sunnuntai 31. elokuuta 2014

Hevonen toimii, istunta ei

Sunnuntain koulutunnille sain Jussin, jonka olin ilmaissut suunnitelluksi kisaratsukseni syyskuun koulukisoihin. Kisoihin on vielä kolme viikkoa, mutta tänään jo treenailtiin hieman kisaradan kuvioita. Ratsastettavana ohjelmana on tällä kertaa B-merkin kouluohjelma, ja harjoittelimme ohjelman mukaisia ravivoltteja pituushalkaisijalta vasemmalle sekä pitkältä sivulta oikealle. Lopputunnista tehtiin laukannostoja pääty-ympyrällä ravista. Tunti oli siis varsin ravipainotteinen.

Aluksi voltteja ratsastettiin käynnissä ja sitten kevyessä ravissa. Käynnissä Jussi liikkui todella jäykän oloisesti ja kilometrin mittaisena, mutta ravissa tuli ainakin kaula vähän pyöreämmäksi. Toki tässä vaiheessa tuntia ravi oli vielä aika jähmeää ja selätöntäkin, eikä hajoitusravissa olisi voinut vielä kuvitellakaan istuvansa. Volteilla vasemmalle kaula meinasi ylitaipua ja ulkolapa hieman karata, kun taas oikealle taipuminen oli aluksi kankeaa. Ope kehotti myös esittämään volteilla isompaa ja pidempää ravia. Ajan myötä Jussi alkoi vetreytyä ja lämmetä, ja meno muuttui pikkuhiljaa pehmeämmäksi niin taipumisen kuin askelluksenkin puolesta. Sitä mukaa sain volteilla ratsastettua ravia myös hieman lennokkaammaksi. Jo tässä vaiheessa tuntia totesin sen iloisen asian että tänään Jussi ei missään vaiheessa ollut raskas edestä ja maannut ohjalla, muttei myöskään käynyt edestä tyhjäksi vaan tuntuma pysyi melkeinpä koko ajan oikein sopivana. Niskakin pysyi aika hyvin ylhäällä ja raami kohtuullisen ryhdikkäänä ilman että sitä tarvitsi olla jatkuvasti korjailemassa.

Tunnin toinen puolisko työskenneltiin harjoitusravissa volteilla sekä tehtiin laukannostoja pääty-ympyröillä laukaten suunnilleen puolikkaan ympyrän verran kerrallaan. Jussi nosti laukat varsin kuuliaisesti, joskin välillä askeleen viiveellä avusta. Ravissa meno vain parani koko ajan, mutta kaulan suoruuteen sai kovasti kiinnittää huomiota varsinkin vasemmassa kierroksessa jossa ulkolapa ja -kylki meinasivat jatkuvasti pullahtaa karkuun. Ope muistuttelikin moneen kertaan pitämään oman oikean kyljen tarpeeksi napakkana sekä ulko-ohjalla tuen ja kontrollin kaulan suoruudelle.

Istunnan suhteen oli etenkin harjoitusravissa tutut ongelmat, eli lonkkia olisi pitänyt saada paremmin auki ja takareisiä kiinni hevoseen ja näin ollen polvea irti satulasta. Istuinluita ope kehotti kääntämään hieman eteenpäin eli istumaan enemmän istuinluiden takareunalla. Nyt nimittäin  lantio pääsi "putoamaan" siten että istuinluut kuulemma osoittivat hieman taaksepäin. Kun vihdoin hoksasin kuinka käyttää vatsalihaksia lantion ja istuinluiden kääntämiseksi oikeaan asentoon jouduin toteamaan että tämän korjauksen tehdessäni reidet pääsivät nousemaan ylöspäin ja jalat työntymään eteenpäin. Tässä törmättiin siis jälleen siihen tosiasiaan että lantion ja lonkkien kireydet eivät yksinkertaisesti salli laittaa kaikkia palikoita yhtäaikaa oikein vaan istunnan suhteen tulee näitä joko-tai-tilanteita.

Jussin menoon olin tänään varsin tyytyväinen, sillä se oli tosiaan tuntuman puolesta aivan poikkeuksellisen hyvä: todella tasainen olematta raskas tai selvästi kuolaimen alla tyhjänä. Itseni suhteen en taas voinut muuta kuin tuskailla kropan rajoittuneisuutta. Kun istuntapalikoissa etenkin lonkissa ja lantiossa on tällaisia ongelmia niin harjoitusravissa istuminen on melkoisen vaikeaa, ja sen seurauksena en oikein pääse pyytämään Jussilta yhtään isompaa ja lennokkaampaa liikettä kun istunta hädin tuskin kestää pienessä mummoravissa hiippailuakaan. Ei sillä etteikö näitä istunnan ongelmakohtia pystyisi ahkeralla oheistreenillä helpottamaan, mutta todella paljon aikaa ja vaivaa se vaatii. Viime aikoina olen mennyt niin paljon vain kapeammilla/itselleni sopivankokoisilla ja liikkeiltään tasaisemmilla ratsuilla että näitä ongelmia ei ihan yhtä kärjistyneesti ole huomannut, vaikka tokihan ne vaikuttavat istuntaani ja ratsastamiseeni ihan minkä tahansa hevosen selässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti