Puoliunessa palkinnoille

Keltainen ruusuke!

Sunnuntaina herätyskello soi klo 5.00 ja ennen auringonnousua oli tehtävänä puunata paksun mutakuorrutuksen alle piiloutuneesta Vakesta edustuskelpoinen kisaponi. Seitsemän maissa olivat ponit trailerissa ja edessä oli 125 km ajomatka Haapavedelle. Perillä meitä odottivat alue-estekisat, joissa Vaken kanssa menin 70 cm (367.1) seuraluokan. Vake sai kisapaikalla ensin vähän kävellä ja minä kävin sillä aikaa tutustumassa rataan. Rataan kuului seitsemän esteen ensimmäinen vaihe ja neljän esteen toinen vaihe. Ei sarjaa, erikoisesteitä tai suhteutettuja linjoja. Toisessa vaiheessa oli joka esteellä hyvät mahdollisuudet kääntää pienet tiet.

Verryttely tapahtui maneesissa. Vake oli alusta alkaen hyvin hitaan ja tahmean oloinen, eikä vastannut kunnolla pohkeeseen. Madeltiin ensin ravia ja sitten laukkaa ja muutamia hyppyjä. Poni ei herännyt oikein esteillekään, vaan sitä joutui puskemaan ja työntämään eteenpäin. Verryttelyesteet kyllä ylittyivät, mutta hyvin uneliaan oloisesti. Tässä kohtaa tein sen vakavan virheen että en tosissani herätellyt Vakea horroksestaan, vaan jäin puskemaan ja ajattelin että kyllä se sitten radalla herää ja alkaa liikkua. Tämä oli nyt seitsemäs estestarttini Vakella, ja kaikissa aiemmissa kisoissa se on radalla syttynyt liikkumaan hyvällä omalla energialla. Siihen luotin tälläkin kertaa, mutta ei todellakaan olisi kannattanut.

Odottelimme kisakentän nurkassa edellisen ratsukon suorituksen ajan, ja sen jälkeen ehdin ravata näyttämään Vakelle myös kentän toisen päädyn. Eipä sitä tuntunut mikään pahemmin kiinnostavan. Sitten tuli lähtömerkki, ja yritin herätellä Vaken liikkeelle laukkaamalla ensin lähes koko kentän ympäri. Olisi ehdottomasti kannattanut käyttää raippa ihan napakasti pohkeen taakse ja laittaa laukka sujumaan kerrasta kunnolla, mutta en tätä tohtinut tehdä sillä muistin kuinka Aaltokankaan kisoissa Vake säikähti pohkeen taakse käyttämääni raippaa ja otti vähän ylimääräisiä pomppuja. Olisi kyllä pitänyt ottaa se riski, sillä tilaahan oli ylimääräisillekin kuvioille ennen lähtölinjaa. Tyydyin kuitenkin tehottomasti napauttelemaan raippaa lavalle ja puskemaan pohkeilla.

Laukka käynnistyi sen verran että ensimmäiset kolme estettä menivät ihan asiallisesti ja sujuvasti. Neloselle tullessa alettiin kaarteessa hidastua ja esteelle tulikin sitten pellehyppy kun Vake ei oikein tiennyt ottaisiko miniaskeeleen vai ei. Tämän jälkeen alkoi hyytyminen ja eteenpäinpuskeminen. Kaarteissa laukka pääsi sammumaan aivan täysin, ja esteitä kohti jouduin sitten työntämään ja ajamaan mikä ei ollut hyvä juttu. Kun ei laukassa ollut energiaa eivät vaihdotkaan onnistuneet lennosta vaan Vake vaihtoi väärät laukat ravin kautta. Selvisimme kuitenkin tällä puskemistyylillä ensimmäisen vaiheen läpi ilman virhepisteitä ja jatkoimme toiseen vaiheeseen. Heti kahdeksannelle esteelle ratsastamani kaarre oli sen verran tiukka että laukka kuoli kokonaan ja poni jäi täysin nukuksiin pohkeen taakse. Kaarteesta ehdittiin kyllä ottaa monta laukka-askelta estettä kohti, mutta kun ei Vake lähtenyt ollenkaan eteen niin hyppy tuli lähes paikoiltaan. Vauhti loppui hypystä täysin kesken ja okserin takapuomi tuli rymisten alas. Voihan rähmä! Jatkoimme etenemistä hitaasti ja tahmeasti, mutta käänsin mahdollisimman pienet tiet ja loput esteet ylittyivät ilman kolinoita.

Harmittelin kovasti sekä pudotusta että radan yleistä huonoa sujuvuutta. En oikein ymmärrä miten Vake oli tänään näin nukuksissa ja laiska, eikä esteille ollut sitten minkäänlaista imua toisin kuin aiemmissa kisoissa. Tunneillakin hypätään yleensä paljon reippaammalla asenteella. Omaa tyhmyyttä oli se että en hoksannut herättää Vakea tomerasti jo verryttelyn aikana vaan annoin sen jäädä tällaiseksi tahmatassuksi.



Luokan edetessä alkoi kuitenkin näyttää siltä että puhtaat radat olivat tänään harvassa radan näennäisestä helppoudesta huolimatta. Tuplanollan sai 17 startin luokassa yllättäen vain kolme ratsukkoa, ja kun sijoittuneet kuulutettiin palkintojenjakoon kirkastui ilmeeni kun meidät kutsuttiin mukaan viimeisenä sijoittuneena eli viidentenä. Ilman pudotusta sijoitus olisi ollut kolmas. Vaikka pudotus tulikin eikä rata ollut sujuvuuden tyylinäyte niin olihan se kuitenkin tosi kivaa saada kerrankin ruusuke. Palkintojenjako oli päivän kohokohta, sillä sisääntulon ja kunniakierroksen aikana soi Star Wars -tunnari joka ainakin itselleni kolahti palkintojenjakomusiikkina ihan täysin. Mikä mukavinta saimme vieläpä olla seremoniassa Annen ja Jetin seurassa sillä he nappasivat neljännen sijan. Minua myös nauratti karvapalloponi Vaken olemus kun palkintojenjaossa kaikki muut ratsut olivat komeita isoja puoliverisiä.

Vähän kaksijakoiset fiilikset jäi tästä kisasta. Ei tämä nyt ihan pieleen mennyt kun sijoituttiinkin, mutta eipä tämä sellainen suoritus ollut että voisi olla älyttömän tyytyväinen. Ensi kerralla tiedän sitten sen että Vake on ihan oikeasti heräteltävä topakammin jos sillä sattuu olemaan tällainen lötköpäivä. Onneksi seuraavia kisoja ei tarvitse kauan odottaa, vaan revanssi päästään ottamaan heti ensi viikonloppuna.

Videosta kiitokset Riikalle!