Kun estetunnilla kävi ilmi, kuinka riittämätöntä on sileän treeni viime aikoina ollut, sain kimmokkeen mennä Vakella koulutunnille heti seuraavana päivänä. Osasin olla odottamatta ihmeitä tapahtuvaksi, mutta toimipahan tämä tunti joka tapauksessa pienenä esilämmittelynä seuraavan päivän kouluvalmennukselle.
Tunti alkoi samoissa merkeissä kuin eilen, eli Vake oli pitkä pötkylä ja roikkui ohjilla aika raskaasti. Tästä yritin sitten lähteä ratsastamaan sitä jollain tavoin kevyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi. Täytyy myöntää, että taisin sortua liiaksi yrityksiin nostaa pää ja kaula suoraan ohjilla ryhdikkäämmäksi, mikä ei tietenkään ole se oikea tapa asiaan puuttua. Samalla toki koetin taivutella ja notkistella ponia, mutta suoraksi ja symmetriseksi en sitä tämän tunnin puitteissa saanut. Oikea puoli ei tullut koko aikana kunnolla läpi, ja vasemmalle puolestaan liikuttiin hieman ylitaipuen. Pieni laukkaverryttely olisi voinut aukaista joitakin solmuja, mutta nyt verryttelimme vain kevyessä ravissa.
Raviverryttelyn jälkeen aloimme tehdä toisella pitkällä sivulla loivaa sulkutaivutusta, joka vaihtui sivun puolessa välissä avoksi. Ensin menimme taivutuksia käynnissä ja sitten ravissa, aloittaen oikeasta kierroksesta. Käynnissä sain kiinnittää huomion tuttuun asiaan, eli varoa ettei Vake alkanut sulkutaivutuksessa poikittaa liikaa. Liikettä loiventamalla löytyi sopiva poikitus aika pian, sillä tätä on viime aikoina harjoiteltu. Itse asiassa Vake meni käyntisulkua nyt aika hyvin otsa edellä, ja tämän liikkeen aikana se jopa pyöristyi ja keveni jonkin verran. Avoon siirtyessä puolestaan en löytänyt yhtä hyvin tunnetta siitä, milloin poikitus ja taivutus olivat oikeanlaiset ja mentiin sopivasti kolmella uralla. Vasemmassa kierroksessa avojen ja sulkujen ratsastus onnistui paremmin myös ravissa. Vake olisi saanut niiden aikana edetä sujuvammin eteen sen sijaan että liike jumittui paikoilleen, mutta ainakin se taipui tälle puolelle ilman suurempia ongelmia. Avotaivutuksessa korjattiin kuskin katseen suuntaa, eli se tuli suunnata pitkää sivua pitkin suoraan eteenpäin eikä etuosan mukana uralta poispäin.
Lopuksi otettiin vielä pieniä pätkiä laukkaa. Ratsastimme uralla nostoja ja siirtymisiä takaisin raviin. Tässä vaiheessa Vake virkistyi liikkumaan reippaammin eteenpäinkin, mutta mistään pyöreydestä ei laukassa ollut kyllä tietoakaan. Varsinkin oikea laukka oli mukavan pontevaa, ja istunta asettui aika mukavasti pystyyn kun ei ponia tarvinnut puskea.
Tunnin mittaan Vaken ohjilla roikkuminen sentään väheni jonkin verran, mutta mitään kovin ihmeellistä parannusta ei toki tänään ponin liikkumisessa tapahtunut. Sulkutaivutusten aikaansaamat pienet ryhdistäytymiset olivat aika hetkelliseksi jääneitä valopilkkuja. Vake tuntuu nyt liikkuvan jotenkin selkä alhaalla ja etuosallaan, eikä läheskään niin hyvin kuin mihin on parhaimmillaan päästy. Niskasta myötääminenkin meinaa olla työn ja tuskan takana jopa ravissa, eli kyllä homma on nyt jotenkin tukossa syystä tai toisesta. Tässäpä on taas työmaata.
Tunti alkoi samoissa merkeissä kuin eilen, eli Vake oli pitkä pötkylä ja roikkui ohjilla aika raskaasti. Tästä yritin sitten lähteä ratsastamaan sitä jollain tavoin kevyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi. Täytyy myöntää, että taisin sortua liiaksi yrityksiin nostaa pää ja kaula suoraan ohjilla ryhdikkäämmäksi, mikä ei tietenkään ole se oikea tapa asiaan puuttua. Samalla toki koetin taivutella ja notkistella ponia, mutta suoraksi ja symmetriseksi en sitä tämän tunnin puitteissa saanut. Oikea puoli ei tullut koko aikana kunnolla läpi, ja vasemmalle puolestaan liikuttiin hieman ylitaipuen. Pieni laukkaverryttely olisi voinut aukaista joitakin solmuja, mutta nyt verryttelimme vain kevyessä ravissa.
Raviverryttelyn jälkeen aloimme tehdä toisella pitkällä sivulla loivaa sulkutaivutusta, joka vaihtui sivun puolessa välissä avoksi. Ensin menimme taivutuksia käynnissä ja sitten ravissa, aloittaen oikeasta kierroksesta. Käynnissä sain kiinnittää huomion tuttuun asiaan, eli varoa ettei Vake alkanut sulkutaivutuksessa poikittaa liikaa. Liikettä loiventamalla löytyi sopiva poikitus aika pian, sillä tätä on viime aikoina harjoiteltu. Itse asiassa Vake meni käyntisulkua nyt aika hyvin otsa edellä, ja tämän liikkeen aikana se jopa pyöristyi ja keveni jonkin verran. Avoon siirtyessä puolestaan en löytänyt yhtä hyvin tunnetta siitä, milloin poikitus ja taivutus olivat oikeanlaiset ja mentiin sopivasti kolmella uralla. Vasemmassa kierroksessa avojen ja sulkujen ratsastus onnistui paremmin myös ravissa. Vake olisi saanut niiden aikana edetä sujuvammin eteen sen sijaan että liike jumittui paikoilleen, mutta ainakin se taipui tälle puolelle ilman suurempia ongelmia. Avotaivutuksessa korjattiin kuskin katseen suuntaa, eli se tuli suunnata pitkää sivua pitkin suoraan eteenpäin eikä etuosan mukana uralta poispäin.
Lopuksi otettiin vielä pieniä pätkiä laukkaa. Ratsastimme uralla nostoja ja siirtymisiä takaisin raviin. Tässä vaiheessa Vake virkistyi liikkumaan reippaammin eteenpäinkin, mutta mistään pyöreydestä ei laukassa ollut kyllä tietoakaan. Varsinkin oikea laukka oli mukavan pontevaa, ja istunta asettui aika mukavasti pystyyn kun ei ponia tarvinnut puskea.
Tunnin mittaan Vaken ohjilla roikkuminen sentään väheni jonkin verran, mutta mitään kovin ihmeellistä parannusta ei toki tänään ponin liikkumisessa tapahtunut. Sulkutaivutusten aikaansaamat pienet ryhdistäytymiset olivat aika hetkelliseksi jääneitä valopilkkuja. Vake tuntuu nyt liikkuvan jotenkin selkä alhaalla ja etuosallaan, eikä läheskään niin hyvin kuin mihin on parhaimmillaan päästy. Niskasta myötääminenkin meinaa olla työn ja tuskan takana jopa ravissa, eli kyllä homma on nyt jotenkin tukossa syystä tai toisesta. Tässäpä on taas työmaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti