Henkimaailman kisajuttuja

Oman seuran koulukisat ja Jussin kanssa jälleen helppo B -startti, tällä kertaa luokkana B-merkin kouluohjelma. Yleensä ei koulukisat jännitä ollenkaan mutta nyt vähän jännitti, sillä olin onnistunut kasaamaan itselleni liikaa paineita. Tunneilla Jussi on mennyt viime viikkoina tosi hyvin, ja tiesin että mikäli lähellekään samalle tasolle pääsisimme kisoissa niin tultaisiin kyllä pärjäämään hienosti. Toisaalta mielessä kummitteli se mahdollisuus että Jussi jälleen kerran hyytyisi radalle pahemman kerran, kuten on niin monesti käynyt ja viimeksi juuri edellisissä kisoissamme keväällä. "Pakko ratsastaa sunnuntaina hyvin" takoi mielessä monta päivää etukäteen, joten ei kai ihme jos ei olotila kisa-aamuna ollut kaikkein rennoin ja leppoisin. Päivän saavutuksiin lukeutui kuitenkin se että onnistuin väkertämään Jussin harjaan oikein siistin ja nätin ranskanletin, vaikka yleensä olen ihan tumpelo ranskanletin teossa.

Lähdimme Jussin kanssa kentälle verryttelemään hyvissä ajoin mutta ei liian aikaisin. Huomasin että jännitys ei oikein helpottanut satulassakaan, eli en saanut itseäni rennoksi. Jussi kuitenkin liikkui aika mukavasti, eteenpäinpyrkimystä oli sopivasti ja tuntuma pysyi kevyenä. Pientä kuolaimen alle painumista välillä mutta ei sitäkään pahasti. Vaikka Jussi ei ollut tänään vielä aiemmin liikkunut niin liike tuli aika pian irtonaisen ja letkeän oloiseksi. Laukassa varsinkin oli mainio energia. Koska en ollut kropastani tarpeeksi rento niin en edes yrittänyt istua alas harjoitusraviin, vaan keventelin ja pyysin askelta pidemmäksi ja lennokkaammaksi. Verkan perusteella Jussi oli tänään oikein hyvä, mutta tiesin vallan mainiosti että radalla saattaisi jumittuminen silti iskeä.

Edellisen ratsukon suorituksen ajan olimme maneesissa valmistautumisalueella, jossa sai ainoastaan kävellä. Olin vähän huolissani siitä jumittuisiko Jussi näin pitkän käyntipätkän aikana kokonaan kun raippakin piti jättää ovelle. Tein vähän väistöjä ja pysähdyksiä. Käynnissä Jussi oli vähän hidas, mutta kun päästiin aitojen sisälle vastasi se edelleen pohkeeseen ja ravissa oi ihan hyvä aktiivisuus. Ratsastin vielä vähän kohottavia pidätteitä ja sitten ravia eteen, ja lähtömerkkiä odottaessa Jussi liikkui oikein hyvin. Kun lähtömerkin jälkeen istuin alas harjoitusraviin en valitettavasti vieläkään onnistunut olemaan rento, joten reidet jännittyivät ylös ja istunta meni kippuroinniksi. Tällainen istunta tietenkin söi Jussin liikkeestä hienoimman terän. Alkutervehdyslinja (6, pys. vinossa) sekä ensimmäinen voltti (6,5) sujuivat kuitenkin vielä ihan hyvässä ravissa ja ryhdikkäässä raamissa. Tämän jälkeen pääsi ratsukko lösähtämään etupainoisemmaksi ja liike alkoi hyytyä. Toisella voltilla (5,5) koin kauhunhetkiä kun tuntui että nyt todellakin hyydytään. Onneksi tämän jälkeen Jussi lähti taas vähän paremmin eteen, ja muistin ratsastaa voltin jälkeen selkeän suoristuksen pituushalkaisijalle (7). Temponlisäys jäi vaisuksi, mutta tasaisesta tahdista irtosi sentään kuutonen. Tämän jälkeen päästiinkin käyntiin eli pahin istunnalla puristaminen loppui. Siirtyminen oli aika pehmeä ja saatiin seiska.

Pohkeenväistö vasemmassa kierroksessa ei ollut hassumpi (6,5), mutta käynti oli kuitenkin vähän ponnetonta ja muoto valui matalaksi. Raviinsiirtymisessä ja suunnanvaihdossa radan poikki (5,5) oli taas energiasta puutetta, vaikka ravipätkän loppua kohti sainkin mielestäni takajalkoja aktivoitua. Toinen väistö oli ehkä vähän tahmeampi (5,5). Käynnissä oli kuitenkin sellainen tunne että tästä päästään kyllä helposti laukkaan, ja nosto onnistuikin hyvin ja ilman puskemista (6,5). Oikea laukka oli kaikin puolin radan paras osuus. En puristanut istunnalla laukassa niin paljon kuin ravissa, joten liike sujui paremmalla energialla eteen ja muoto pysyi mukavan ryhdikkäänä. Olin tyytyväinen niin laukkaympyrään kuin lävistäjäänkin, ja seiskat niistä tulikin paperiin. Vasemman laukan noston sitten munin pahasti. En tiedä mikä nukahdus tässä kohtaa tapahtui, mutta en alkuunkaan vamistellut nostoa vaan nyhjäisin jotain epämääräistä pohkeilla. Jussi ei tietysti tästä lähtenyt mihinkään, joten nosto onnistui vasta toisella yrityksellä pisteestä myöhässä (5). Tämä kämmäys olikin pistesaldoa ja sijoitusta ajatellen lopulta aika ratkaiseva. Miten tyhmä virhe! Sisuuntuneena ratsastin kuitenkin topakasti keskilaukkalävistäjän (6,5), mutta raviinsiirtymisen jälkeen Jussi hidasti yllättäen käyntiin asti. Pamautin sen takaisin raviin vähemmän kauniilla pohjeavulla. En tiedä jäikö tämä käyntiaskel tuomarilta kokonaan huomaamatta, sillä siitä ei tullut mitään huomautusta eikä pisteissäkään rike näkynyt. Lopputervehdyksestä tuli vielä seiska.

En ollut rataan supertyytyväinen, sillä eihän tämä ollut lainkaan sellaista menoa kuin mihin periaatteessa pystyisimme. En siis saanut itsestäni parasta osaamista irti, vaan turhalla jännityksellä sabotoin omaa suoritusta. Toisaalta kukapa sitä kisoissa yhtä hyvin menee kuin treeneissä, ja tämä oli kuitenkin ihan ok rata sillä nyt ei hyydytty kovinkaan pahasti. Ainakin edellisten kisojen esitykseemme verrattuna parannus oli huima. Jussi oli tänään hyvässä iskussa, ja se olin sitten minä joka homman vähän sössi. Huomasin kyllä erityisen selkeästi kuinka hevosen liike hiipui sillä hetkellä kun istuin harjoitusraviin ja aloin puristaa istunnalla. Kaikki hyytyminen tänään menee täysin istunnalla jännittämisen piikkiin, sillä niin selkeä syy-seuraussuhde oli havaittavissa. Harmillista, kun parilla edellisellä tunnilla olen juuri päässyt istumaan Jussin ravissa vaivattoman oloisesti. Kisapaine teki kuitenkin tepposet niin että istunta meni taas samaksi vanhaksi kippuraksi ja hytkymiseksi rennon jäntevyyden sijaan. Onneksi laukassa tämä ongelma ei ollut niin suuri, ja raviohjelmassakin oli niitä parempia osuuksia. Menee tämä kuitenkin minun ja Jussin kisaratojen top 3:een vaikka tässä huonosta ratsastuksesta nurisenkin.

Pistesaldo oli ihan kohtuullinen, 62,6%. Tuomari kehui tasaisuudesta ja tasaisesta muodosta, mutta toivoi lisää energisyyttä ja ryhtiä ratsukon molempiin osapuoliin (heh). Siirtymiset olivat kuulemma ajoittain kättä vasten, ja niissähän meillä on tunnillakin ollut sitä etupainoisuusongelmaa. Näillä pisteillä olimme luokassa viidensiä eli ensimmäisiä ei-sijoittuneita vain puolikkaan pisteen erolla neljänteen sijaan. Niin pienestä kiinni! Tämä tietysti vähän harmitti. Tosin ehkä tällaisella istunnalla ja laukannoston hutiloinnilla ei olisi oikein sijoitusta ansainnutkaan, eli jos niitä ruusukkeita haluaa saada niin pitää vaan opetella ratsastamaan paremmin - myös siellä kisaradalla.