Uusia maisemia maastossa

Perjantai-iltana lähdimme rauhalliseen kisanalusmaastoon Vaken kanssa kolmen muun ratsukon seurassa. Tällä kertaa suuntasimmekin reitille jolla en ollut ennen käynyt. Kuulemma tätä lenkkiä on menty paljon talvisaikaan, mutta viime aikoina Vake ei ole tainnut näissä maastoissa olla. Reittimme kulki naapuritallin ohi laitumien halki, ja naapurin hevoset innostuivat juoksemaan ja pörhistelemään ohi mennessämme. Onneksi tolkut hevosemme eivät lähteneet riehumiseen mukaan, mutta askel kävi ehkä tavallista lennokkaammaksi. Kävelimme ja ravasimme tietä pitkin peltojen halki, ja pienelle metsätielle käännyttyämme otettiin ihan rauhallinen laukkapätkä. Suurin osa matkasta käveltiin, sillä tämän oli tarkoitus olla kevyt lenkki. Vake oli näissä hieman vieraammissa maisemissa selvästi skarpimpi kuin tutuilla kesäreiteillä, ja käynnissä se pysyi hoputtelematta muiden mukana eli yksin se ei täällä halunnut jäädä. Pohkeeseen reagointikin oli harvinaisen terävää. Ehkä tällainen pieni herätys olikin hyväksi kisojen aattona, ja olihan se itsellenikin mukavaa vaihtelua käydä välillä erilainen lenkki vaikkeivät nämä maastot olleetkaan aivan niin upeat kuin ne kangasmetsät joissa yleensä olemme maastoilleet.