella ehkä kaksi metriä. Nyt Vake hoksasi mitä haluttiin, ja laukkasi nämä pienet uralta koukkaukset oikean laukan säilyttäen. Kyllähän se teki mitä haluttiin, kun purettiin tehtävä tarpeeksi ymmärrettäväksi.
Vasemmassa laukassa vastalaukan säilyttäminen ei niinkään ollut ongelma, mutta esitimme vastalaukkapätkät turpa tiukasti vasemmalle kenottaen ja oikealle lavalle puskien. Tämä ei kelvannut, vaan kaula haluttiin suoraan ja koko poni liikkumaan suoraa linjaa ennen kuin sai kaartaa takaisin uralle. Kun ei saanutkaan roikkua vasemman ohjan varassa ja kaatua oikealle niin Vake ei enää pysynyt tasapainossa, vaan meinasi sotkeutua vastalaukassa jalkoihinsa ja alkoi taas tehdä kiukkuisia pomppuvaihtoja. Muutaman yrityksen ja kömmähdyksen jälkeen onnistuin säilyttämään vasemman laukan ja ratsastamaan halutun tien ja linjan jotenkuten, mutta ei tässä mielestäni aivan kunnollista suoristumista vieläkään tapahtunut.
Vastalaukka on kyllä Vaken kanssa takuuvarma tunnelman tappaja. Tunnin puolessa välissä meillä oli oikein mukava yhteistyö ja Vake liikkui rennosti itse eteenpäin, mutta enkös onnistunut pilaamaan kaiken heti kun sanottiin taikasana "vastalaukka". Aloin yliratsastaa rankasti, ja siinäpä sitä päädyttiin vänkäämään ponin kanssa toinen toisiamme vastaan, niin ettei paluuta kivaan ja helppoon enää ollut. Siinä tilanteessa molemmat tilttaa niin pahasti ettei mikään enää suju. Tunnin hyvät hetket eivät enää loppupeleissä paljon lohduttaneet, kun laukkahommat menivät niin totaalisen puihin. Laukassa ylipäänsä Vake on toiminut viime aikoina huonommin, mutta raviin on sentään saatu edistyksen pilkahduksia. Täytyy yrittää pitää ne pienet edistysaskeleet kirkkaimpana mielessä, vaikka muilta osin meno tuntuisi vanhoihin ongelmiin taantumiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti