perjantai 12. helmikuuta 2016

Herätys ja töihin

Perjantaina päästiin Vaken kanssa onneksi Artsin tunnille. Viime viikolla valmennus jäikin väliin, ja kaikin puolin Vaken liikkuminen on ollut nyt aika huonoa, joten tiukkaa koulutreeniä olin jo kovasti kaipaillut. Tänään keskityttiin perusjuttuihin, eikä onneksi menty mitään kovin vaativia tehtäviä (vastalaukka olisi tänään varmaan saanut minut itkemään).

Verryttelimme tovin kevyttä ravia, ja sitten sain ohjeeksi alkaa herätellä Vakea siirtymisillä. Välillä käytiin pari askelta käynnissä, välillä taas laukattiin pätkä ja sitten vaikka hieman väistettiin. Koko ajan piti pyrkiä yllättämään poni sillä mitä seuraavaksi tapahtuu, ja siirtymisten kautta haluttiin sitä vähän "kuumentaa".  Vake teki kyllä siirtymiset melko kuuliaisesti ja valppaana, mutta varsinainen säpäkkyys jäi uupumaan. Pyöreyttäkään ei oikein löytynyt, mutta nyt aluksi se ei ollut niin keskeinen seikka vaan haluttiin vain poni valppaaksi ja sähköisemmäksi. Ohjeena oli jumputtamisen sijaan naputella raipalla, ja näin hakea jotain reaktioitakin esiin. Käynti taisi olla se kaikkein hankalin askellaji, sillä siinä Vake sammutti heti valot ja siirtyi henkisesti lepovaihteelle.

Alkuherättelyn jälkeen oli luvassa lisää siirtymisiä. Nyt ratsastimme molempiin päätyihin voltit harjoitusravissa, ja pitkältä sivulta käännettiin radan poikki ratsastaen kentän keskellä kolme askelta käyntiä. Kääntymiset niin voltille kuin kentän poikki tuli valmistella ratsastaen uralla avomaisesti. Vake sai nyt vähän kiritystä maasta käsinkin valmentajan juostessa vierellä, ja lähtihän se etenemään ravissa energisemmin. Volteilla tuli jo parempiakin hetkiä, kun Vake saatiin oikeasti liikahtamaan eteen ja samalla ryhdistäytymään etuosasta. Hyvillä hetkillä myödättiin sisäohjaa ja kehuttiin kaulalle taputtamalla. Oikea kierros oli huonompi, sillä kun tämä puoli ei ollut "läpi" niin ravikin taantui mönkivämmäksi. Vasemmalle ravi lähti sujumaan paljon paremmin, mutta tähän suuntaan sain kyllä vahtia, ettei poni kaatunut sisäpohjetta vastaan.

Jatkoimme samalla kuviolla vielä siten, että kentän keskellä käyntiin siirtymisen jälkeen nostettiin laukka, ja lyhyelle sivulle tehtiin laukkavoltti ennen siirtymistä raviin. Laukat Vake nosti varsin täsmällisesti, mutta pyöreys oli edelleen hukassa. Vasemmassa laukassa saatiin taas voltilla pientä kannustusta maasta käsin, ja laukasta tuli mukavan sujuvaa, jopa vähän irtonaisempaa. Myös oikean kierroksen volteilla laukka pysyi kuuliaisesti yllä. Vaikka ei pyöreänä mentykään, niin sujuva 10 metrin laukkavoltti ilman eteen puskemista tai sivulle liirailua on sentään pieni ilonaihe.

Lopuksi ravailimme hetken keventäen. Kaiken työskentelyn jälkeenkään Vake ei ollut niin hyvin läpi kuin olisi voinut toivoa, vaan oikea puoli oli edelleen hankala ja niskakin vähän jähmeä myötäämään. Ratsastimme sitten vielä hetken aikaa käynnin ja ravin välisiä siirtymisiä ympyrällä oikein kunnolla pyöreää muotoa tavoitellen. Ensin pyöreys haettiin käynnissä aktivoimalla liikettä eteenpäin tuntumaa kohti. Tässä vaiheessa Vake sentään alkoi myödätä niskasta kunnolla, kun oikein hiillostin sitä kävelemään eteenpäin. Pyöreänä liikkuen sai sitten siirtyä raviin, josta palattiin käyntiin siinä vaiheessa kun tuntui että poni oli menettämässä tarkkaavaisuutensa. Näin saatiin loppuun kunnolla pyöreää työskentelyä sekä käynnissä että ravissa, mutta ei se helpolla tullut.

Olipa työlästä! Kuten sanottua, nyt ei olla Vaken kanssa parhaimmillamme. Oli tämä valmennus kuitenkin pieni ensimmäinen askel aallonpohjasta eteenpäin. Ennenkin on Vaken kanssa koettu huonompia kausia, joiden jälkeen taas jossain vaiheessa meno sujuvoituu. Selvää on, että kun ratsastaa alkeistunteja puksuttavalla tuntihevosella niin ei voi odottaa sen pysyvän koko ajan erityisen kuuliaisena, irtonaisena ja notkeana, vaan nämä ovat työn takana ja välillä tulee takapakkia. Kyllä tämä taas tästä, toivottavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti