Sunnuntaina ratsunani oli jälleen Jussi. Kisakuvioita ei tällä kertaa kuitenkaan harjoiteltu, vaan keskityttiin "perusratsastukseen", tarkemmin sanottuna tuntumaan ja siirtymisiin. Pitkästä aikaa mentiin maneesissa, sillä näin varmistettiin ettei open ääni aivan hukkunut ulkona reippaasti puhaltavaan tuuleen.
Aloitimme samalla harjoituksella kuin viimeksi, eli käynnissä kokeiltiin tuntuman sisällä paineen lisäämistä ja myötäämistä sormia yhteen puristamalla ja hellittämällä. Tällä kertaa sain tämän toimimaan jo vähän paremmin, sillä nyt sain nyrkkiä suljettua ilman koko käsivarren jännittymistä niin ettei tuntumaan tullut ylimääräistä vetoa. Jussi ei aluksi tuntunut kovinkaan noteeraavan näitä pieniä ohjasotteita, mutta vähitellen se sitten hoksasi jutun juonen ja alkoi vastata näihin pieniin merkkeihin tuntumassa kun myötäyksestä aina palkittiin sormien rentoutuksella.
Kun myötäys käynnissä alkoi sujua jatkettiin kevyessä ravissa verrytellen, edelleen samalla idealla sormien sulkemisesta ja rentouttamisesta tuntuman sisällä. Vaikka Jussi oli enempi tai vähempi etupainoinen ja pitkässä raamissa pysyi tuntuma kuitenkin tänään aika mukavana, ja nyt ei Jussi myöskään lähtenyt sukeltelemaan liian syvään muotoon vaan niska pysyi hyvin ylhäällä ja nenä luotiviivalla. Ope kehotti ratsastamaan rintakehää ja säkää vielä ylöspäin eli painoa edestä taakse kohottavilla pidätteillä, ja etuosan keventyessä sitten ravia eteen. Tehdessäni pidätteitä ohjeiden mukaan tunsin kyllä selvästi kuinka aina hetkellisesti etuosa kohosi ja ravi muuttui samalla irtonaisemman oloiseksi. Näitä kohotuksia vaan olisi pitänyt tehdä vielä paljon ahkerammin aina uudestaan ja uudestaan sen sijaan että unohduttiin puksuttelemaan mukavuusalueella pyöreänä mutta turhan etupainoisena.
Tunnin loppupuolisko ratsastettiin siirtymisiä siten että uralla käveltiin ja keski- ja pääty-ympyrät mentiin ensin harjoitusravissa ja sitten laukassa. Jussi liikkui edelleen ihan hyvässä muodossa painumatta kuolaimen alle tai tyhjäksi, ja minä puolestani jatkoin yrityksiä saada etuosa kevyemmäksi ja painoa takaosalle kaikissa askellajeissa. Siirtymiset käynnin ja ravin välillä sujuivat aika kivasti, varsinkin siinä vaiheessa kun ope oli muistutellut istumaan raviin siirtyessä aivan hiljaa ja istuinluut paikoillaan. Jussi vastasi siirtymisessä kuuliaisesti pohkeeseen, ja käyntiinsiirtymisetkään eivät olleet mitenkään kovin etupainoisia tai töksähtäviä vaan ihan pehmeitä ja kevyitäkin. Harjoitusravi oli sen verran mukavaa ja pomputtamatonta istua että ei hevonen ainakaan täysin väärin voinut liikkua.
Laukka puolestaan ei ollut tänään kovinkaan hyvää. Laukka-askeleeseen ei oikein löytynyt ilmaa ja pyörivyyttä, vaan laukkaaminen oli jotenkin kankean oloista. Ehkä laukassa sitten kostautui se että en ollut vieläkään saanut Jussia oikein suoristettua vaan takaosa tuppasi olemaan vinossa vasemmalla ja asetus oikealle heikommin läpi. Energia ja eteenpäinpyrkimyskin laukasta tuntui puuttuvan, ja tuntumaan tuli liikaa jännitystä ja raskautta. Ope kehotti laukassakin hakemaan etuosaa ylös ja kevyemmäksi, mikä kyllä meni sitten monesti liikaa vetokilpailuksi vahvalla tuntumalla. Jos siis ravissa oli jatkuva työ etuosan keveyden hakemisessa niin laukassa työtä oli vieläkin enemmän. Vasemmassa laukassa oli myös tärkeää rentouttaa sisäkäsi ja antaa näin tilaa laukata samalla kun ulko-ohja suoristi kaulaa ja pyysi etuosaa nousemaan ylöspäin. Laukannostot sujuivat kyllä oikein hyvin, keskityin istumaan hiljaa paikallaan laukkapohkeita antaessa ja näin tuli tosi asiallisia napakoita nostoja. Vasemmasta laukasta onnistuivat myös siirtymiset käyntiin ilman että koko ratsukkoa valahti aivan nenälleen, mutta oikeasta laukasta käyntiin siirtyessä Jussi kiskaisi itsensä aina todella etupainoiseksi ja minut siinä mukana kaulaa kohti. Tämä kyllä vääjäämättä paljasti sen että laukka itsessään oli liian etupainoista ja keskivartalon pito siirtymisessä riittämätön.
Vaikka ravissa meno oli ihan ok niin loppujen lopuksi jäi tunnista jonkinlainen harmitus päälle kun laukka oli niin kehnoa. Edellisillä tunneilla laukkatyöskentely on sujunut siihen malliin että olen kuvitellut vihdoin osaavani ratsastaa Jussia vähän laukassakin, mutta enpä sitten tiedä. Hyvää kuitenkin oli se että tällä kertaa ei sukelleltu kuolaimen alle kuten viimeksi, ja tuntuma ravissa oli hyvä. Jatkuvasti vaan pitäisi muistaa ja jaksaa ratsastaa Jussin etuosaa ylös ja kevyeksi, eikä tyytyä "ihan kivaan" jolkotteluun mukavuusalueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti