Erimielisyysvirhe mutta muuten kivasti

© Anna Irjala

Vihdoin koitti lauantai ja sen myötä kauan odotetut seuraestekisat Pikkaralassa. Vaken kanssa olin ilmoittautunut 70 cm luokkaan arvostelulla 367.1. Kisapaikalle oli Tallinmäeltä alle vartin matka autolla, eli kisat olivat käytännössä ihan naapurissa. Perille saavuttuamme kävin ensimmäiseksi tutustumassa rataan, ja sen jälkeen jäi vielä hyvin aikaa verrytellä ennen kuin starttasimme luokan kolmantena ratsukkona. Verryttelyhyppyjä otin kolme pystylle ja yhden okserille, ja nämä olivat sujuvia vaikka muuten Vake olikin vieraassa paikassa ehkä hieman hidas reagoimaan. Itselläni oli kisajännitystä sopivasti mutta ei liikaa.

Radalle pääsimme katselemaan ympäristöä edellisen ratsukon suorituksen ajaksi. Oman starttivuoron koittaessa Vake lähti ihan topakasti liikkeelle, ja ensimmäiselle esteelle mennessä oli hyvä fiilis. Ykköseste ylittyikin nätisti, mutta sen jälkeen oikealle kaartaessa piti ohittaa sisääntuloportti. Olin varautunut Vaken mahdolliseen liirailuyritykseen jättämällä raipan vasempaan käteen, mutta silti poni hieman yllätti yrittämällä nopeasti kiilata vasemmalle porttia kohti. Minullehan tällainen ei käynyt, vaan aloin vetää ohjasta oikealle. Oikea reaktio olisi ollut läpsäyttää raipalla vasemmalle lavalle niin nopeasti kuin mahdollista, mutta raippakäsi ei ollut tarpeeksi nopea vaan menosuunnasta kinastellessa Vake ehti jarruttaa ja ottaa ehkä pienen askeleen taaksepäinkin. Sitten käytin raipan lavalle ja matka jatkui kakkosesteelle niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. En ollut tässä vaiheessa aivan varma tuliko jarrutuksestamme virhettä vai ei.

Joka tapauksessa matka jatkui työtapaturman jälkeen sujuvasti toisen ja kolmannen esteen yli. Nelosena oli okseri-pysty-sarja, jonka olin ajatellut taas etukäteen radan vaikeimmaksi tehtäväksi. Pääsimme sarjalle kuitenkin sisään oikein sujuvassa laukassa ja hyvästä ponnistuspaikasta, ja sarja meni niin sujuvasti ja nätisti että olin tähän osaan radastamme aivan erityisen tyytyväinen. Viidennelle esteelle kaartaessa Vake ei onneksi enää katsellut sisääntuloporttia "sillä silmällä", ja pääsimme okserin yli ihan sujuvasti vähän kaukaa hypäten. Perusradan esteitä oli jäljellä enää kaksi, ja tässä vaiheessa aloin pohtia sitä mahtaisimmeko olla jatkamassa toiseen vaiheeseen vai saimmeko virheen alun vikuroinnista. Ehkä tämä vähän häiritsi keskittymistäni, ja Vaken laukasta alkoi paras puhti sammua. Kuutoselle ja seiskalle tultiin näin ollen vähän hyytyen ja pohjaan, mutta yli mentiin ilman virheitä. Sitten ylitimme maalilinjan, ja tuomarin viheltäessä pilliin jouduin harmikseni toteamaan että tottelemattomuusvirhe eli neljä virhepistettä siitä ensimmäisen kaarteen jarrutuksesta tuli. Kovin harmillista, kun rata sujui muutoin näin hyvin ja ilman alun kömmähdystä olisimme todennäköisesti tehneet tuplanollan ja olleet hyvinkin mahdollisesti palkinnoilla.

Harmitukseen ei kannata kuitenkaan jäädä liikaa vellomaan vaikka nyt kävikin näin. Hyvä juttu on se että itse esteissä meillä ei ole mitään vaikeuksia tällä tasolla, ja nyt kun tiedän millaista metkua Vake saattaa yrittää olen jatkossa siihen varautunut ja vastaavan virheen pitäisi olla helposti estettävissä. Vake nimittäin voi tällaisen testin tehdä ensimmäistä kertaa porttia ohittaessa, mutta nopea komennus raipalla saa sen takaisin ruotuun. Nyt vain katse kohti seuraavia kisoja, jotka onneksi ovatkin jo ensi viikolla. Kommelluksesta huolimatta tänään oli tosi mukavaa kisata, joten onneksi tätä iloa on luvassa kohta lisää!