Rentous ennen kaikkea

Uusi hieno muuri jota tänään hypättiin, korkeus 70 cm.

Torstain tunnilla oli tälläkin viikolla esteitä. Pääsenkin Vaken kanssa sunnuntaina kisoihin Haapavedelle, joten nyt oli hyvä ottaa vähän valmistautumishyppyjä vaikkei kisakorkeutemme tällä kertaa olekaan kuin 70 cm.

Tänään ei aikaa käytetty kovin paljon sileän juttuihin, mutta ravissa verrytellessä tehtiin kuitenkin pohkeenväistöjä. Ope käski keventää väistöjenkin ajan, ja näin sain Vaken väistämään vähän rennommin ja paremmin eteen sujuen kuin satulassa istuen ja istunnalla jarruttaen. Vielä paremminkin olisi kyllä saanut takaosa väistää, eikä minulla taaskaan ollut kuin lyhyt esteraippa kädessä. Ope painotti nyt tunnin alusta asti minulle ohjastuntuman keveyden ja pehmeyden merkitystä, ja käski ratsastaa mahdollisimman rennolla kädellä. Käden rentouteen palattiinkin sitten myöhemmin hyppyjen yhteydessä.

Laukassa verryteltiin ylittäen kahden kavaletin suoraa linjaa. Väli oli noin 20 metriä, ja aluksi ratsastettiin kuudella ja sitten seitsemällä askeleella. Näin tuli mukavasti pientä laukan säätelyä mukaan päivän tehtäviin. Molemmat askelmäärät onnistuivat Vaken kanssa helposti. Kuuteen tarvittiin pieni eteenratsastus estelinjalle ja sen jälkeen annoin vaan laukan sujua eteen. Seitsemän askeleen kierroksilla jäin istumaan tiiviimmin satulaan ja jätin eteenratsastuksen pois. Helppoa ja sujuvaa.

Seuraavaksi mentiin vielä kavalettitehtävää hypäten kavaletti ensin ympyrällä ja sitten sama kavaletti kääntäen ympyrältä ulos lävistäjämäisesti ja laukkaa vaihtaen. Kuvioon kuului ympyrät ja laukanvaihdot molemmissa päädyissä. Tämänkin tehtävän suoritimme aika näppärästi ja laukat vaihtuivat, tosin nyt Vake vähän liirasi ympyröillä sisälapa edellä niin että kavaleteille ei päästy kovin suorana.

Ratapiirros by Anne.

Lopuksi hypättiin lyhyt rata kahteen kertaan, korkeutena 70 cm. Radalla oli mukana aivan upouusi muuri, jota Vake ei ollut vielä aikaisemmin hypännyt. En tiedä jännittikö se muuri vai mikä oli syynä, mutta ratsastuksessani oli nyt liikaa ylimääräistä puristusta ja sähläyksen makua. Tuli vääriä laukkoja, kaarteissa kammettiin lapa edellä eivätkä ponnistuspaikat tahtoneet sattua kohdilleen. Vake laukkasi aika pitkän ja etupainoisen oloisena ja omat mukautumiseni hyppyihin olivat vähän sitä sun tätä. Muurille tultiin vähän huonoon paikkaan ja Vake katsoi outoa estettä sen verran että halusi lähestymisessä painaa päätä alemmas. Hetkeäkään se ei epäröinyt, mutta aikamoinen kömpimishyppy siitä tuli kun mentiin kaula pitkällä aivan pohjaan. Sarjalla ei tahtonut laukan energia riittää vaan väli jäi pitkäksi, joten kömpimistä oli sarjankin ylitys. En oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa kun rata oli näin surkea esitys.

Saatiin onneksi hypätä rata vielä toisen kerran. Ope totesi että rentous on nyt pahasti hukassa ja on liikaa yliratsastamisen makua, ja käski pitää kädet koko ajan aivan rentoina ja antaa Vakelle pidempää ohjaakin. Ohjeena oli ottaa taas se huoleton ponityttö -asenne ja posotella esteitä kohti ponnistuspaikoista stressaamatta ja kaikkea turhaa puristusta ja säätämistä välttäen. Työnjaon tulisi olla se että Vake hyppää ja minä vain ohjaan oikealle esteelle. Ratsastin siis nyt rentoon tuntumaan keskittyen, ja kun höllasin ohjaa niin hypyt sujuivatkin paremmin. Kun sormet ja nyrkit olivat rentoina pääsi ohja myös tarvittaessa valumaan sormien välistä pidemmäksi silloin kun Vake tarvitsikin kaukaa hypätessä enemmän tilaa venyttää kaulaa.Yksittäiset puomiesteet selvitimme nyt ihan asiallisesti, mutta muurista mentiin taas vähän kömpien yli kun ei Vake sitä tohtinut kovin kaukaa hypätä. Sarjalle olisi tarvittu sujuvampaa laukkaa ettei väli olisi taas jäänyt liian pitkäksi, mutta yhdellä askeleella ähkäistiin se silti. Ei tämä vieläkään ollut niin sujuvaa ja hyvää hyppäämistä kuin olisin toivonut, mutta selkeä parannus edelliseen kierrokseen verrattuna kuitenkin. Huomasin myös että saadessaan vapaamman tuntuman Vake oli kaarteissa parempi, eli ei kiilannut lapa ja kylki edellä sisään niin kuin sillä usein on tapana. Mielenkiintoinen havainto!

Olipa nyt jotenkin hankalaa verrattuna esimerkiksi viime viikkoon jolloin hyppääminen sujui todella vaivattomasti ja sujuvasti. Ei se vaan joka kerta onnistu yhtä hyvin. Kaikista esteistä päästiin yli, ei siinä mitään, mutta usein aika kamalalla tyylillä. Täytyy vaan harjoitella lisää sitä rentoutta ja ratsukon molemminpuolista luottamusta ja harmoniaa. Yliratsastamisella ja liialla paineella Vake käy tietyllä tavalla vähän höselöksi. Paremmin sujuu kun teen selässä mahdollisimman vähän ja ratsastan rennolla, hyvin kevyellä tuntumalla vaikka poni sitten vähän pitkäksi ja matalaksi menisikin.