Kokemusta tämäkin

Varhain sunnuntaiaamuna raahauduimme Vaken kanssa takaisin Pikkaralaan seurakoulukisoihin. Aamupäivän urakkana meillä oli luokat helppo C:1 ja helppo B:3. Nämä kisat eivät jännittäneet sitten tippaakaan, mutta fiilis oli kohdillaan. Oli niin mainiota olla kisoissa mukana "oman" luottoponin kanssa, vaikka tiesinkin jo etukäteen että tuskin tulisimme menestystä kouluradalla niittämään. Treeniä on alla niin vähän eikä Vake kotonakaan kulje mitenkään kovin hienosti, mutta näistä realiteeteista huolimatta oli ilo päästä kisatunnelmasta osalliseksi.

Verryttelyssä mielentilani oli edelleen yhtä iloinen. Vake vaikutti omalta itseltään, olisi voinut olla energisempikin mutta reagoi pohkeeseen eikä tässä vaiheessa mitenkään jumittunut. Verryttelin maneesissa askellajit läpi molempiin suuntiin, ja pari ratsukkoa ennen omaa vuoroa siirryimme kentälle valmistautumisalueelle. Tässä vaiheessa raippa piti jättää pois. Kentällä otin vielä ravia ja laukkaa, ja totesin että vaikka Vake lähti jopa vähän pyöristymään ympyröillä olisi pohkeeseen pitänyt reagoida huomattavasti terävämmin. Kun ei raippaa enää ollut niin ajauduin puskemaan pohkeella aika voimakkaasti, ja tiesin että pian loppuu keinot saada poni mitenkään eteen. Oman vuoron lähestyessä Vake vain hyytyi ja hyytyi, ja tiesin pelin olevan menetetty. Suoritus alkoi aitojen sisäpuolelta, ja lähtömerkkiä odottaessa Vake oli jo hyvinkin hidas ja kuuro pohkeelle ja kannuksille. Tästä kaikkea muuta kuin hyvästä tilanteesta aloitimme radan.

Helpon C:n arvostelu.

Alkutervehdykseen tullessa ja ensimmäisessä askeleenpidennyksessä Vake vielä vähän reagoi, mutta sen jälkeen meno hyytyi aivan totaalisesti. Puskin pohkeella sen mitä kehtasin, mutta Vake ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan hiippailimme eteenpäin todellista mummoravia. Loput kaksi askeleenpidennystä eivät irronneet ollenkaan, ja olin laukannostosta kovasti huolissani. Laukka kyllä itse asiassa nousi, mutta kovin tahmeasti ja laukka oli hyvin ponnetonta ja laahaavaa. Keskiympyrän ajan sain Vaken pidettyä laukassa, mutta lävistäjällä raviin pudottiin vähän liian aikaisin. Vasen laukka oli jos mahdollista vieläkin vaisumpaa, ja lävistäjää edeltävässä kulmassa pudottiin kovasta tuuppauksesta huolimatta raville. Sain sentään vielä lävistäjän aikana nostettua hetkeksi uuden laukan. Meno vain hyytyi ja hyytyi yhä edelleen, ja viimeisellä ravivoltilla askel laahasi niin että ravi oli lähes kävelyä. Huokaisin helpotuksesta kun rata tuli päätökseen, vaikka ei voi sanoa että olisimme siitä mitenkään kunnialla selvinneet. Ratamme ei tallentunut videolle, ja olin tästä oikeastaan vain onnellinen. Pisteitä tuli masentavat 52,25% arvostelun ollessa seurakisoiksi aika tiukka, mutta vaikka arvostelu olisi ollut mikä niin tosiasiahan on että rata oli aivan kauhea.

Hetken aikaa pohdin että mitä järkeä on startata B:tä kun jo C:n rata oli näin kehno, mutta tulin siihen johtopäätökseen että B olisi mahdollisuus parantaa suoritusta ja kokeilla hieman erilaista verryttelystrategiaa. Riskinä ei ollut kuin itsensä nolaaminen, ja koska olin sen jo tälle päivälle tehnyt niin asiallahan ei ollut enää mitään väliä. Ehdimme huokaista Vaken kanssa noin tunnin verran ennen uutta verryttelyä, ja sain siinä jonkin verran tsempata itseäni ja miettiä hyvää toimintasuunnitelmaa. Suunnitelma yksinkertaisuudessaan oli minimaalisen lyhyt verkka jossa millään muulla ei ole väliä kuin että poni liikkuu vähän liioitellustikin eteen ja että saisin ponin edes hiukan "kuumumaan". Onneksi maneesiverkassa ei ollut yhtä aikaa kuin yksi tai kaksi ratsukkoa lisäksemme, sillä yritin villitä Vakea laukkaamalla oikein reippaasti sekä tekemällä yllätysnostoja ja laukanvaihtoja. Raippa korjasi heti jos ei pohkeelle tullut kunnollista reaktiota. Vaikuttikin siltä että taktiikka toimi ja Vake todella heräsi horroksestaan, vaikkei se tietysti mitenkään kuumaksi käynyt. Kun siirryimme kentälle radan tuntumaan paras energia sammui, mutta puhtia riitti silti siinä määrin että pääsimme aloittamaan B:n radan aivan eri tilanteesta kuin C:n.

Helpon B:n arvostelu.

Radan alkupuolen eli raviohjelman ja vasemman laukan Vake liikkui mielestäni ihan kohtalaisen reippaasti verrattuna C:n rataan. Ei ollut sellainen olo että poni vain hyytyy, vaan se jopa reagoi pohkeeseen. Toki oma keskittyminen meni edelleen eteenratsastamiseen niin että esimerkiksi taivutuksia en saanut tehtyä kovinkaan huolellisesti. Vaikka eteneminen olikin nyt parempaa olisi liikkeessä pitänyt edelleen olla enemmän energiaa ja jäntevyyttä, eli tässäkin luokassa tuomarilta tuli paljon kommenttia tahmeudesta. Vasen laukka pysyi hyvin yllä, mutta oikeaan laukkaan tullessamme puhti alkoi olla pois ja liikkuminen tahmata taas kovasti. Käynnissäkin askel jäi lyhyeksi ja hitaaksi, joten pisteitä ei ropissut.

Olin radan päätyttyä tyytyväinen siihen että tämän oli sentään C:hen verrattuna jo selvästi parempi. Ei missään nimessä hyvä rata tämäkään, mutta sentään onnistuin verryttelyssä saamaan Vaken hereille niin ettei meno ollut aivan niin toivotonta tahmaamista. Tuomari oli eri kuin edellisessä luokassa, mutta siitä huolimatta pisteiden "nousu" 54,32%:iin kertoi sekin että tällä radalla suorituksemme oli parempi. Kannatti siis kaikesta huolimatta mennä B:kin niin jäi edes hieman parempi mieli. En ollut edes mitenkään erityisen pettynyt tai harmissani tästä kehnosta suoritustasosta, sillä kuten sanottua odotukset eivät olleet suuret. Silti hieman yllätti se miten pahasti Vake radalla jumitti. Motivaatio ei näistä kisoista kuitenkaan latistunut, vaan pikemminkin tuli lisää intoa treenata koulupuolta niin että emme ikuisesti olisi ihan näin surkeita.

B:n rata tuli videollekin - kiitos Riikalle! Videon alussa kuuluttaja lukee ratsukon esittelyä, jonka etukäteen kirjoitin ja järjestäjälle lähetin kun sellaisia kisaajilta pyydettiin.