Kasikymppi tuosta vaan

Kuva: Pipu Arvola-Siltakoski

Tallinmäen harjoitusestekisat loppukesäisenä lauantaina tarkoittivat minun ja Vaken osalta ensimmäistä yhteistä 80 cm luokkaamme. Olin alunperin suunnitellut myös 70 cm luokan hyppäämistä, mutta kun Vakelle ilmaantui pari innokasta kisaajaa ristikkoluokkaan niin jätettiin 70 cm pois starttimäärän kohtuullisena pitämiseksi. Sen verran hyvä luotto minulla oli poniin että loppujen lopuksi en turvallista 70 senttiä lämmittelyluokaksi juuri kaivannut. Esteet 80 cm radalla näyttivät ihan kohtuullisen isoilta, sillä ensimmäistä estettä lukuunottamatta ne olivat melko lailla maksimikorkeudessa, mutta tuumasin että eiköhän Vake minut maaliin kuskaa tälläkin kertaa. En siis panikoinut tai edes mitenkään kovasti jännittänyt. Arvelin tosin että jonkun puomin saattaisimme mahdollisesti ottaa alas.

Alkukäynnit ja ravit menimme laitumelle osoitetulla verryttelyalueella. Laukka- ja esteverkka mentiin lyhyesti uudella verryttelykentällä jossa tilaa oli vähän niukemmin. En saanut pikkukentällä Vakea laukkaamaan kovin paljon eteen, mutta verryttelyesteet ylittyivät ihan napakasti. Radalla odotimme edellisen ratsukon ajan omaa vuoroamme, ja lähtömerkin jälkeen laukkasimme reippaasti kentän ympäri ennen ensimmäistä estettä. Vake lähtikin oikein topakasti liikkeelle, ja ekaa estettä kohti oli todella hyvä imu. Lennähdimme esteen yli kevyesti ja helposti. Kakkos- ja kolmosesteen suoralla linjalla taisin huomaamattanikin työntää turhaan eteenpäin, ja molemmille esteille mentiin vähän lähelle. Kakkonen kolahti mutta pysyi ylhäällä. Nelosesteen jälkeen opelta tuli käskyä rauhoittaa ratsastusta, sillä puskin tarpeettomasti eteen vaikka Vake liikkui hyvin. Viitos- ja kuutosesteen linja menikin oikein hienosti kun sain ajamista vähemmälle. Seitsemäs ja ensimmäisen vaiheen viimeinen este ylittyi sekin puhtaasti, ja ehdin hieman taputtaa Vakea ennen kuin saimme 367.2-arvostelun mukaisen uuden lähtömerkin toiseen vaiheeseen.

Aloitimme kakkosvaiheen suunnitelmani mukaisilla teillä eli oikoreittejä kääntäen. Ysiltä kympille mentiin suorastaan "ponitie", joka hieman kostautui siinä ettei ponnistuspaikka sattunut oikein kohdilleen. Vake ratkaisi tilanteen hyppäämällä okserin kaukaa, enkä ollut tähän ihan valmistautunut vaan keikahdin hypyssä. Sain itseni tasapainoon ennen kaarevan linjan päässä olevaa seuraavaa estettä, mutta ponnistuspaikka ehti tässäkin mennä vähän pieleen eli kiivettiin este aika pohjasta. Näiden kahden epämääräisen hypyn jäljiltä en ollut aivan tarpeeksi skarppina kääntämässä viimeiselle esteelle, joten viimeisestä kaarteesta tuli vähän laajempi kuin olisi ollut aivan tarpeellista. Ylitimme kuitenkin vielä viimeisen esteen puhtaasti ja olimme onnellisesti maalissa. Ykkösvaiheen sujuvaan menoon olin varsin tyytyväinen, ja kakkosvaiheessakin positiivista oli se että sain ratsastettua tiukkoja teitä vaikka pari hyppyä menikin vähän hassuiksi.

Puhtaalla ja seminopealla ajalla elättelin pieniä toiveita sijoituksesta, mutta lopulta jäimme 12 startin luokassa neljänneksi eli ensimmäiseksi ei-sijoittuneeksi sekunnin erolla kolmanneksi sijoittuneeseen. Ei siis ollenkaan hassummin ottaen huomioon että Vaken laukalla ei vauhdissa pärjää isommille ja menevämmille hevosille vaan aikaratsastuksen täytyy perustua tiukkoihin teihin. Vielä kun vähän optimoidaan tätä teiden ratsastusta niin hyvä tulee - tällä kertaa oli jo oikein hyvä yritys! Lisäksi pitäisi vielä saada pois tarpeetonta yliratsastamista ja työntämistä jota en itse radalla edes huomannut mutta joka näkyy kyllä videolta. Hienoa on kuitenkin se miten sujuvasti ja varmasti 80 sentin radasta suoriuduimme, vaikka ollaankin jo yli oman tämänhetkisen mukavuuskorkeuteni. Vaken kanssa tämäkin korkeus hujahti aivan huomaamatta ja huolettomasti. On se kyllä suuri onni että minulla on mahdollisuus tällaisella ponilla ratsastaa!

Videosta kiitokset Annelle!