Tiistai oli perinteiseen tapaan viikon paras päivä eli estevalmennuspäivä Vaken kanssa. Menimme neljän ratsukon ryhmässä, ja tunnin teemana vaikutti olevan tarkkojen lähestymislinjojen hakeminen, sillä hyppäsimme lävistäjillä sarjoja ja lisäksi pystyestettä vinolähestymisellä.
Sileän verryttelyjen jälkeen menimme ensin puomitehtävää. Puomit olivat samoja pehmeitä lötköpötköjä jotka aiheuttivat viimeksi päänvaivaa, mutta nyt Vake ylitti puomit asiallisesti kun niitä ei ollut useampaa sarjassa. Tehtävä olikin sellainen, missä me pääsimme vuorostamme loistamaan. Kurvailimme melko tiukoilla silmukoilla kentän keskellä olevien puomien yli ja joka puomin kohdalla tuli laukanvaihto. Vake oli tässä hyvä, sillä se kääntyi ketterästi ja teki näppärät vaihdot. Laukkakin oli nyt tehtävään sopivaa eli lyhyttä mutta napakkaa. Ensimmäisellä kierroksella jätin vaihdot Vaken hoksaamisen varaan ja niinpä ne eivät ihan joka kerta osuneet puomin päälle, mutta toisella kierroksella annoin vaihtoavut ulkopohkeella ja näin vaihdot onnistuivat täsmällisesti puomien kohdalla.
Hyppelimme sitten päivän tehtäviä yksitellen läpi. Ensin menimme kaarevalla uralla kaksi pikkuestettä, joiden väli oli kolme laukkaa. Vake liikkui hyvin eteen, ja väli kaarella jäi jopa ahtaaksi. Vähän se kyllä tunki ja nojasi sisäänpäin esteeltä toiselle kaartaessa, mutta energia oli hyvä. Sitten siirryimme lävistäjällä olevalle sarjalle, jolla oli yhden askeleen välein maapuomi, pysty ja okseri. Näin alkajaisiksi esteet olivat ihan matalia, ja välit siten aika pitkiä. Vakepa kuitenkin yllätti, ja meni niin sujuvasti että vastoin odotuksia välit eivät olleet lainkaan hankalat. Vau!
Otimme vielä pari harjoituskierrosta lävistäjällä olevalle jumppasarjalle, jossa oli neljä kavalettikorkuista hyppyä innarivälein. Vaikka Vake laukkasi hyvin, tuli tässä tehtävässä ponin perusongelmat esille. Välit olivat meille pitkähköjä, ja Vake sai venyä ihan tosissaan. Itseltäni meinasi jo loppua usko kesken sarjan puolessa välissä, kun joka hypyn jälkeen etäisyys seuraavalle kävi pidemmäksi ja pidemmäksi ja poni kynti aivan nenä maassa... Vaan niin Vake ponnisteli omintakeisella maamyyrätyylillään ihan viimeisenkin puomin yli. Kyllä se ainakin yrittää.
Sitten hyppelimme tehtävät ratana, ensimmäisen kierroksen matalilla korkeuksilla ja toiselle kierrokselle saatiin joitakin esteitä korkeammaksi. Jo hypättyjen tehtävien lisäksi rataan kuului vinottain lähestyttävä pysty radan keskellä, ja tässä apuna oli esteen edessä maassa ohjauspuomit, joiden suuntaisesti esteelle tuli ratsastaa. Rata alkoi kaarevalla uralla kahden pikkuesteen yli, ja tämän jälkeen tuli haastava kaarre heti jumppasarjalle. Tämä olikin meille odotetusti radan pahin paikka. Vake pyrki joka kaarteessa puskemaan sisään, ja sen se teki tässäkin välissä. Näin ollen en saanut jumppasarjalle kohtisuoraa linjaa, vaan hyppylinja kallistui oikealle. Ensimmäisellä kerralla selvisimme nipin napin jumpan loppuun asti, mutta toisella ratakierroksella linja johti suoraan päin viimeisen kavaletin jalkaa ja Vake joutui viime tipassa väistämään sen ohi ulos. Muutoinkin sain olla kaarteissa tosi tarkkana, ettei Vake päässyt puskemaan niitä liian pieniksi. Jumppasarjan jälkeisessä kaarteessa sain Vaken jopa vietyä ihan uralle ja kulmaan asti, ja näin saatiin hyvä suora linja seuraavalle lävistäjäsarjalle. Vake laukkasi edelleen tosi hyvällä energialla, ja yhden askeleen sarjan se selvitti hienosti. Okseri oli lopulta 90 sentissä, ja tähän tuli niin näppärä ja terävä hyppy että ei ole tosikaan. Vinolähestymisissä pystylle oli pientä viilaamista ja tätä hiottiin monen toiston verran. Varsinkin vasemmassa laukassa lähestyen löytyi pikkuhiljaa hyvä linja keskelle estettä, ja tälläkin 85 sentin esteellä Vake hyppäsi oikein pontevasti. Kaiken perusta oli vain huolehtia, ettei poni päässyt päädyissä oikaisemaan.
Näistä hypyistä jäi tosi hyvä mieli. Vake oli tänään niin reipas ja innokas, ja nyt se laukkasi taas ryhdikkäämpänäkin eikä viime viikon tapaan kyntänyt. Tällaisesta laukasta tuli napakoita hyppyjä, joissa myös kuskin oli helppo olla mukana, eli poni ei kiskaissut itseään pitkäksi ja matalaksi. Innarisarjoilla Vake tulee tuskin koskaan olemaan kovin sulava, mutta yhden laukan välit menivät nyt kuin vettä vaan. Ainoa ongelma tuntuu olevan kaarteissa sisälle puskeminen, mikä vaikeuttaa estelinjoille pääsemistä ja haittaa laukkaamista ellei oikomista saa pidettyä kurissa. Muilta osin sujuu kyllä tällä hetkellä aivan mainiosti. En tiedä, mistä Vake on tämän energian löytänyt, mutta toivottavasti se säilyy!
Sileän verryttelyjen jälkeen menimme ensin puomitehtävää. Puomit olivat samoja pehmeitä lötköpötköjä jotka aiheuttivat viimeksi päänvaivaa, mutta nyt Vake ylitti puomit asiallisesti kun niitä ei ollut useampaa sarjassa. Tehtävä olikin sellainen, missä me pääsimme vuorostamme loistamaan. Kurvailimme melko tiukoilla silmukoilla kentän keskellä olevien puomien yli ja joka puomin kohdalla tuli laukanvaihto. Vake oli tässä hyvä, sillä se kääntyi ketterästi ja teki näppärät vaihdot. Laukkakin oli nyt tehtävään sopivaa eli lyhyttä mutta napakkaa. Ensimmäisellä kierroksella jätin vaihdot Vaken hoksaamisen varaan ja niinpä ne eivät ihan joka kerta osuneet puomin päälle, mutta toisella kierroksella annoin vaihtoavut ulkopohkeella ja näin vaihdot onnistuivat täsmällisesti puomien kohdalla.
Hyppelimme sitten päivän tehtäviä yksitellen läpi. Ensin menimme kaarevalla uralla kaksi pikkuestettä, joiden väli oli kolme laukkaa. Vake liikkui hyvin eteen, ja väli kaarella jäi jopa ahtaaksi. Vähän se kyllä tunki ja nojasi sisäänpäin esteeltä toiselle kaartaessa, mutta energia oli hyvä. Sitten siirryimme lävistäjällä olevalle sarjalle, jolla oli yhden askeleen välein maapuomi, pysty ja okseri. Näin alkajaisiksi esteet olivat ihan matalia, ja välit siten aika pitkiä. Vakepa kuitenkin yllätti, ja meni niin sujuvasti että vastoin odotuksia välit eivät olleet lainkaan hankalat. Vau!
Otimme vielä pari harjoituskierrosta lävistäjällä olevalle jumppasarjalle, jossa oli neljä kavalettikorkuista hyppyä innarivälein. Vaikka Vake laukkasi hyvin, tuli tässä tehtävässä ponin perusongelmat esille. Välit olivat meille pitkähköjä, ja Vake sai venyä ihan tosissaan. Itseltäni meinasi jo loppua usko kesken sarjan puolessa välissä, kun joka hypyn jälkeen etäisyys seuraavalle kävi pidemmäksi ja pidemmäksi ja poni kynti aivan nenä maassa... Vaan niin Vake ponnisteli omintakeisella maamyyrätyylillään ihan viimeisenkin puomin yli. Kyllä se ainakin yrittää.
Näistä hypyistä jäi tosi hyvä mieli. Vake oli tänään niin reipas ja innokas, ja nyt se laukkasi taas ryhdikkäämpänäkin eikä viime viikon tapaan kyntänyt. Tällaisesta laukasta tuli napakoita hyppyjä, joissa myös kuskin oli helppo olla mukana, eli poni ei kiskaissut itseään pitkäksi ja matalaksi. Innarisarjoilla Vake tulee tuskin koskaan olemaan kovin sulava, mutta yhden laukan välit menivät nyt kuin vettä vaan. Ainoa ongelma tuntuu olevan kaarteissa sisälle puskeminen, mikä vaikeuttaa estelinjoille pääsemistä ja haittaa laukkaamista ellei oikomista saa pidettyä kurissa. Muilta osin sujuu kyllä tällä hetkellä aivan mainiosti. En tiedä, mistä Vake on tämän energian löytänyt, mutta toivottavasti se säilyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti