Aikaratsastusta harjoittelemassa

Päivän rata.

Lauantaina päästiin Vaken kanssa taas kisoihin, sillä Aaltokankaan ratsutallien harjoitusestekisoihin järjestyi kyyti. Nämä olivat iltakisat, ja menimme luokan 70 cm arvostelulla A.2.0. Olimme kisapaikalla vähän liiankin hyvissä ajoin, ja ehdimme tehdä oikein kunnon käyntilenkin Kuivasjärven maastoissa. Oli mukavan rauhoittavaa päästä kisapaikan hulinasta metsään meditoimaan ja rauhoittumaan, ja jännityksen rippeet oikeastaan jäivätkin sille reissulle. Vake starttasi samassa luokassa ensin toisen kuskin kanssa, joten senkin puolesta minulla oli helppo homma kun sain ensin katsoa miten Vake esteet selvitti. Hyvinhän se tietenkin meni, eivätkä näkyvyydeltään hankalat lainelankut tai mikään muukaan tuottaneet ponille ongelmia.

Verryttelyt ratsastettiin ryhmissä kisaradalla. Olimme luokan viimeisessä verryttelyryhmässä, ja koska Vake tosiaan oli jo yhden radan hypännyt ei kovin kummoista verkkaa tarvittu. Vähän ravia ja laukkaa molempiin suuntiin ja ponin herättelyä kuulolle, ja sitten hyppyjä pystylle kolmesti ja okserille kerran. Pystyllä puomi kolisi kerran alas, mutta ehkäpä Vake tästä vähän terästäytyi. Okserille ainakin saatiin oikein napakka hyppy, ja verryttely oli hyvä päättää siihen.

Hyppy vinottain esteelle numero 7. Kuva: Mira

Lähtövuoromme olikin heti ryhmän ensimmäisenä, joten verrytelyn jälkeen saimme aloittaa saman tien. Lähtömerkin jälkeen kosketin kevyesti raipalla pohkeen taakse terävöittääkseni Vakea hieman, mutta sehän reagoikin varsin voimakkaasti eli taisi hieman säikähtää raippaa loikaten eteen ja sivulle. Onneksi oli tilaa ja aikaa niin että saatoin kääntää pienelle rauhoitteluympyrälle ennen radan aloittamista. Kun olimme taas ruodussa jatkoimme kohti lähtölinjaa, ja Vake olikin nyt mukavan skarpin ja terävän oloinen.

Ensimmäinen ja toinen este hieman kaarevalla suhteutetulla linjalla ylittyivät sujuvasti ja napakasti, eikä Vake edes ajatellut liiraavansa sisääntuloporttia kohti toisen esteen vasemmalta puolelta kuten olin etukäteen pelännyt. Koska arvosteluna oli tosiaan armoton A.2.0 yritin säästää kaarteista sekunteja ja kääntää metrejä tuhlailematta. En kuitenkaan lähtenyt tekemään varsinaisia riskiteitä, vaan reittivalinnat olivat kuten ope oli etukäteen ohjeistanut. Kolmosesteellä hyppy lähti kaukaa, enkä ollut liikkeen mukana tarpeeksi hyvin vaan keikahdin alastulossa eteenpäin. Tämän seurauksena en päässyt heti esteen jälkeen kääntämään niin nopeasti kuin olisin halunnut, ja tähän kaarteeseen hukkautui hieman ylimääräistä aikaa. Nelos- ja viitosesteille tultiin kuitenkin sujuvasti ja näiden välinen tie oli mielestäni hyvä. Kuutosen eli "näkymättömän" lainelankun selvitimme myös, ja seiskalle ratsastin suunnitellusti hieman oikaisten niin että esteelle tultiin vinottain. Vinohyppy onnistui, vaikka laukka pitikin vaihtaa esteen jälkeen. Kasille olisi ehkä pystynyt kääntämään kakkosestettä kiertämättä, mutta kiertäen saimme ehkä sujuvamman lähestymisen ilman että laukka sammui liikaa. Kasi oli okseri ja radan viimeinen este, ja se menikin hyvällä hypyllä.



Radan jälkeen harmittelin sitä että yritykseni ratsastaa aikaa meni sähläykseksi niin ettei radasta tullut kovinkaan tyylikästä ja siistiä. Videolta meno ei kuitenkaan näyttänyt niin epämääräiseltä kuin tuntui. Tiesin että yrityksestä huolimatta aikamme ei riittäisi luokassa sijoituksiin, ja niinhän siinä kävikin että jäimme ruusukkeesta noin kuusi sekuntia. Aika paljon tiukemmat tiet olisi saanut ratsastaa jotta tuon eron olisi saanut kurottua. Pienet tiet ovat Vaken kanssa ainoa mahdollisuus ajasta kilpailla, sillä tällä ponillahan on kaikkea muuta kuin nopea ja matkaavoittava laukka. Ennen kaikkea pitäisi saada esteiden jälkeiset kääntymiset nopeammiksi niin että uuteen suuntaan oltaisiin menossa heti hypyn jälkeen eikä vasta pari askelta myöhässä (kuten kävi tällä kertaa esim. kolmosesteen jälkeen). Tässä tarvittaisiin parempaa johtamista ohjalla ja ylipäänsä lisää reaktionopeutta ja kropanhallintaa omaan ratsastukseen. Tänään tuli joka tapauksessa aikaratsastusta vähän harjoiteltua, ja hyvä niin vaikkei tämä arvostelumenetelmä minulle mieluisin olekaan. Kun hyppääminen sinänsä sujuu Vaken kanssa näin ihanan mutkattomasti niin voi keskittyä hieman siihen sekuntien viilaamiseenkin.