Oma säätäminen pois ja ratkaisut ponille

Torstain tunnilla Vaken kanssa oli tuttuun tapaan luvassa hyppäämistä. Aloitettiin kuitenkin sileällä verrytellen ensin ravissa loivilla kiemuroilla, sekä laukassa ympyräkahdeksikolla vaihtoineen. Vakea piti varsinkin laukassa ensin herätellä, ja kun ei liikkeessä ollut tarpeeksi energiaa aloin väkisinkin heijata ja tuupata istunnalla. Ratkaisuna oli tietenkin laukan ratsastus eteen pohkeella ja raipalla istunnalla työntämisen sijaan. Vaihdot vasemmasta oikeaan laukkaan onnistuivat aika sujuvasti, ja huomaan että pikkuhiljaa alkaa apujenkäyttö vaihdoissa jo vakiintua niin että teen vaihdon korrektisti ulkopohkeella. Oikeasta vasempaan vaihtaminen oli vaikeampaa ja meni jarrutteluksi, jolloin Vake teki vaihdon ravin kautta. Koska vaihdoissa oli hiomista mentiin niitä vielä hetki loivilla kiemuroilla vasempaan kierrokseen. Vaihto vasemmasta laukasta oikeaan kiemuran alussa sujui nyt tosi hyvin Vaken liikkuessa hyvällä energialla eteen, mutta takaisin vasempaan vaihtaminen oli edelleen hankalampaa. Toisen puolen kiemuralla saimme kuitenkin onnistuneet vaihdot myös näin päin, kun taas toisella kiemuralla tuli aina jarrutus ja ravivaihto.

Ratapiirroksesta kiitos Annelle.

Ensimmäisenä hyppytehtävänä mentiin pari kierrosta kahdeksikkoa (esteet A ja B) laukkoja vaihtaen. Ensimmäiselle pystylle (A) kurvattiin täyskaarrolla. Esteet olivat vielä pieniä, ja tehtävä meni osaltamme vähän sähläämiseksi ponnistuspaikkojen ja laukan rytmin osalta. Oikeasta vasempaan laukka vaihtui hypyssä, mutta toisin päin ei. Vakella oli niin kova tunku oikea lapa edellä että en mitenkään saanut johdettua hypyssä (ihan sama ongelma kuin Eetun kanssa eilen!), ja niin sählättiin kaarteessa ristilaukassa ja ties missä askellajissa. Rytmin lisäksi ongelmana oli siis tietynlainen vinous ja vaikeus tulla esteille suorassa ja liirailematta.

Seuraavana tehtävänä olikin laukan rytmin tarkastusta, sillä mentiin kaksi saman mittaista (17 m) linjaa joille piti saada sama askelmäärä eli viisi laukkaa. Ekalla linjalla oli kavaletit ja toisella pienet pystyt. Tässäkin tehtävässä kävi niin että Vake tunki kavalettilinjalla sisään oikealle, jolloin laukka vaihtui vääräksi ja kaarre seuraavalle linjalle mentiin lapaliirtoa ristilaukassa. Itse hypyissä ei sinänsä ollut ongelmaa, ja molempiin väleihin saatiin se viisi askelta. Tultiin samat linjat vielä uudestaan ja lisättiin kolmanneksi mukaan 20 metrin kaareva linja. Nyt päästiin etenemään myötälaukassa, mutta toiselle linjalle eka hyppy lähti kovin kaukaa ja sen seurauksena koko ratsukko valahti tosi pitkäksi ja etupainoiseksi. Vake hieman jopa "imaisi" eteenpäin tällä linjalla, ja väli jäi ahtaaksi. Viidellä askeleella mentiin kuitenkin molemmat 17 m linjat, vaikkei rytmi ja askelpituus ihan säilynytkään, ja 20 metriin otettiin suunniteltu 6 askelta.

Lopuksi mentiin kuuden esteen rata (kuvassa) 80 sentin korkeudella, ja näiden isompien esteiden hyppääminen tuntui melkein sujuvammalta kuin alkutunnin sähellys pienillä esteillä. Alku tosin oli kömpelö, sillä radan ensimmäiselle pystylle lähdin säätämään ponnistuspaikkaa ja tein virheratkaisun tuoden Vaken pohjaan. Puomi tuli alas, ja oikea ratkaisu himmailun sijaan olisi ollut laittaa pohje kiinni ja ottaa isompi hyppy. Ope käski jättää ponnistuspaikat kokonaan Vaken katsottavaksi ja olla tekemättä itse mitään ratkaisuja. Vielä kakkosesteelle tulimme hieman lähelle, mutta sen jälkeen päästiin parempiin paikkoihin. Yritin parhaani mukaan noudattaa open ohjetta rauhoittaa viimeiset 3-5 askelta ennen estettä ja antaa Vaken katsoa oma ponnistuspaikkansa kaikessa rauhassa. Kun uskalsin jättää turhan esteen edessä säätämisen pois niin kasikympin esteet ylittyivät ongelmitta.

Mukavaa huomata että pystymme Vaken kanssa nyt harjoittelemaan säännöllisesti 80 sentin tasolla eikä se ole minulle mikään mahdoton hyppykorkeus, mutta tietenkin oma töppäily jäi taas vähän harmittamaan. Pitäisi vaan edelleen pitää mielessä se tärkeä "vähemmän on enemmän" -periaate, ja uskaltaa luottaa siihen että Vake kyllä esteet selvittää ilman että minä lähden ponnistuspaikka-asioihin kovasti puuttumaan. Vake osaa homman niin paljon minua paremmin että aivan turha alkaa säätää omia ratkaisuja joista on pikemminkin häiriötä kuin apua ponille.