Keskiviikon tunnin ratsusta en ollut etukäteen yhtään iloinen. Sain nimittäin Dillen, ja vaikka Dille onkin periaatteessa kiva ratsastaa niin minua vaan aina jännittää sillä mennä koska Dillellä tunnetusti on välillä kaikenlaisia omia viirauksia. Nyt en ollutkaan pitkään aikaan ollut Dillen kyydissä, ja open mukaan se oli viime aikoina mennyt tunneilla todella asiallisesti. Karsinassa Dille käyttäytyi tänään oikein siivosti, vaikka joskus se on ollut hyvinkin kiukkuinen ja hankala.
Turhat jännitykset karisivat mielestäni onneksi aika nopeasti, kun ruvettiin maneesissa hommiin ja Dille tuntui menevän oikein tolkusti. Se ei lainkaan tuijotellut kulmia tai päätyjä eikä välittänyt kovassa tuulessa paukkuvasta maneesista (korvahuppu varmaan auttoi tässä), ja keskittyi hyvin käsillä oleviin tehtäviin. Ratsastimme suurimman osan tunnista pohkeenväistöjä, ensin käynnissä ja ravissa siten että pitkien sivujen alkuun tuli voltit ja tästä jatkettiin uraa pitkin pohkeenväistöä. Dille väisti käynnissä aika kivasti, ja sain istuttua keskellä satulaa kippaamatta painoa jommalle kummalle puolelle. Asetus oli se mitä käyntiväistöissä vielä vähän hienosäädettiin, ja väistöjen kautta Dille alkoi välillä keventyä etuosasta. Tärkeää olikin tarkkailla etuosan keveyttä ja ryhtiä, sillä Dillehän helposti menee kovin etupainoisena ja vähän ohjalla maaten.
Ravissa väistöt eivät onnistuneet ollenkaan näin vaivattomasti. Takaosaa oli hankala saada väistämään kunnolla, ja ajauduttiin siihen että Dille vähän jyräsi pidätettä vastaan väistöyritysten läpi. Samalla en onnistunut enää istumaan suorassa, ja siinä vaiheessa onkin aika mahdotonta saada väistöä onnistumaan kun kuski kenottaa milloin minnekin vinossa. Sain ehkä muutamia parempia väistöaskeleita onnistumaan silloin kun päästiin aloittamaan väistö kevyellä etuosalla ja läpimenneestä pidätteestä sekä siten että en saman tien päästänyt itseäni vinoon. Ravissa Dillen liikkuminen jäi joka tapauksessa turhan etupainoiseksi ja muoto matalaksi. Olisin varmaan saanut ratsastaa paljon ahkerammin kohottavia puolipidätteitä.
Tunnin loppupuolella työskenneltiin vielä laukassa. Vasemmassa kierroksessa mentiin edelleen pätkä väistöä käynnissä toisella pitkällä sivulla, ja tämän jälkeen nostettiin laukka ja laukattiin ympyrät molempiin päätyihin sekä toinen pitkä sivu. Dillellä oli laukassa varsin mainio energia, mutta se ei kuitenkaan tähän suuntaan tuntunut käyvän liian raskaaksi edestä. Painoa olisi kuitenkin pitänyt saada vielä edestä taakse niin että laukka olisi tullut enemmän ylämäkeen. Pitkällä sivulla laukka pääsi leviämään turhan pitkäksi, mutta ympyröillä sitä sai paremmin kasaan. Oikeassa laukassa työskenneltiin pidempi yhtenäinen pätkä uralla ja ympyröillä. Tähän suuntaan Dille oli jotenkin huonommin hanskassa ja kävi vähän vahvaksi edestä. Aluksi oli sellainen olo että ihan joka hetki ei poni ole täysin kontrollissa ja kuulolla pidätteille, mutta sitten meno tasoittui. Oikea lapa tunki sisään, eli etuosa olisi pitänyt saada suoristettua kunnolla. Aika lailla sama juttu siis kuin Oskun kanssa sunnuntaina, mutta nyt en laukassa onnistunut tilannetta korjaamaan.
Laukan jälkeen kevennettiin loppuraveja, ja jatkoin suoristusyrityksiä oikeassa kierroksessa. Ope neuvoi että pitäisi saada nimenomaan kaulan tyvi siirtymään oikealta vasemmalle niin että kaula tulisi aidosti kahden ohjan väliin. Aikani yritettyäni sain kuin sainkin tämän tapahtumaan, vaikka taaskaan en tarkalleen osaa sanoa mikä oli se ratkaiseva juttu. Tämän jälkeen oikea lapa oli siellä missä pitikin ja asetus ja taivutus tulivat rehellisesti. Juuri niin kuin Osku sunnuntaina alkoi Dille tämän korjauksen jälkeen liikkua aivan eri tavalla, eli nyt rehellisesti ja tasaisesti pyöreänä ja edestä kevyen oloisena. Näin saatiin aivan tunnin loppuun todella mukava ja toimiva ravipätkä, ja olikin vähän harmillista lopettaa juuri siihen kun poni alkoi kulkea näin kivasti.
Dille olikin sitten ennakko-odotuksistani huolimatta oikein kiva. Niinhän se kyllä yleensä on ollut silloin kun ei vaan keksi mitään ylimääräisiä pöllöilyjä. Ehkä se on välillä ihan hyvä mennä hieman pois omalta mukavuusalueelta ja ratsastaa muillakin kuin niillä kaikkein varmimmilla turvaratsuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti