Pusikkoratsastajat vauhdissa

Perjantaina olin jälleen maastossa Vakella. Sää olikin mitä hienoin maastolenkkiä ajatellen. Ei menty tällä kertaa sitä tavanomaisinta reittiä, vaan alkumatka kuljettiin voimalinjojen alla olevien pusikoiden keskellä. Alkukesästä täällä oli hyvin upottavia osuuksia, ja edelleen parissa kohtaa oli kovin pehmeää ja mutaista. Vieraammalla reitillä hevoset taisivat olla enemmän hereillä, ja aivan alkumatkasta Vake vähän säikähti puskassa ääntelevää lintua. Kun rämetaipaleelta päästiin metsään muuttui maasto mukavammaksi. Kauniilla metsäteillä ravattiin ja laukattiinkin pieni pätkä leppoisaa vauhtia. Tämän jälkeen könyttiin alas matalan hiekkamontun rinnettä, ja montun pohjalla oli hyvä jämäkkä alusta laukata taas jonkin matkaa. Tämän osuuden jälkeen maastot muuttuivat tutummiksi, ja otettiin vielä tutulla laukkapolulla kolmas laukkapätkä. Tässä osa hevosista innostui hieman liikaa, ja yhden kuskin pudottua tuli matkaan luonnollisestikin pieni viivästys jonka jälkeen tallille palattiin oikoreittiä syksyisen sänkipellon halki. Loppumatka sujui onneksi rauhallisesti ilman välikohtauksia. Vakea voi jälleen kiitellä siitä että se käyttäytyi varsin mallikkaasti koko reissun ajan, jopa siinä vaiheessa kun edellä menevä poni alkoi laukassa hölmöillä.