Kisa-aamun jälkeen oli sunnuntai-iltapäivänä vielä normaali vakiotunti. Kun tiesin kuka tunnin pitää niin arvasin saavani jonkun hauskan pikkuponin, ja oikeassa olin sillä ratsuni oli ikinuori Osku. Ei tästä ponista kyllä mitenkään arvaisi että ikää on jo 21 vuotta. Osku oli kuulemma ollut kesäloman jälkeen lyhyellä sairaslomalla ja mennyt sen jälkeen lähinnä jatkotason tunteja, joten olihan se vähän rautakanki. Omat ajatukseni pyörivät vielä aivan liikaa aamun kisasuorituksen analysoinnissa, joten keskittymiseni käsillä olevaan tehtävään eli Oskun jonkinsorttiseen läpiratsastamiseen oli aika huonoa.
Tunnin tehtäviin kuului siirtymisiä sekä askelpituuden vaihteluita askellajien sisällä. Lisäksi pyöriteltiin ympyröitä ja voltteja. Oskun kanssa haasteena tosiaan oli rehellinen asettuminen ja taipuminen, ja aika vinostikin se liikkui niin että takaosa liirasi vasemmalle etuosa oikealle. Näitä asioita yritin työstää läpi koko tunnin vaihtelevalla menestyksellä. Ongelmana oli että en malttanut pitää asettavalla ohjalla vastaan tarpeeksi pitkään, vaan myötäsin ilman kunnon syytä. Oikeaan kierrokseen oli myös vaikeaa löytää ulko-ohjaan kunnollista tuntumaa. Kun Osku sitten hieman myötäsi niskasta asetuksen vaikutuksesta sorruin siihen virheeseen että heitin ohjaa pois eteenpäin (ja päästin koko ylävartaloni kumartumaan eteenpäin) sen sijaan että olisin tehnyt myötäyksen tuntuman sisällä ja näin ollen estänyt ponia valahtamasta aivan etupainoiseksi myötäyksen hetkellä.
Ravissa liike jäi usein vähän turhan säästeliääksi hiippailuksi, sillä vaikka Osku on periaatteessa reipas niin kyllä sitäkin pitää muistaa pohkeella ratsastaa. Askel olisi siis saanut olla pidempi ja energisempi, mikä olisi varmaankin auttanut myös tuntuman ja pyöreyden löytämisessä. Laukassa oli tässä suhteessa asiat paremmin, sillä laukassa Osku eteni oikein hyvällä energialla, välillä tosin jopa vähän kiireisen oloisena. Oikeassa laukassa ympyrällä työskennellessä Osku kiirehti ensin eteenpäin tunkien samalla voimakkaasti oikeaa lapaa sisään. Ope ohjeisti suoristamaan niin että oikea lapa tulisi sisäpohkeen "ympäri" ja takaosaa sai samalla ajatella tuotavaksi sisäänpäin. En ole aivan varma mitä siinä sitten onnistuin tekemään oikein, mutta jokin vain loksahti yhtäkkiä kohdilleen niin että oikea lapa lakkasi tunkemasta sisälle ja poni suoristui kahden ohjan väliin kuin taikaiskusta. Samalla löytyi pyöreä muoto ja poni alkoi hienosti kantaa itseään. Laukattiin siinä joitakin ympyröitä tällä hienolla fiiliksellä. Enpä ole kyllä koskaan ennen saanut Oskua esittämään näin hyvää laukkaa!
Hienon laukkahetken jälkeen olikin jo aika siirtyä loppuraveihin. Yritin ravissa etsiä samaa oivallusta ja loksahdusta kuin äsken laukassa, mutta sitä ei enää oikein löytynyt. Jännä miten kuitenkin yhdestä onnistuneesta minuutin tai parin pätkästä voi jäädä näin mainio fiilis, vaikka muilta osin tunti oli aika tuloksetonta yritystä. Ainakin nähtiin taas kerran se että kun vinona liikkuvan hevosen saa rehellisesti suoristettua niin samantien alkaa kaikki muukin toimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti