Saaran tallin tunnit jatkuivat jälleen hevosten palattua kahden viikon kesälomaltaan. Syyskauden ensimmäiselle tunnille minulle oli jaettu ensin yllätysratsu Manu, mutta vaihdoin sen lopulta Loreen toisen tuntilaisen ehdotettua vaihtoa. Lorelle tunti olikin käsittääkseni aivan ensimmäinen loman jälkeen. Lieneekö loman vaikutusta että Lore oli tänään epätavanomaisen kiltti hoitotoimenpiteiden ja etenkin satuloinnin ajan.
Lomaltapaluun huomioiden ei tänään tehty kovin vaativia temppuja vaan keskityttiin perusratsastukseen asetusten ja taivutusten parissa. Lisäksi ope ehdotti mielenvirkistykseksi pientä kahluureissua tunnin päätteeksi, joten kentällä mentiin tänään vähän lyhyemmin. Käynnissä ja ravissa taivuteltiin hevosia suurilla volteilla molemmissa päädyissä, ja käynnissä käytettiin asetuksen tukena kevyttä takaosan väistätystä. Ravissa tehtiin lisäksi pieniä temponvaihteluja uralla sekä lyhyitä käyntiinsiirtymisiä. En tiedä oliko syy lomassa vai missä, mutta Lore oli tänään vähän tavallista hitaampi pohkeelle ja ennen kaikkea varsin jäykän oloinen. Toisinaan Lore on tuntunut suorastaan helpolta saada rentoutumaan ja vähän pyöristämään ylälinjaa, mutta tänään ei ollut sellainen päivä. Olin aika lailla hukassa asetusten ja taivutusten kanssa, ja kun en saanut Lorea pehmeästi taipumaan ja myötäämään asetukseen niin eipä se lähtenyt mihinkään pyöristymäänkään. Ajattelin että kyllä se sieltä tulee ajan kanssa, ja ratsastelin ehkä turhankin varovaisesti ja kevyesti. Voi olla että napakampi asetusten läpivieminen olisi tuottanut parempia tuloksia. Tällä rentoilutaktiikallani Lore ei toki varsinaisesti jännittynyt, mutta eipä se myöskään oikein rentoutunut ja pehmentynyt.
Ratkaisevin pulma oli se etten saanut Lorelle rehellistä ja korrektia asetusta niskasta, vaan sen sijaan kaula linkkuuntui liikaa. "Sarana" olisi siis pitänyt saada paljon ylemmäs niskaan. Monestikaan en oikein itse hahmottanut mihin suuntaan hevonen oli linkussa ja vinossa, vaan tarvitsin open kertomaan missä vika ja mitä tehdä. Tunsin kyllä oikein selvästi että hevonen ei ole suora ja kahden ohjan ja pohkeen välissä, mutta siihen se sitten jäikin. Ulko-ohja olisi saanut yleisesti ottaen olla paremmalla tuntumalla pitämässä kaulan suorassa ja poissa linkusta. Juurihan alkukesästä hoksasin Loren kanssa että ulko-ohjan kädessä pitäminen auttaa aivan hurjasti, mutta etevästi taas "unohdin" tämän seikan.
Työskenneltiin vielä jonkin aikaa oikeassa laukassa pääty-ympyrällä (vasen laukka säästettiin lammelle). Iloinen yllätys ja tunnin positiivisin asia oli se kuinka Loren laukka olikin yllättäen varsin helppo istua. Aina ennen Loren oikea laukka on keinuttanut ja keikuttanut niin että en ole voinut muuta kuin heilua edestakaisin merisairauden partaalla, mutta tänään oikea laukka tuntui aivan yhtä hyvältä kuin vasen laukka yleensä. Opekin hämmästeli asiaa ja totesi että Lorehan päästää nyt ihan istumaan laukassakin. Lore ei myöskään kovin paljon keikuttanut päätään ylös ja alas, ja omasta puolestani saavutin laukassa suorastaan tasapainoisen ja luontevan olon. Asetuksen ja suoruuden suhteen vaan oli edelleen samat ongelmat kuin ravissa, eli kaula kääntyi liikaakin linkkuun mutta niskan sarana jäi jäykäksi. Kunnollista rentoutumista ja pyöristymistä ei siis nähty laukassakaan.
Tunnin päätteeksi käveltiin tosiaan vielä lammelle. Vettä oli tässä vaiheessa kesää jo niin vähän että uimaan ei enää päässyt, mutta kahlailtiin. Otettiin myös vähän laukkaa rannalla niin että karautettiin hiekalta matalaan rantaveteen ja sen läpi muutaman askeeleen päässä olevalle saarekkeelle. Lore laukkasi veteen tietenkin mielissään, mutta ei varsinaisesti kuumunut. Varmasti tällainen vähän tavallisuudesta poikkeava maastotehtävä teki hyvää niin hevosille kuin ratsastajillekin. Pieni hulluttelu on mukavaa vaihtelua kentällä puurtamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti