lauantai 6. syyskuuta 2014

Kevyesti maastossa ja kentällä

Alkuviikon ratsastukset jäivät harmillisesti väliin pienen sairastumisen takia, mutta lauantaina oli aika kiivetä takaisin satulaan. Tämä tapahtuikin sopivan kevyissä merkeissä, eli kävimme Vaken kanssa rauhallisen käynti- ja ravimaaston lauantai-aamun ryhmän mukana ja sen jälkeen menin hetken kentällä itsenäisesti. Maastolenkkiin meni noin 50 minuuttia, ja sen jälkeen olikin alla hyvin verrytelty ratsu kentällä työskentelyä varten. Vake tosin oli sitä mieltä että pelkkä maastoköpöttely olisi riittänyt, eikä olisi millään suostunut lähtemään tallinpihasta vielä alas kentälle.

Kentällä työskentelimme puolisen tuntia, ja jätin tänään laukat kokonaan pois keskittyen hyvään ravityöskentelyyn. Ajatuksena oli myös olla rasittamatta itseäni tänään liikaa ja jättää laukkaamiset senkin puolesta ensi kertaan. Muutoin minulla ei taas oikein kunnollista suunnitelmaa ollutkaan, mutta laadin sellaisen pikaisesti ja otin tavoitteeksi ratsastaa Vaken liikkumaan ravissa reippaasti ja rennosti mahdollisimman oikeinpäin. Aluksi otin herättelyksi ja huomion saamiseksi (Vake katseli vähän poissaolevana kentän ulkopuolisia tapahtumia) parit väistöt käynnissä, ja sen jälkeen taivuttelin ponia ympyröillä kevyessä ja harjoitusravissa.

Kun vaan sain Vaken tarpeeksi kuulolle ja keskittymään niin tänään oli kyllä niitäkin hetkiä kun poni tuntui liikkuvan pyöreämpänä. Periaatteessa homma vaikuttaa varsin simppeliltä: liike tarpeeksi tarmokkaaksi eteen (mutta ei jatkuvaa puskemista), ulko-ohjalla vakaa tuki ja sisäohjalla selkeät asetukset ilman jatkuvia pieniä nyppimisiä. Ongelma tuntuu monesti olevan se etten pidä varsinkaan ulko-ohjalla kunnollista luotettavaa tuntumaa vaikka niin kuvittelenkin ehkä tekeväni, ja Vaken kaula menee asettaessa mutkalle ja ulkolapa karkaa. Kun keskityin pitämään ulko-ohjan kädessä samalla kun asetin ja taivutin ympyrälle niin tuntumaan alkoi välillä löytyä ihan oikeanlaista otetta. Ei vetoa, mutta tasainen, pehmeä yhteys hevoseen. Kun tällainen hyvä tuntuma on olemassa niin sitten keskitytäänkin vaan pohkeilla ratsastamiseen eikä värkätä kädellä mitään ylimääräistä. Pitäisi olla helppoa, mutta aina vaan hukkaan sen ulko-ohjan uudestaan ja uudestaan ja alan kokeilla josko sittenkin sisäohja olisi oikotie onneen vaikkei se sitä koskaan ennenkään ole ollut. Ulkoapujen tuen löytämisessä auttoivat tällä kertaa suunnanmuutokset ympyräkahdeksikolla, sillä asetusta ja menosuuntaa kahdeksikolla vaihtaessa poni jäi nätisti ulko-ohjalle kuin itsestään. Ehkä myös vasta-asetuksia voisi joskus kokeilla työkaluna?

Puolen tunnin minitreenissä omin päin ei tietenkään saa ihmeitä aikaan, mutta oletettavasti jatkamme ensi torstaina sileän treenien parissa tunnilla. Viikon päästä onkin sitten oman tallin harjoituskoulukisat, ja totesimme open kanssa että helppo B (B-merkin kouluohjelma) on tällaisissa pienimuotoisissa harjoituskisoissa minulle ja Vakelle oikea luokka. Harjoittelun määrä on tietysti edelleen surkean olematon, mutta harjoittelemaanhan sinne kisoihinkin mennään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti