Ensi sunnuntaina olemme Vaken kanssa menossa seurakoulukisoihin. Treenipohjamme on toki aika heikko, mutta tarkoitus onkin osallistua ihan huvin vuoksi ja urheilun kannalta kun tällaiset kisat sattuu sopivan matkan päässä olemaan. Samalla vaivalla kannattaa tietysti mennä kaksikin starttia, joten ilmoittauduin sekä Helppo C:1- että Helppo B:3 -luokkiin. Kisoja ajatellen mentiin nyt ylimääräinen koulutunti, jolla pääsimme harjoittelemaan kisaohjelmien teitä ja tehtäviä.
Tunnilla oli kolme ratsukkoa ja pääasialliseksi ratsastusalueeksi rajattiin lyhyen kouluradan kokoinen alue. Ensimmäisenä harjoiteltavana tehtävänä alkuverryttelyn aikana olivat askeleenpidennykset ravissa pitkillä sivuilla. Vake tarvitsi vähän herättelyä ennen kuin liike lähti läheskään riittävästi eteen. Pitkän sivun lopussa ravia takaisin lyhentäessä sai olla tosi tarkkana ettei Vake yrittänyt siirtyä käyntiin asti, eli pidätteen piti olla hyvin pieni ja samalla pohje edelleen mukana.
Seuraavana harjoiteltiin B:3-ohjelman volttikahdeksikkoa harjoitusravissa. Kuvio ratsastettiin samoin kuin ohjelmassa kääntäen pitkältä sivulta radan poikki ja tästä voltit vasempaan ja oikeaan. Huomio oli erityisesti siinä että volteista tuli täsmälleen oikean kokoiset. Ensin ratsastin vahingossa vähän liian pienet ja sitten liian isot voltit, mutta lopulta saatiin volttien koko vakiintumaan aika tarkasti siihen kymmeneen metriin. Volteilla asettaessa Vake lähti myös pyöristymään oikein kivasti, kunhan pidin ulko-ohjan kädessä enkä roikkunut sisäohjassa kiinni. Pyöreys tuli tosiaan "siinä sivussa" asetusten ja taivutusten myötä, joten tällainen volttikahdeksikko jossa asetus tulee vuoroin kumpaankin suuntaan kannattaa pitää mielessä hyvänä verryttelytehtävänä.
Laukkaa verryteltiin ensin hetki molempiin suuntiin uraa pitkin. Vake oli taas kovin hidas ja vaati hoputtelua eteen. Oikeassa laukassa oli kulmissa lapa edellä tunkua. Kun laukkaa oli saatu vähän hereille alettiin ratsastaa C:1-ohjelman mukaista kuviota jossa laukka nostettiin lyhyellä sivulla, pyöräytettiin keskiympyrä ja laukattiin lävistäjä uralle raviin siirtyen. Keskiympyrällä oli tarkkailussa taas kuvion koko, mikä on oikein hyvä sillä näissä helpoimmissa luokissahan on suuri merkitys nimenomaan tarkoilla teillä. Ympyrällä taivuttaessa ja tarkasti oikean kokoiselle tielle sihdatessa tuli sivutuotteena taas pientä pyöristymistä, mutta uralla ja kulmissa Vake ei pysynyt samalla lailla sisä- ja ulkoapujen välissä.
Tiesin etukäteen että laukkalävistäjät tulevat olemaan Vaken kanssa vaikeita, sillä ponihan on tottunut suunnanmuutoksissa vaihtamaan laukkaa hyvinkin näppärästi. Niinhän siinä kävikin että lävistäjällä Vake alkoi jarruttaa, ja kun yhtään käytin pohjetta tuli heti vaihto. Vaihtoon päädyttiin myös silloin kun yritin pitää laukanpuoleisen pohkeen edessä ja ulkopohkeen takana. Vasemmassa laukassa onnistuttiin tekemään kuitenkin yksi onnistunut lävistäjä, jolla sama laukka säilyi uralle asti. Tämä onnistui kun päästiin lävistäjälle riittävän sujuvassa laukassa niin ettei eteen tarvinnut enää ratsastaa, ja istuin koko lävistäjän ajan aivan hiljaa antamatta mitään merkkejä pohkeilla ja siirtämättä omaa painoa minnekään suuntaan. Oikeassa laukassa pysyminen oli vielä hankalampaa, ja paras suorituksemme oli raville siirtyminen reilusti ennen uraa sillä hetkellä kun Vake alkoi suunnitella vaihtoa. Ope neuvoi ajattelemaan pohkeenväistöä säilytettävän laukan puolelle (ilman että kuitenkaan lähtee varsinaisesti poikittamaan), ja tällä idealla saatiin oikea laukka pysymään ainakin vähän pidemmälle. Ehkä olisin voinut vielä kokeilla asettaa oikein reilusti laukan puolelle. Kisaradalla strategiana on sitten se että ennemmin siirtää raviin vähän etuajassa kuin antaa Vaken ehtiä vaihtaa. Joskus paremmalla ajalla kannattaisi sitten harjoitella vastalaukkaa jottei kouluradan lävistäjät olisi näin hankalia.
Lopuksi mentiin vielä kolmikaarista kiemurauraa sekä pysähdyksiä ja peruutuksia. Pysähdyksiä ei saatu kovin napakoiksi, vaan niihin valuttiin aina käyntiaskeleen tai parin kautta. Peruutuksissa Vake teki helposti liikaa, eli askeleita tuli enemmän kuin oli tarkoitus. Täsmällisen askelmäärän saavuttamiseksi kannattaa siis olla nopeasti ratsastamassa eteen jo siinä vaiheessa kun poni alkaa ottaa viimeistä askelta taakse.
Vaikka kaikki tehtävät eivät ihan nappiin sujuneetkaan niin tämän tunnin perusteella lähden kuitenkin ihan hyvillä mielin seurakisoihin. Ravissahan Vake kulkee oikeastaan aika kivastikin, ja pystymme tekemään täsmällisiä teitä. Laukassa meno tahtoo olla lötkömpää, ja lävistäjäongelmille nyt ei tähän hätään voi ihmeitä tehdä. Sain sentään nyt jotain ideoita siihen miten laukkalävistäjillä voi ainakin yrittää pitää halutun laukan. Kisojen helppo B -ohjelma vaikuttaisi minua ja Vakea ajatellen jopa helpommalta kuin helppo C -ohjelma, sillä B:3:sta puuttuvat ihanasti keskiravit ja peruutus, ja laukkalävistäjällä raviinsiirtyminen tulee jo puolivälissä. Tiedä sitten onko Vake parempi ja skarpimpi ensimmäisellä vai toisella radalla, mutta käydäänpä nyt joka tapauksessa hakemassa kisakokemusta näiden kahden radan verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti