Helatorstain koulukisat: onnistumisia omalla tasolla

Helatorstaina oli taas kisat, tällä kertaa kouluratsastusta kotikentällä, ja minä olin ilmoittautunut mukaan peräti kolmella ponilla. Ratoja tuli kuitenkin vain yksi per poni, eli Aasialla harrasteluokan kouluohjelma ja Vakella sekä Kingillä Helppo C:1. Tiedossa oli siis varsin touhukas aamupäivä.

Ihana Aasia! © Eeva

Ensimmäinen ratsu oli siis Aasia, jonka kanssa mentiin se kaikkein helpoin luokka. En oikein tiennyt mitä odottaa, ja etenkin laukkaosuudet olivat suuri kysymysmerkki. Jännitettävää riitti siinä, saisinko Aasian nostamaan laukat asiallisesti sekä laukan myös ylläpidettyä. Yhteisiä treenejä oli tosiaan takana vasta kaksi kappaletta, enkä myöskään tiennyt, oliko Aasia ollut koskaan aikaisemmin kouluaitojen sisällä. Eipä tässä kuitenkaan ollut mitään menetettävää, joten ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan.

Verryttely meni aluksi humputellen. Maneesissa Aasia keskittyi ensin huonosti, mutta kun päästiin myös laukkailemaan niin poni tuli pikkuhiljaa paremmin kuulolle ja tuntumalle. Ravissa Aasia alkoi pyöristyäkin ihan nätisti, ja lopun verryttelyn pääasiallinen tavoite oli saada se liikkumaan riittävän rauhallisesti ja malttaen. Ennen omaa vuoroa päästiin kentälle odottamaan, ja siellä saatiin kiertää kisa-areena aitojen ulkopuolelta. Aasia ei kummeksunut sen enempää kouluaitoja kuin tuomaripöytääkään, vaan se oli tilanteessa kuin kotonaan. Aitojen sisälle päästiin siis rennossa mielentilassa, ja ehdin siellä hetken aikaa ravailla ennen lähtömerkkiä.

Poni pääsi valahtamaan vähän pitkäksi ja pois parhaalta tuntumalta, mutta aloitimme ihan tahdikkaassa ja sopivan reippaassa ravissa. Kuten olin ennustanut, bravuurimme oli ohjelman alussa tehtävä raviympyrä, joka esitettiin onneksi vasemmalle eli Aasian notkeampaan suuntaan. Tässä Aasia pyöristyi ja taipui nätisti, ja saimme arvosanaksi kahdeksikon. Käyntipätkä lävistäjällä oli siirtymisten puolesta ihan kelpo, mutta tuntuma ja muoto turhan epätasaisia. Sitten päästiin niihin vaikeampiin osuuksiin, eli ensimmäiseen laukannostoon. Tulin tuupanneeksi laukkaan istunnalla, mutta Aasia kuitenkin nosti kohtuullisen täsmällisesti. Laukkaympyrällä mentiin hieman sisälapa edellä ja nenä ulkona, ja tuomari toivoikin selkeämpää taivutusta. Laukka kuitenkin onneksi pysyi yllä koko ympyrän ajan. Raviin siirtymisen jälkeen juostiin kulman läpi jännittyneenä, mutta askeleen pidennykseen lävistäjälle tuli mukava energia. Sitten sainkin jo jarrutella huolellisesti, jotta poni oli kuulolla ennen seuraavaa laukannostoa. Taas sorruin istunnalla tuuppaukseen, mutta Aasia nosti laukan napakasti. Vasemman laukan ympyrällä taivutuskin onnistui paremmin. Siirtyminen raviin tuli hieman pudottaen, ja siinä hässäkässä sitten kulman jälkeen tuleva siirtyminen käyntiin myöhästyi pisteestä. Käynnissä muoto oli taas epätasainen, varsinkin kun poni yritti aluksi kiskoa ohjia pitkäksi. Lopputervehdyslinjalle meno kuitenkin taas tasoittui.

Aasian pöytäkirja

Olin rataan ihan tyytyväinen, sehän meni odotuksiin nähden jopa varsin kivasti! Laukat nousivat ja pysyivät yllä, mistä olin kovasti helpottunut, ja ravissa saatiin esitettyä vähän kauniimpaakin menoa. Tuomarin palautteessa kehuttiin tahdikkuutta ja letkeyttä, kun taas parannettavaa on tuntuman tasaisuudessa ja liikkumisessa rehellisesti tuntumaa kohti. Näin helposta luokasta kun oli kyse, niin pisteitäkin tuli varsin anteliaasti eli 65,53%. Tällä tuloksella päädyttiin vielä kaiken lisäksi luokan voittoon, joten olipas sangen onnistunut kisadebyytti Aasialta! Palkintojenjakoon Aasia ei kuitenkaan päässyt, vaan käväisin siellä Vakella, jonka kanssa olin siinä vaiheessa menossa verryttelyyn.

Vaken rataan latautuivat kaikkein suurimmat paineet ja odotukset. Sen kanssa on jo niin paljon yhteistä historiaa, että parasta osaamista haluaisi todellakin esittää myös kisoissa. Henkisesti helpompaa tästä teki kuitenkin se, että olin jo yhden radan ratsastanut ja päivä oli Aasian kanssa alkanut onnistuneesti. Niinpä pääsin verryttelyyn aika rennolla mielellä, ja Aasian jälkeen Vake tuntui niin ihanan tutulta ja tasaiselta. Ensin Vakea piti vähän herätellä, mutta kun oli hieman laukattu niin se liikkui jo ihmeen hyvin eteen. Ei puskemista, ei taistelua, vain mukavan pyöreänä etenevä Vake. En tiedä, miten tämä näin hyvin tällä kertaa onnistui, mutta kerrankin oli verryttelyn pohjalta edellytykset kohdillaan onnistuneeseen rataan Vake-pötkylän kanssa. Nyt vain pää kylmänä!

Lopulta kävi vielä pieni onni sen suhteen, että luokan ensimmäinen ratsukko olikin siirtynyt luokan loppuun, ja kun meidän oli ollut tarkoitus startata toisena niin starttivuoro tulikin eteen yllättäen ilman sen pidempiä odotteluja. En siis ehtinyt pyöriä Vaken kanssa ollenkaan kisakentän päässä, missä ei raippaa saanut enää pitää, joten eipä tullut sitä viime hetken hyytymistä vaan päästiin kutakuinkin suoraan maneesista radalle. Tuomari kysyi, tarvitsisinko vielä lisäaikaa, mutta vastasin, että aloitetaan nyt äkkiä ennen kuin poni hyytyy. Uskomatonta mutta totta, pääsin aloittamaan ohjelman Vakella joka ei ollut vielä aivan hyytynyt ja jumittava vaan eteni hyvin. Älä puske, älä puske, älä puske, hoin mielessäni. Alkuradan ravikuviot menivätkin varsin kivasti. Askeleen pidennykset eivät meillä koskaan ole riittävät, mutta taipuminen oli letkeää ja ravi eteni asiallisessa tahdissa sekä pyöreänä. Jee!

© Eeva

© Eeva

Laukkaohjelmassa alkoi meno hyytyä, ja ratsastin pohkeella melko paljon. Laukassa ei sitten pyöreyskään säilynyt, mikä oli odotettavissa. Ensimmäistä laukkaympyrää kehuttiin kuitenkin jopa pontevaksi. Oikean laukan lävistäjällä pudottiin raville aivan liian aikaisin, niin kuin siinä aina käy. Vasemman laukan lävistäjää varmistelin ja yliratsastin aika paljon, joten tuomari kommentoi sitä työlääksi, vaikka loppuun asti päästiinkin. Ravissa Vake palasi taas pyöreämmäksi, tosin nyt loppuradasta se alkoi pilkkiä liian matalalla eikä pysynyt yhtä ryhdikkäänä kuin ohjelman alussa. Ravivoltista ja lopputervehdyslinjasta tuli silti vielä seiskat.

Vaken pöytäkirja

Vaikka tässä ollaan kaukana täydellisestä, niin olin tähän suoritukseen todella tyytyväinen. Tämä oli ehdottomasti paras kouluratamme Vaken kanssa kautta historian, ja kerrankin Vake ei täysin hyytynyt radalle vaan liikkui ihan asiallisesti! Tämän eteen on tehty töitä pitkään ja hartaasti, ja vihdoin saatiin esitettyä jopa jollain tapaa onnistunut koulurata. Pätkittäin meno tuntui jopa hyvältä, eikä vain älyttömältä puskemiselta. Ihanaa! Kiitosta tuli tuomarilta arvattavasti tasaisuudesta sekä hyvistä taivutuksista ravissa, mutta samalla toivottiin vielä hieman lisää energiaa sekä parempaa taipumista laukassa. Tulos oli ihan mukava 63,25%, ja jäin jännityksellä odottamaan, riittäisikö tämä sijoituksiin. Osallistujakaarti oli nimittäin helppo C -luokaksi varsin tasokasta, sillä kyseessä oli samalla Powercupin karsintaluokka ja mukana oli jopa aluetason ratsukoita.

Suurimman henkisen latauksen rata oli siis ohi, mutta ei tämä vielä ollut kokonaan tässä. Vielä oli jäljellä rata Kingin kanssa. Kingiä yritin verryttelyssä taivutella ja saada myötäämään, mutta kun ei se oikein onnistu treeneissäkään niin eipä tietysti kisaverkassakaan. Poni jäi rautakangeksi ja pystypäiseksi, mutta mentiinpä humputtelemaan rata läpi. Koetin keskittyä täsmällisyyteen ja hyviin teihin sekä tasaisen reippaaseen etenemiseen. Eipä tästä suorituksesta jäänyt suuremmin kerrottavaa jälkipolville sen enempää hyvässä kuin pahassakaan. Kingi meni niin kuin Kingi menee, jäykkäniskaisena mutta tehtävät suorittaen. Joitakin irtopisteitä olisi ehkä voinut kerätä vielä keskittyneemmällä ja tarkemmalla ratsastuksella. Esimerkiksi peruutukseen tuli liikaa askelia, ja toisella laukkaympyrällä päästin ponin vähän oikaisemaan lopussa. Taivutukset yritin tehdä niin hyvin kuin oli mahdollista, mutta luonnollisestikin tuomari toivoi taipuisuutta lisää niin ravissa kuin laukassakin. Tasaisuus oli tämänkin radan valtti, eikä varsinaisia rikkoja tullut. Suorituksen päättyessä ei ollut niinkään hieno fiilis juuri tästä radasta, mutta olin iloinen kun päivän kisaurakka oli onnistuneesti pulkassa.

Kingin pöytäkirja

Kingin kanssa tulos oli 62% eli muutaman pisteen Vakea huonompi, ja tämä oli päivän suorituksista selkeästi se vähiten onnistunut. Luokka oli pitkä ja jatkui vielä hyvän tovin, mutta sen loppuessa jäimme Vaken kanssa edelleen sijoittuneiden joukkoon; sija oli 29 startin luokassa seitsemäs. Voi että helpon C:n vihreästä ruusukkeesta voikin olla iloinen! Tämä tuntui Vaken kanssa todellakin ansaitulta. Aasiankin rata ja voitto olivat tietysti iloinen asia, mutta kyllä se oli Vake, jonka kanssa koin tänään suurimman onnistumisen. Harvoin jää näin mukava mieli koulukisoista, ja olihan tämä oikein hauska päivä kolmen ponin kanssa.

Kuvista kiitos Eevalle  ja videoista sekä poninhoitoavusta kiitos Annelle ja Noralle!

Kahden ponin ja yhden ruusukkeen koulukisat

Valmennustunnin jälkeen alkoivat kisat maneesissa lähes saman tien. Vake oli tullut verryteltyä Artsin silmien alla perusteellisesti, ja vein sen talliin syömään iltapäiväheiniä. Ehdin tässä välissä juuri letittääkin Vaken, ennen kuin minun oli aika hypätä Kingin satulaan. Kingi meni ensin toisen ratsastajan kanssa päivän ensimmäisessä luokassa, ja näin kätevästi sain sen valmiiksi laitettuna ja lämmiteltynä, eikä tarvinnut puunata kuin yksi poni kisakuntoon. Valkoista huopaa en valitettavasti ehtinyt Kingille laittaa. Menin molemmilla poneilla luokan helppo C:1, jossa starttasi 18 ratsukkoa. Kingillä olin vuorossa heti toisena ja Vakella luokan loppupäässä, joten Vake ehti pari tuntia ladata akkuja valmennuksen jälkeen.

Hyppäsin siis Kingin satulaan, ja lähdin verryttelykentälle. Verryttelyolosuhteet olivat tänään haastavat, sillä ulkokenttä oli sula mutta todella märkä. Pohja oli siis aikamoista liejua. Olosuhteet olivat toki kaikille samat, ja osa ratsukoista näkyikin verryttelevän ihan reippaasti liejusta huolimatta. Kingi ei kuitenkaan suostunut liikkumaan kentällä yhtään mihinkään. Ehdin jo ihmetellä, miten yleensä niin tottelevainen Kingi ei vastannut mihinkään apuihin eikä mennyt pohkeesta lainkaan eteenpäin. Sitten aloin pohtia, että poni varmaan oikeasti juuttui kavioistaan kiinni imukuppiliejuun. Kingillä on kengättömät ja syvän kuppimaiset kaviot, jotka varmaan imeytyivät liejuun hyvin tiukasti. Totesin, että ponihan oli jo mennyt yhden radan, joten se oli liikkunut alle kaikissa askellajeissa. Poistuin kentältä, ja ratsastelin käynnissä pihalla tarhojen ympäri. Kingi alkoikin heti kävellä paljon reippaammin ja vastata taas pohkeeseen. Poni ei kuitenkaan ollut erityisen hyvin kuulolla, joten ratsastin pysähdyksiä ja testasin peruutukset, joita en Kingin kanssa ollut aiemmin tehnytkään. Hyvä tarkistaa, että poni lähtee myös taaksepäin, kun ohjelmassa peruutuskin oli. Asetuksilla ja taivutuksilla Kingi tuli jopa pyöreälle kaulallekin.

Verryttelyaikaa ei meillä ollut onneksi liikaa, ja kohta päästiin maneesiin. Hyödynsin hetken radalla ennen pillinvihellystä tekemällä "laukkaverryttelyn". Muutama kierros reipasta laukkaa pääty-ympyrällä, ja sitten oltiin valmiita aloittamaan. Kingi mennä köpötti nenä pitkällä ja pää pystyssä, mutta osasin suhtautua tilanteeseen varsin rennosti. Lähdin suoritukseen jopa vähän hälläväliä-asenteella, mutta osasin kuitenkin keskittyä ratsastamaan tehtävät niin hyvin, kuin tässä tilanteessa oli mahdollista. Alku olikin varsin mallikas, sillä Kingi ravasi reippaasti ja suoraan pituushalkaisijalla, ja pidensi ensimmäisellä lävistäjällä ravia napakasti. Heti tuli kaksi seiskaa paperiin. Kolmikaarisella kiemuralla ei Kingi juuri taipunut, mutta keskityin silti ratsastamaan mahdollisimman korrektin tien. Seuraava temponlisäys oli vähän nihkeämpi. Pysähdys L:ään onnistui melko pehmeästi, mutta peruutus oli vastahakoinen.

Laukassa Kingi ei edennyt ihan niin napakasti kuin ravissa, joten sain varmistella pohkeella että laukka pyöri. Ympyröillä ei taipumisen eteen ollut paljon tehtävissä, mutta yritin parhaani mukaan tehdä tarkan ja oikean kokoisen kuvion. Oikean laukan lävistäjällä aloin ehkä liikaa varoa tahdin kiihtymistä, ja Kingi pääsikin sen sijaan hyytymään. Harjoituksissa laukkalävistäjät ovat olleet bravuurimme, mutta nyt laukka putosi pois liian aikaisin. Vasemman laukan lävistäjällä olin sitten tarkempi, että laukka ei päässyt sammumaan ja putoamaan ennen aikojaan, ja päästiin loppuun asti. Sitten oli vuorossa vielä ravivoltti, jolla Kingi oli laukkaosuuden jälkeen yllättävänkin pehmeä. Tässä kohdassa tuomari jopa kiitteli hyvää taivutusta! Lopuksi vielä ravattiin reippaasti ja suoraan lopputervehdykseen.

Odotuksiin nähden rata ei ollut yhtään huono. Tiesin etukäteen, että Kingi ei tule liikkumaan pyöreänä eikä taipumaan, ja tämä oli ehdottomasti juuri niin hyvä rata kuin näistä lähtökohdista oli mahdollista esittää. Olipas mukavaa, kun poni ei jumittanut radalla, vaan liikkui varsinkin ravissa ihan itse! Tuomarin palautteessa kehuttiin tarkkuudesta, mutta toivottiin selkeyttä siirtymisiin askellajin sisällä sekä parempaa taipumista. Yllätyin, kun pistesaldona oli 64,5%, mutta tokihan tämä oli vain helppo C -rata. Tällä tasolla hyvät pisteet kerää tarkalla ja täsmällisellä sekä reippaan tasaisella suorituksella, ja tämä rata oli juuri sitä. Ihan jees, tietysti tahtoisin ponin liikkuvan nätimmässä muodossa, mutta yhteisen treenin määrän huomioiden voi olla ihan hyvällä mielellä tämän radan osalta.

Jonkin ajan kuluttua oli vielä Vaken vuoro. Artsi oli ohjeistanut tekemään hyvin lyhyen mutta tehokkaan verkan, eli viitisen minuuttia herättelyä reippalla ravilla ja laukalla. Nyt kun tiesin verryttelyolosuhteet, niin jouduin luopumaan tästä suunnitelmasta. Liejukentällä ei kyllä laukattu, ja ajattelin mutaan juuttuvan Vaken puskemisen kääntyvän vain itseään vastaan. Otin kentällä pari ravipätkää, ja sitten päätin taas lähteä paremmalle alustalle tekemään käyntiverryttelyä. Tässä vaiheessa olin hyvin iloinen, että olin Artsin tunnille päättänyt osallistua, ja olin näin ollen saanut Vaken lämmiteltyä ravissa ja laukassa. Olemattomaksi jäävä verryttely juuri ennen rataa ei näin ollen ollut niin kohtalokasta, kun Vake oli jo saanut tänään liikkua kunnolla. Käyntiverryttelyssä en kyllä saanut mitään kunnollista aikaiseksi, enkä varsinkaan heräteltyä Vakea liikkeelle. Tiesin, että radalla tulisi vaikeaa.

Kun päästiin aitojen sisäpuolelle, niin käytin valmistautumisminuutit häpeilemättä hyväkseni. Hoputin Vaken reippaaseen laukkaan, maiskutin ja suhisin koko tulevan radankin edestä. Tässä vaiheessa on ääniavut vielä sallittu, joten otetaan siitä hyöty irti! Raippa olisi kyllä ollut erittäin tarpeellinen apu tässä vaiheessa, mutta nyt oli selvittävä ilman. Vake ei edelleenkään vaikuttanut tarpeeksi villiltä, mutta taisi sentään vähän havahtua horroksestaan. Ohjautuminen tuntui kuitenkin huonolta, ja tunsin kyllä, kuinka poni oli taas ajautunut siihen mielentilaan, jossa sitä ei vaan huvita totella mitään. Pienestäkin puskemisesta Vake alkaa mennä jurnutustilaan, ja siihen oltiin hyvää vauhtia päätymässä. Lähtömerkki tuli kuitenkin nyt, joten ei muuta kuin menoksi.

Päätin kääntyä pituushalkaisijalle vasemmalta, mikä oli ehkä huono valinta, sillä Vake puski kaarteesta hieman ulos. Alkutervehdykseen päästiin joten kuten suorassa, mutta liikkeelle lähtiessä Vake alkoi poikittaa. Niin ärsyttävää, kun ei pohkeesta voi lähteä eteen vaan aina sivulle! Ensimmäiseen temponlisäykseen Vake lähti vielä asiallisesti ja esitti hieman suurempaa ravia. Lävistäjän päättyessä koetin saada aikaan selkeän eron ja hidastaa ravia, mutta Vake yrittikin jo siirtyä käyntiin. Ups. Tästä sisuuntuneena nojasin taakse, käskin kannuksilla eteen, ja sain kuin sainkin Vaken hetkellisesti ravaamaan paremmin sekä hakemaan pyöreämpään muotoon. Kolmikaarisella kiemuralla Vake päristeli runsaasti ja tukeutui kuolaimeen notkeasti taipuen, mutta ravi alkoi kuvion loppua kohti hiipua pahasti. Seuraava tempolisäys meni tuloksetta puskien, mutta pysähdys onnistui hyvin pisteessä. Peruutuskin oli ihan asiallinen eikä pahasti vinossa, ja Vake lähti peruutuksesta liikkeelle paremmin takaosan päällä. Lävistäjällä ravattiin sinänsä asiallisesti, mutta kunnon ero harjoitusraviin nähden jäi taas esittämättä.

Laukassa meno oli vieläkin nihkeämpää. Puskemiseksi meni, enkä tietenkään noudattanut Artsin neuvoa taakse nojaamisesta ja sitä kautta eteen ratsastamisesta. Ei, sen sijaan kippuroin edessä ja puskin pohkeilla. Sain tehtyä asiallisen kokoisen ympyrän, mutta uralla Vake pudotti oikeasta laukasta raville. Sopivasti tämä sattui arvostelukohtien katvealueelle, ja sain patisteltua Vaken takaisin laukkamöngerrykseen. Lävistäjällä laukka sitten putosi taas puolessa välissä pois, vaikka harjoituksissa oikean laukan lävistäjä on jo alkanut sujua paremmin. Nyhjäisin Vaken takaisin laukkaan, joka tietenkin nousi vääränä, mutta eipä sen niin väliä kunhan oli laukkaa. Vasemman laukan nosto oli tahkea, mutta nousi kuitenkin. Täsmällisestä laukkaympyrästä sain hidastelusta huolimatta seiskan. Vasemman laukan lävistäjä onnistuikin sitten suurin piirtein loppuun asti laukassa. Vielä piti puskea ravivoltti, jolle sain tarkasti oikean koon ja kivan taivutuksen, mutta kyllähän Vake tässä vaiheessa jo jumitti ja laahusti pahasti. Pituushalkaisijalle kääntyessä ravi meinasi jo sammua kokonaan, ja kun ei edetty niin tuli vielä kiemurteluakin. Selvittinpä kuitenkin maaliin asti, vaikka tuskaisaa olikin.

Niinhän siinä kävi, ettei Vake liikkunut yhtään aiempia ratoja paremmin. Käyntiverryttely ilman mahdollisuuksia reippaaseen herättelyyn oli meille tietysti ihan myrkkyä, mutta tiedä häntä, olisiko parempi verkka loppujen lopuksi johtanut kovin paljon parempaan lopputulokseen. Ainahan se harmittaa, kun Vake hyytyy ja jumittuu radalle, eikä tunnu kivalta puskea sitä kannuksilla eteenpäin. Voi kun joskus se voisi liikkua edes sillä lailla kuin tavallisesti tunnilla, ja tästä loputtomasta koulukisajumituksesta päästäisiin eroon! Tällä kertaa kyllä syyllistyin puskemaan pohkeilla aivan liikaa, mikä varmasti vain pahensi tilannetta. Tuomarikin kirjoitti paperiin, että pohjetta pitäisi käyttää tehokkaammin ja täsmällisemmin jatkuvan kaivamisen sijaan. Tämänkin radan vahvuuksia olivat kuitenkin täsmällisyys ja tarkat tiet, ja Vakehan kyllä taipui notkeasti. Tulos oli 61%, mikä oli taas enemmän kuin olin osannut odottaa.

Ponien lopulliset sijoitukset luokassa eivät olleet lainkaan huonot: Kingin kanssa olimme toisella sijalla, yhden pisteen päässä luokan voittaneista Annesta ja Pavesta. Vaken kanssa puolestaan olimme kuudensia eli ensimmäisiä ei-sijoittuneita, myöskin pisteen päässä seuraavasta eli viidenneksi sijoittuneista Norasta ja Hempasta. Helpon C:n kakkossijalla ei voi vielä ihan mahdottomasti paukutella henkseleitä, mutta oli tämä ihan kiva onnistuminen näin niin kuin omalla tasolla. Vaikka Vaken rataan jonkin verran pettynyt olinkin, niin osasin olla angstaamatta siitä sen suuremmin. Kisapäivä (tai -ilta) oli touhukas ja hauska, ja taas tuli lisää kouluratarutiinia.

Videoista kiitos Noralle ja kuvasta kiitos Pauliinalle!

Kaverikuvassa luokan 1., 2. ja 5.

Kehitystä koulukisasuorituksessa

Voi tuota Vaken ilmettä!

Tallinmäen kisaviikonloppu alkoi lauantaina harjoituskoulukisoilla. Menin Vakella luokan helppo C:1, joka oli jaettu a- ja b-osioihin tunti- ja yksityisratsukoille (me siis olimme tuntiratsukoiden sarjassa). Luokassa sai olla joko raippa tai kannukset, ja valitsin tällä kertaa raipan jättäen kannukset pois.

Verryttely ei mennyt aluksi kauhean lupaavasti. Vake oli pienellä verryttelykentällä tosi nihkeä, enkä saanut sitä oikein mitenkään lähtemään eteen. Niska kyllä pyöristyi asetusten ja vasta-asetusten kautta, mutta koko ajan tuntui puskemiselta. Tajusin että eihän tällaisesta lähtökohdasta voi lähteä radalle missä poni jumiutuu vaan entisestään, ja päätin vähän napakoitua. Kisakentän verryttelypäädyssä oli paremmin tilaa, ja otin siellä laukkaa. Laukan jälkeen Vake eteni onneksi vähän sujuvammin, ja pääsin jo eroon pahimmasta puskemisesta. Hetken aikaa Vake liikkui ravissa aika lupaavan oloisesti ryhdikkäänä ja paremmin pohkeen edessä. Tämä tapahtui noin viisi minuuttia ennen radalle menoa, ja siinä välissä ehti meno jo hieman lössähtää ja Vake käydä edestä pidemmäksi ja raskaammaksi.

Aitojen sisällä ehdin vielä tehdä viime hetken virityksiä ravissa ja laukassa. Raippa oli mukava olla kädessä, sillä saatoin sillä hieman naputella terävyyttä lisää. Kannuksilla olisin vain turhaan hiertänyt poniparan kylkiä. Raippa oli kuitenkin ennen kaikkea henkinen tuki minulle, sillä sen ollessa mukana ei päässyt iskemään perinteinen "nyt tämä jumittui eikä lähde enää mihinkään" -epätoivo joka saa minut radalla tuuppaamaan ja puskemaan niin ettei poni tosiaankaan liiku enää ollenkaan. Raippa kädessä ohjelman saattoi aloittaa ilman että pipo kiristi, ja alkutervehdykseen kaartaessa Vake liikkui kohtuullisen napakasti ja pyöreänä. Kun linjakin meni melko suoraan niin tämä oli hyvä aloitus. Ensimmäinen temponlisäys lävistäjällä tuli sekin ihan selvästi esitettyä! Kolmikaarisella kiemuralla tuntui siltä että ravi meinasi hyytyä, ja aloin vähän jo tuupata. Videolta tarkistettuna ravi oli kiemurauralla ihan hyvää ja sujuvaa, eli jokin vauhtisokeus tässä kuskille iski.

Temponlisäys harjoitusravissa kärsi lennokkuuden puutteesta. Diagnoosini on että liikaa tuuppausta jo ennen lisäystä. Pysähdys lyhyellä sivulla oli hieman myöhässä, ja peruutuksessa tuli pieni paniikki kun pelkäsin Vaken pakittavan vinoon ja ulos aidoista. Tuomari toivoikin peruutukseen lisää pehmeyttä. Seuraava temponlisäys oli taas melko vaisu, samoin laukannosto. Laukka nousi kuitenkin ajallaan. Laukassa napautin pari kertaa kevyesti raipalla ulkokädellä. En muistanut nojata tarpeeksi taakse, mutta laukka pysyi kuitenkin yllä. Lävistäjän keskellä tuli vaihto aivan kuten eilen tunnilla, mutta koska olin osannut tätä odottaa en hämmentynyt tilanteesta vaan ratsastin eteen niin että lävistäjä mentiin loppuun asti laukassa. Parempi näin kuin raviin pudottaen. Vasemmassa laukassa oli myöskin etunojaisuutta istunnassa, mutta ympyrällä Vake taipui ihan hyvin. Ajattelin että kerrankin ei tule sanomista puutteellisesta taivutuksesta, mutta kommentti olikin sitten "muista ulkotuki" eli kaula oli liikaakin mutkalla. Vasemman laukan lävistäjä mentiin loppuun asti myötälaukassa, ja oli tuomarin mielestä hyvin ratsastettu. Ravivoltilla meno oli jo vähän hyyvähtänyttä. Pituushalkaisijalla Vake jaksoi vielä pyöristyä, mutta jäi vähän vasemmalle asettuneeksi.

Olin rataan ensin vähän pettynyt, sillä minusta tuntui että Vake pääsi taas hyytymään radalle niin että meno oli samaa laahustusta kuin aiemmillakin radoillamme. Enkä edes muistanut nojata taakse laukassa! Myöhemmin piti kuitenkin videon katsottuani muuttaa mielipidettä sen verran että kyllähän Vake varsinkin ravissa liikkui nyt paremmin eikä näyttänyt jumittavan. Olisi liikkumisessa voinut olla enemmänkin tarmokkuutta, mutta oli tässä parannusta aiempiin kisasuorituksiin. Kaikki tehtävät tuli tehtyä aika täsmällisesti, ja ainoa rikko oli laukanvaihto lävistäjällä. Tuomarikommenttina oli "muista hellittää avut", eli todellakin puskin ja tuuppasin pohkeella tarpeettomasti. Oli paperissa myös kehuja, ja kokonaistulos oli 70,25%! Tokihan meidän harjoituskisatuomarilla on aina vähän tavallista kiltimpi skaala, joten ehkä tuosta voisi ottaa kymmenisen prosenttiyksikköä pois niin vertautuisi tavanomaiseen skaalaan. Joka tapauksessa pisteet olivat tuntiratsukoiden sarjan korkeimmat, joten vaikka en heti radan jälkeen olisi sijoitukseen ihan uskonut niin olimmekin luokan voittajia! Niin se vaan Vake nappasi koulukisoista sinivalkoisen. Vaikka suoritus ei vielä ollut hurraahuutojen arvoinen niin tärkeintä on että jotain pientä edistystä on kuitenkin tapahtunut. Ensi kerralla sitten taas pykälän verran paremmin.

Videosta ja kuvasta kiitos Noralle!

Valemgro laahustaa helpon C:n

Kevään kunniaksi innostuin lähtemään Vakella oikein koulukisoihin. Koulupuoli ei ole treeneissä sujunut vielä siihen malliin että olisi ollut intoa lähteä esittelemään osaamista (tai sen puutetta) kisoihin, mutta nyt tuntui siltä että lähdetäänpä huvin vuoksi pyörähtämään vähän kylillä ponin kanssa. Tässä iässä sitä ei enää niin jaksa stressata itsensä nolaamisesta, joten ei muuta kuin ilmoittautumaan helppo C:1 –luokkaan ja Tallinmäen kisaporukan mukana suunta kohti ABC Ratsastajien 1-tason kisoja. Annen kanssa kehittelimme uljaille kisaratsuillemme uudet osuvat lempinimet, ja Vake sai näin ollen kouluratsunimekseen Valemgro. Harmi vaan ettei Vake taida olla oikein perillä kouluratsastusmaailman suurista nimistä. Päivän onnistumisiin voi kuitenkin laskea sen että tällä kertaa onnistuin väkertämään Vaken villiin harjaan ihan asiallisen kisakampauksen. Ranskanletti tuli aikaisemmin todettua toimimattomaksi vaihtoehdoksi näin paksussa ponitukassa, joten tällä kertaa päädyin kokeilemaan verkoksi letittämistä. Verkosta tulikin ihan hieno vaikka itse sanon, ja se pysyi hyvänä ratsastuksen ajan. Nimi ja tukka olivat siis kunnossa.

Lähtövuoromme oli luokassa ja koko kisassa heti kolmantena. Olimme perillä kisapaikalla juuri sopivasti niin että ehdimme verrytellä kiireettömästi. Verryttely mentiin ulkokentällä kisaradan ollessa maneesissa. Ensin Vake katseli hieman valppaammin ympärilleen uudessa paikassa, mutta rentoutui pian kun ravailimme suurella kentällä. Minulla oli oikein hyvät fiilikset verryttelyssä, ei siksi että Vake olisi mennyt jotenkin erityisen hyvin vaan siksi että oli mukavaa olla kisoissa. Aurinko paistoi, ilmassa oli kisatunnelmaa ja oli kivaa olla siitä osallisena vaikka sitten kuinka vaatimattoman ratsun selässä. Ehkä olin vähän liiankin tyytyväinen olooni ja olisin saanut ratsastaa Vaken terävämmäksi. Suurella kentällä Vake kuitenkin liikkui ihan kohtuullisen hyvin eteen. Tiesin, että maneesissa meno tulisi hyytymään, mutta en sitten kuitenkaan varautunut tähän ratsastamalla poniin ylimääräistä energiaa. Kahden edeltävän ratsukon suoritusten ajan saimme mennä maneesin verryttelypäädyssä. Täälläkin Vake tuntui vielä ihan hyvältä ja etenevältä, ja laukassa se itse asiassa liikkui aika hyvälläkin energialla ja pyöristyen.

Suoritus aloitettiin radan sisältä, joten saimme ensin pyörähtää radan ympäri tutustumassa paikkaan. Täällä Vake taas hieman katseli ympärilleen siinä määrin että keskittyminen ratsastajaan oli huonompaa ja liike alkoi jumittaa. Ensivilkaisun jälkeen Vakea ei tuomari kiinnostanut eikä sitä mikään jännittänyt. Liikkuminen tuntui aika nahkealta, ja sehän alkoi kuskia huolestuttaa kun ohjelmaa ei ollut vielä edes aloitettu. Eipä siinä ollut enää paljon tehtävissä, joten heti lähtömerkin tultua ratsastin alkutervehdykseen. Takaosa jäi linjalla ehkä hieman vasemmalle, eikä pysähdyskään ollut ihan suora. Liikkeelle lähtö oli aika nihkeää, ja tuskanhiki alkoi nousta otsalle kun tiesin ettei poni tästä ainakaan reipastuisi. Ensimmäinen askeleenpidennys lävistäjällä onnistui vielä kohtalaisesti ja peräti kutosen arvoisesti, mutta sen jälkeen meno vain hyytyi hyytymistään ohjelman loppua kohti. Tässä tilanteessa kävi ihan perinteisesti niin että aloin puskea pohkeilla vimmatusti liikkeen säilyttämiseksi. Puskin ja tuuppasin ja se kyllä näkyi istunnassa. Tämän myötä Vake tietenkin vain hidastui ja kävi entistä tahmeammaksi. Raviohjelman selvisimme kuitenkin läpi saaden vitosia ja kutosia. Vasemmasta kierroksesta muistin kääntää lävistäjälle hieman pisteen jälkeen kuten Artsi oli eilen neuvonut, eli aivoni pelasivat radalla edes vähän.

Pahat ongelmat alkoivat kun tuli laukan aika. Oma moka oli se etten valmistellut ensimmäistä nostoa huolellisesti vaan yritin nyhjäistä ponin laukkaan aika yllättäen. Näin nahkeasta ravista Vake ei lähtenyt mihinkään vaan alkoi vain puskea takaosaa ulos jolloin en saanut nostoa tehtyä. Vasta juuri ennen keskiympyrälle kääntymistä sain laukan nousemaan, mutta sekin putosi saman tien pois kun Vake alkoi liirata ympyrältä ulos vasemmalle. Liiraus aiheutti sen etten saanut laukkaa nostettua kuin vasta ympyrän jälkimmäiselle puolikkaalle. Lyhyttä sivua lähestyessä laukka putosi taas pois. Sain laukan nostettua uudestaan mutta taas lävistäjän alussa Vake pudotti ravillle. Siinä kohtaa annoin periksi enkä edes yrittänyt nostaa laukkaa loppulävistäjälle. Nelosta ja kakkostahan näistä laukkaosuuksista sitten tuli. Vasemman laukannoston valmistelin paremmin ja Vake nostikin täsmällisesti jos nyt ei kovin energisesti. Laukkasimme ympyrälle vähän ponnettomana mutta pyöreänä, ja ajattelin että tästä ympyrästä otetaan pisteet kotiin. Ympyrän toisella puolikkaalla Vake kuitenkin taas pääsi pudottamaan raviin, joten se siitä sitten. Tsemppasin sen verran että loput vasemmasta laukasta sain pidettyä yllä, ja lävistäjä onnistui yllättävänkin hyvin niin että laukka säilyi lähes uralle asti. Laukan jälkeen Vaken ravi oli entistäkin laahaavampaa ja tahmeampaa, mutta kummasti se vaan pyöristi kaulaa. Ravivoltin sain ratsastettua täsmällisesti, mutta olihan se taas aikamoista eteen puskemista. Lopputervehdykseen ravattiin edelleen nätissä nyökyssä ja sain ravin reipastumaan pituushalkaisijalle ihan aavistuksen verran. Suoran tien ansiosta saimme tästä paperiin ainoan seiskan.

Eihän tähän nyt voinut tyytyväinen olla. Meno hyytyi aivan täydellisesti ja lankesin vanhaan tuttuun tuuppausvirheeseen. Jos laukka olisi pysynyt yllä olisi tämä ollut vähän parempi kokonaisuus, mutta oikean laukan mentyä näin täydellisen pieleen jäi tietenkin selvästi epäonnistumisen maku. Veikkailin pistesaldoksi noin 52%:a, ja se meni lähelle sillä saimme tasan 51%. Eipä tällainen tulos helposta C:stä mitenkään mieltä ylennä. Jos olisi laukastakin napsittu vitosia kakkosten ja nelosten sijaan niin oltaisiin päästy noin 55% tulokseen, mikä oli ollut epävirallinen tavoitteeni. Ei tämä varsinaisesti pettymys ollut sillä olin tiennyt että nihkeää tulee radalla liikkuminen olemaan, mutta ei tällaisesta kauhean hyvä mieli jää. Videota katsoessa kyllä nauratti se miten nättiin muotoon Vake ohjelman aikana välillä pyöristyi vaikka energiaa ei ollut nimeksikään. Totesin myös että Vake ravasi ihan sujuvasti sillä lävistäjällä jonka olisi kuulunut olla laukkalävistäjä. Tämä oli se kohta jossa hetkeksi löin hanskat tiskiin ja lakkasin puskemasta, ja kas kummaa kun poni sitten liikkuikin heti paremmin! Selvää on, että Vakea hidasti radalla se kuinka epätoivoisesti aloin sitä tuupata ja puristaa. Kun pohje ei pääse missään vaiheessa hellittämään, jalat nousevat ylös ja istunta hajoaa täysin niin kyllä siinä meno jumiutuu. Näin on käynyt ennenkin ja muidenkin hevosten kanssa, mutta en vaan näköjään ota opikseni vaan toistan aina saman virheen. Kun huomaan että hevonen alkaa radalla hyytyä iskee epätoivo ja alan puskea juuri tähän malliin. Siinä vaiheessa onkin peli sitten menetetty. Ehkä tämän radan täysin epäonnistuneesta laukkalävistäjästä olikin lopulta jotain iloa kun se auttoi huomaamaan kuinka Vake liikkui paremmin siinä vaiheessa kun olin vähän aikaa puskematta sitä eteen. Siinäpä mietittävää treeneihin sekä tuleviin kisoihin.

Videosta kiitos Annulle.

Kokemusta tämäkin

Varhain sunnuntaiaamuna raahauduimme Vaken kanssa takaisin Pikkaralaan seurakoulukisoihin. Aamupäivän urakkana meillä oli luokat helppo C:1 ja helppo B:3. Nämä kisat eivät jännittäneet sitten tippaakaan, mutta fiilis oli kohdillaan. Oli niin mainiota olla kisoissa mukana "oman" luottoponin kanssa, vaikka tiesinkin jo etukäteen että tuskin tulisimme menestystä kouluradalla niittämään. Treeniä on alla niin vähän eikä Vake kotonakaan kulje mitenkään kovin hienosti, mutta näistä realiteeteista huolimatta oli ilo päästä kisatunnelmasta osalliseksi.

Verryttelyssä mielentilani oli edelleen yhtä iloinen. Vake vaikutti omalta itseltään, olisi voinut olla energisempikin mutta reagoi pohkeeseen eikä tässä vaiheessa mitenkään jumittunut. Verryttelin maneesissa askellajit läpi molempiin suuntiin, ja pari ratsukkoa ennen omaa vuoroa siirryimme kentälle valmistautumisalueelle. Tässä vaiheessa raippa piti jättää pois. Kentällä otin vielä ravia ja laukkaa, ja totesin että vaikka Vake lähti jopa vähän pyöristymään ympyröillä olisi pohkeeseen pitänyt reagoida huomattavasti terävämmin. Kun ei raippaa enää ollut niin ajauduin puskemaan pohkeella aika voimakkaasti, ja tiesin että pian loppuu keinot saada poni mitenkään eteen. Oman vuoron lähestyessä Vake vain hyytyi ja hyytyi, ja tiesin pelin olevan menetetty. Suoritus alkoi aitojen sisäpuolelta, ja lähtömerkkiä odottaessa Vake oli jo hyvinkin hidas ja kuuro pohkeelle ja kannuksille. Tästä kaikkea muuta kuin hyvästä tilanteesta aloitimme radan.

Helpon C:n arvostelu.

Alkutervehdykseen tullessa ja ensimmäisessä askeleenpidennyksessä Vake vielä vähän reagoi, mutta sen jälkeen meno hyytyi aivan totaalisesti. Puskin pohkeella sen mitä kehtasin, mutta Vake ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan hiippailimme eteenpäin todellista mummoravia. Loput kaksi askeleenpidennystä eivät irronneet ollenkaan, ja olin laukannostosta kovasti huolissani. Laukka kyllä itse asiassa nousi, mutta kovin tahmeasti ja laukka oli hyvin ponnetonta ja laahaavaa. Keskiympyrän ajan sain Vaken pidettyä laukassa, mutta lävistäjällä raviin pudottiin vähän liian aikaisin. Vasen laukka oli jos mahdollista vieläkin vaisumpaa, ja lävistäjää edeltävässä kulmassa pudottiin kovasta tuuppauksesta huolimatta raville. Sain sentään vielä lävistäjän aikana nostettua hetkeksi uuden laukan. Meno vain hyytyi ja hyytyi yhä edelleen, ja viimeisellä ravivoltilla askel laahasi niin että ravi oli lähes kävelyä. Huokaisin helpotuksesta kun rata tuli päätökseen, vaikka ei voi sanoa että olisimme siitä mitenkään kunnialla selvinneet. Ratamme ei tallentunut videolle, ja olin tästä oikeastaan vain onnellinen. Pisteitä tuli masentavat 52,25% arvostelun ollessa seurakisoiksi aika tiukka, mutta vaikka arvostelu olisi ollut mikä niin tosiasiahan on että rata oli aivan kauhea.

Hetken aikaa pohdin että mitä järkeä on startata B:tä kun jo C:n rata oli näin kehno, mutta tulin siihen johtopäätökseen että B olisi mahdollisuus parantaa suoritusta ja kokeilla hieman erilaista verryttelystrategiaa. Riskinä ei ollut kuin itsensä nolaaminen, ja koska olin sen jo tälle päivälle tehnyt niin asiallahan ei ollut enää mitään väliä. Ehdimme huokaista Vaken kanssa noin tunnin verran ennen uutta verryttelyä, ja sain siinä jonkin verran tsempata itseäni ja miettiä hyvää toimintasuunnitelmaa. Suunnitelma yksinkertaisuudessaan oli minimaalisen lyhyt verkka jossa millään muulla ei ole väliä kuin että poni liikkuu vähän liioitellustikin eteen ja että saisin ponin edes hiukan "kuumumaan". Onneksi maneesiverkassa ei ollut yhtä aikaa kuin yksi tai kaksi ratsukkoa lisäksemme, sillä yritin villitä Vakea laukkaamalla oikein reippaasti sekä tekemällä yllätysnostoja ja laukanvaihtoja. Raippa korjasi heti jos ei pohkeelle tullut kunnollista reaktiota. Vaikuttikin siltä että taktiikka toimi ja Vake todella heräsi horroksestaan, vaikkei se tietysti mitenkään kuumaksi käynyt. Kun siirryimme kentälle radan tuntumaan paras energia sammui, mutta puhtia riitti silti siinä määrin että pääsimme aloittamaan B:n radan aivan eri tilanteesta kuin C:n.

Helpon B:n arvostelu.

Radan alkupuolen eli raviohjelman ja vasemman laukan Vake liikkui mielestäni ihan kohtalaisen reippaasti verrattuna C:n rataan. Ei ollut sellainen olo että poni vain hyytyy, vaan se jopa reagoi pohkeeseen. Toki oma keskittyminen meni edelleen eteenratsastamiseen niin että esimerkiksi taivutuksia en saanut tehtyä kovinkaan huolellisesti. Vaikka eteneminen olikin nyt parempaa olisi liikkeessä pitänyt edelleen olla enemmän energiaa ja jäntevyyttä, eli tässäkin luokassa tuomarilta tuli paljon kommenttia tahmeudesta. Vasen laukka pysyi hyvin yllä, mutta oikeaan laukkaan tullessamme puhti alkoi olla pois ja liikkuminen tahmata taas kovasti. Käynnissäkin askel jäi lyhyeksi ja hitaaksi, joten pisteitä ei ropissut.

Olin radan päätyttyä tyytyväinen siihen että tämän oli sentään C:hen verrattuna jo selvästi parempi. Ei missään nimessä hyvä rata tämäkään, mutta sentään onnistuin verryttelyssä saamaan Vaken hereille niin ettei meno ollut aivan niin toivotonta tahmaamista. Tuomari oli eri kuin edellisessä luokassa, mutta siitä huolimatta pisteiden "nousu" 54,32%:iin kertoi sekin että tällä radalla suorituksemme oli parempi. Kannatti siis kaikesta huolimatta mennä B:kin niin jäi edes hieman parempi mieli. En ollut edes mitenkään erityisen pettynyt tai harmissani tästä kehnosta suoritustasosta, sillä kuten sanottua odotukset eivät olleet suuret. Silti hieman yllätti se miten pahasti Vake radalla jumitti. Motivaatio ei näistä kisoista kuitenkaan latistunut, vaan pikemminkin tuli lisää intoa treenata koulupuolta niin että emme ikuisesti olisi ihan näin surkeita.

B:n rata tuli videollekin - kiitos Riikalle! Videon alussa kuuluttaja lukee ratsukon esittelyä, jonka etukäteen kirjoitin ja järjestäjälle lähetin kun sellaisia kisaajilta pyydettiin.

Ihan onnistunut kisapäivä

Vuoden ensimmäiset seurakisat kisailtiin aurinkoisen sunnuntaipäivän päätteeksi, mikä laiskalle hiihtolomalaiselle sopi hyvin kun ei tarvinnut raahautua tallille aamuvarhaisellla. Jussi oli kuuleman mukaan mennyt aiemmin päivällä yhden kevyemmänpuoleisen tunnin, joten sen puoleen virtaa riitti vielä kolmeen kisarataan. Minä olin Jussin kuskeista ensimmäisenä vuorossa, sillä olin ainoa joka nynnyili osallistumalla helppoon C:hen.

Alkukäynnit kävelimme ulkokentällä ennen kuin pääsimme maneesiin varsinaiselle verryttelyalueelle. Jussi oli oikeastaan koko verryttelyn ajan ihan SUPERhyvä, ei tarvinnut kuin kerätä ohjat käteen niin naps hevonen oli kaula kaarella ja valmiina tekemään mitä vaan. Pientä jännittyneisyyttä oli havaittavissa sekä satulan alla että päällä, mutta Jussi kyllä rentoutui verryttelyn mittaan hyvin ja tosiaan tuntui tosi pehmeältä ja letkeältä ratsastaa, joten mikäs siellä oli istuskellessa kyydissä. Yritin siinä pienessä ja ahtaassa verryttelypläntissä viritellä Jussia askeleenpidennyksiä varten, ja kyllä sieltä tuntui vähän venymistäkin löytyvän. Näin jälkiviisaasti voi todeta että vähän hidas se oli pohkeelle ja olisin saanut ratsastaa sen paremmin pohkeen eteen. Tämä ehkä hieman kostautui radalla.

Ennen oman suorituksen alkua pääsimme radalle hetkeksi ravailemaan. Jussi hieman tuijotti tuomaripöytää aluksi, mutta tuntui rauhoittuvan kun oli päässyt sen läheltä kerran tarkistamaan. Otin vielä herätykseksi yhden lävistäjän ravia lisäten (kuvassa vasemmalla - mitähän vaan mahtaa oikea pohkeeni oikein hommata...), ja sitten tulikin jo lähtömerkki. Alkutervehdys sujui ihan mallikkaasti, Jussi tosin ihmetteli vielä korvat hörössä tuomaripöytää mutta ravasi keskihalkaisijaa suoraan ja seisoi pysähdyksessä paikoillaan. Ensimmäinen askeleenpidennys lävistäjällä tuntui lähtevän ihan kivasti, vaikka enemmänkin tarmoa siinä olisi saanut olla. Kolmikaarinen kiemuraura ok, tiet näyttivät osuvan kohdilleen, hevonen ravasi pyöreänä (joskin edelleen turhan ponnettomasti) ja taipui hyvin molempiin suuntiin, eikä kuskikaan tainnut pahasti hölskyä kyydissä. Askeleenpidennys harjoitusravissa pitkällä sivulla ei oikein tahtonut irrota, mutta hölskymiseksi meni silti. Pysähdys tuli jähmeästi kättä vastaan ja peruutuskin oli vähän vastahakoinen. Tässä kohtaa rupesi nousemaan tuskanhiki. Seuraava askeleenpidennys lävistäjällä meni sekin aika läskiksi, hevonen oli nyt jo pahasti pohkeen takana. Jotain eroa "pidennyksen" ja harjoitusravin välille taisi kuitenkin tulla sillä Jussi reagoi pidätteeseen turhankin hyvin lävistäjän jälkeen. Edelleen kuitenkin liikuttiin nätisti pyöreällä kaulalla ja ei kai se Jussin selkäkään ihan notkolla ollut kun kerran siellä oli niin helppo istua.

Jussi ei muuten ole mikään jättiläinen vaikka tässä siltä näyttääkin - se on tuskin edes 160 cm korkea,  kuski vaan on onnettoman lyhytjalkainen. Ja kuski ei muuten ole niin paksu kuin tässä näyttää, se on vaan tuo fleecepusakka...

Laukannosto oikealle lähti ihan nätisti, ja laukka tuntui etenevän suhteellisen rullaavasti ilman että kamalasti tarvitsi hikoilla. Keskiympyrällä osasin nyt pitää varani, sillä viimeksi kisoissa Jussi puski oikeassa laukassa pahasti ulkopohjetta vastaan niin että ympyrästä tuli aivan ylileveä ja epämääräinen. Kuvassahan meno näyttää ihan mukavalta, mitä nyt kuskilla pohje meinaa lentää liian taakse ja kädet leviää kuin ne kuuluisat jokisen eväät.

Laukkalävistäjä oli ihan ok, hevonen tipahti raville ehkä hitusen aikaisin mutta ilmeisesti se ei ulospäin siltä näyttänyt kun ei noottia tullut. Seuraavaan nostoon tultiin ihan hyvässä ravissa mutta nosto lähti turhan hitaasti - valmistelu olisi saanut olla parempi ja nostoavut terävämmät. Laukkaympyrä sujui taas mallikkaasti, ja tässä kohtaa muistin vihdoin myödätä sisäohjalla - tosin ilmeisesti tämä sitten johti hevosen asettumiseen ulospäin (tämän tajusin vasta tuomarin kommenteista). Viimeinen laukkalävistäjä meni aika nappiin ja siirtyminen oli kohdillaan ja tasapainoinen. Tässä kohtaa aloin jo itse rentotua ja hengittää syvemmin, kun rata alkoi olla loppumetreillä ja kaikki tuntui sujuvan kohtuullisen hyvin. Keskittymisen herpaantuminen meinasi kostautua viimeisellä ravivoltilla, jossa Jussi tunki ja liirasi ulospäin, mutta tuomarin silmiin tämä ei tainnut näkyä kun numeroksi tuli peräti seiska ja voltti oli kuulemma ollut "tarkka". Lopputervehdykseen tultiin taas ihan mukavan suoraan ja nätisti pysähtyen.

Kokonaisuudessaan olin rataan varsin tyytyväinen, ja fiilis omasta suorituksesta oli paljon parempi kuin edelliskerralla. Toki sitä kaivattua energisyyttä hevosen liikkumiseen ei ihan täysin saavutettu, mutta paremmin Jussi mielestäni tällä kertaa kulki. Viimeksi sain koko radan pungertaa ja kaivaa pohkeilla hiki otsalla, nyt taas sai välillä melkeinpä vain nauttia menosta. Ehkä Jussi olisikin liikkunut reippaammin ja tehnyt ne lisäykset paremmin jos vain olisin rohjennut pyytää sen sijaan että jäin itse hissuttelemaan? Verryttelyssä liikkuminen oli kyllä lennokkaampaa ja johonkin se sitten hävisi valkoisten aitojen sisäpuolelle mentäessä. Voisikohan kyse olla siitä että a) radalla Jussi vähän jännittyy tuijottelemaan tuomaripöytää ja "lamaantuu", tai todennäköisemmin b) ratsastaja vähän jännittyy ja lamaantuu radalla mikä sitten saa hevosen jarruttelemaan (tai toisentyyppisen hevosen juoksemaan alta pois). Jussi kuitenkin liikkui koko radan läpi varsin tasaisessa muodossa pyöreällä kaulalla, ja kuvittelin istuneenikin ihan suhteellisen siististi, mitä nyt välillä polvet ja kantapäät nousivat pohkeita käyttäessä. Kuvat kylläkin paljastavat istuntavirheet armottomasti, huomattavasti paremmin saisin kyllä kädet kantaa ja varoa pohkeen lentämistä taakse. Toisinaan sitä pikkaisen ihmettelee miten minä voin olla lähtöisin SILTÄ tallilta jonka tavaramerkki on aina ollut oppilaiden erinomaisen siisti istunta. No, minähän olinkin aina se erilainen nuori...

Pisteiden suhteen saavutin asettamani tavoitteen eli 62% - edelliskertaan tuli parannusta kolmen pisteen verran mikä nosti prosentit 62.5:een. Ne kolme lisäpistettä tulivat itse asiassa yleisvaikutelmasta kun taas varsinaiset ohjelmapisteet olivat täsmälleen samat kuin viimeksi. Viimeksihän yleisvaikutelma oli täynnä kutosia, mutta nyt oli ratsastajan vaikutus hevoseen arvioitu seiskan arvoiseksi (jee!) ja teiden seuraaminen 6.5:een. Se "tärkein" eli istunta jäi vielä kutoseen (höh), mutta nyt kuvia nähneenä ymmärrän miksi...

Tuloksemme oikeutti tänään kuuden ratsukon luokassa kakkossijaan, Annen ja Peran viedessä tälläkin kertaa ansaitusti luokkavoiton (onnittelut vielä kertaalleen Annelle!). Kolmanneksi ja neljänneksi tulleisiin ratsukoihin eroa jäi vain yhden sekä yhden ja puolen pisteen verran, joten tasainen oli kilpailu siltä osin! Palkintojenjakoon marssimme yhdessä Annen sekä tsemppipalkinnon saajan kanssa ihan vaan jalkaisin ratsujemme ollessa jo verryttelemässä seuraavien kuskien kanssa, mutta kyllähän me kunniakierros laukattiin ruusukkeinemme kuten asiaan kuuluu. Jussi muuten ottikin helposta B:stä vielä luokkavoiton, joten sehän oli varsinainen ruusukehai tänään. Ilmeisesti sitä pitäisi tämänkin tädin osallistua ensi kerralla siihen B:hen, joten ei tässä voi jäädä laakereillaan lepäämään. Kisoista jäi kyllä nyt niin hyvä mieli ja motivaatio päälle että onneksi seuraavat seurakoulukarkelot onkin jo kuukauden kuluttua. Nyt vaan peukut pystyyn että B-tason ohjelmaksi valittaisiin sillä kertaa suosikkiohjelmani K.N.Special, ja vähäsen lisää treeniä vielä alle (ja istunta kuntoon niin kuin olis jo).

Kuvista iso kiitos Noora-Marialle!