Perjantaina ratsastin Vakella itsenäisesti kentällä. Tunneilla on viime aikoina löytynyt montakin hyvää työkalua Vaken ratsastamiseen, joten pääsin nyt soveltamaan näitä omatoimisesti.
Aloitin hyväksi havaitulla väistötehtävällä ratsastaen käynnissä kulmien jälkeen muutaman askeleen pohkeenväistöjä. Näin sain Vaken alusta asti työmoodiin ja aktivoimaan takajalkojaan - ainakin teoriassa, sillä riittävä aktiivisuus jäi kyllä käyntiväistöistä puuttumaan. Läpi koko treenin käytin erilaisia väistöjä niin käynnissä kuin ravissakin ponin kuulolle palauttamiseen ja pyöreyden hakemiseen. Yleensä väistöt ajoivatkin asiansa ihan hyvin. Lisäksi ratsastin ravissa voltti- ja ympyräkahdeksikkoja, ja ylipäänsä pyrin vaihtelemaan suuntaa aika paljon. Ravissa Vake toimi oikeaan kierrokseen aika kivastikin, pyöristyi ja taipui rehellisesti niin että ulko-ohjalla oli hyvä tuki. Tällöin pystyi raviakin vähän ratsastamaan eteen ja isommaksi. Usein vaan pääsi käymään niin että en muistanut huolehtia liikkeen aktiivisuudesta tarpeeksi, vaan meno pääsi vaivihkaa palaamaan säästövaihteelle jolloin pyöreyskin alkoi hävitä. Vasen kierros oli tänäänkin paljon hankalampi. Vasemmalle en saanut Vakea kunnolla suoristettua niin että ulko-ohjaan olisi saanut hyvän tuntuman ja sisäohjasta päässyt hellittämään. Sisäohjassa roikuinkin tähän suuntaan taas aivan liikaa. Etuosa kulki ympyröillä vähän ulkorataa, enkä saanut sitä sieltä kunnolla tuotua takaosan eteen. Tämä oli päivän keskeneräiseksi jäänyt asia nro 1.
Laukassa innostuin ratsastamaan lävistäjiä ja laukanvaihtoja. Tämä olikin siitä hyvä tehtävä että sai Vaken hereille ja laukan sujumaan itsestään eteenpäin. Vasemmassa laukassa esiintyi niin lapa edellä kaatumista kuin takaosan liirailua sisälle, mutta oikeassa laukassa vinous oli vähemmän häiritsevää. Pyöreyttä ei oikein laukassa löytynyt samaan tapaan kuin ravissa, mutta oli sentään kohtuullinen energia. Tuumasin että olen ehkä vähitellen oppinut istumaan Vaken laukan mukana eleettömämmin.
Ihan järkeviä juttuja sain itsenäisestikin tehtyä, vaikka istunnan puolesta olisi kyllä saanut olla joku huutamassa koko ajan. Tuntuu että alan päästä Vakesta pikkuhiljaa kärryille niin että saan sitä ratsastettua liikkumaan edes hieman enemmän oikeinpäin. Vanhat tutut suoruus ja aktiivisuushan ne ovat Vakenkin tapauksessa ratkaisevia tekijöitä. Vasemman kierroksen vaikeus verrattuna oikeaan tuntuu kyllä olevan sen verran universaali ongelma että sen syyt taitavat aika pitkälti löytyä omasta eivätkä hevosen vinoudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti