torstai 18. syyskuuta 2014

Ihania hyppyjä iltahämärässä

Torstain tunnilla oli vuorossa esteitä. Pari viikkoa ehtikin vierähtää ilman kunnon estetuntia, joten oli jo suorastaan korkea aika päästä taas vähän hyppelemään ja mikäs sen kivempaa kuin tehdä se luottoratsu Vaken kanssa. Alkutunnista mentiin kuitenkin huolellinen sileän verryttely, tavoitteena jumpata hevoset liikkumaan pyöreänä oikeinpäin. Työkaluna tässä käytettiin tehtävää, jossa 10 metrin volttia suurennettiin pääty-ympyräksi spiraalimaisesti ulospäin väistättäen. Väistöt olivat jälleen kerran hyvä keino Vaken jumppaamiseksi ja avuille saamiseksi, ja kun väistötehtävää mentiin sekä käynnissä että ravissa alkoi poni pyöristyä mukavasti. Pyöristymisen ja etuosan kevenemisen myötä parani myös pohkeesta eteenpäin ravaaminen. Väistöihin olisin kuitenkin kaivannut terävämpää ja aktiivisempaa takaosan askellusta, ja pitkä kouluraippa olisi tässä ollut oikein hyödyllinen apu. Lyhyt raippa kädessä päädyttiin vain tilanteeseen jossa jouduin puskemaan pohkeella aivan liikaa. Voisi varmaan ottaa aina estetunneillekin alkuverkan ajaksi pitkän raipan niin ettei tarvitsisi puskea.

Kun väistöjen avulla oli saatu hevoset työskentelemään pyöreämpinä jatkettiin laukassa uraa pitkin. Samalla ylitettiin kolmen kavaletin jumppasarjaa. Vaken eteenpäinpyrkimys parani heti kun päästiin estehommien pariin, ja kavaleteille mentiin hyvällä imulla. Sain jopa tehdä kevyitä pidätteitä lähestymisessä. Laukkaverryttelyn jälkeen vuorossa oli kääntämistehtävä, johon kuuluivat äskeinen kavalettisarja, kaareva tie pienelle pystylle, kaarros takaisin kavalettisarjalle toisesta suunnasta ja tästä jälleen kaareva tie toiselle pikkupystylle. Ratapiirroksessa esitettynä tämä siis vastaa esteitä 1, 2, 3 ja 4 siten että ykkösesteen paikalla oli kavalettisarja, ja samaa kuviota jatkettiin yhteen putkeen tarvittava määrä kierroksia. Vake liikkui edelleen hyvin ja tehtävä meni pääsääntöisesti ihan näppärästi. Kaarevat linjat eivät olleet ihan samanmittaisia, ja siinä missä vasemmassa laukassa löytyi helposti oikea askelmäärä ja ponnistuspaikka mentiin oikeassa laukassa esteelle nro 4 aina turhalla miniaskeleella pohjaan.

Seuraavaksi siirryttiin hetkeksi jumppasarjan pariin. Tämä käsitti ristikko-pysty-okseri-kolmoissarjan yhden askeleen väleillä, ja edessä oli vielä ponnistuspuomi apuna. Aloituskierroksen jälkeen esteet nousivat sen verran että pysty oli ehkä 70 cm ja  okseri n. 80 cm. Vake hyppeli sarjaa sujuvasti ja sain keskittyä istuntaan ja myötäyksiin. Ope huuteli pitämään kädet pehmeinä niin lähestymisissä kuin hypyissäkin ja antamaan ohjan jopa olla vähän löysä esteille tullessa. Innostuin varsinkin okserilla liioittelemaan myötäystä niin että heitin hyppyyn käsiä nopeasti eteen, mikä ei toki ollut se haluttu tyyli vaan sen sijaan tarkoitus oli antaa käden mukailla pehmeästi ja eleettömästi hevosen venyttäessä kaulaa hyppyyn. Sain tämän sitten onnistumaankin kun tajusin että ohjien viskaaminen eteen ei ollut yhtä kuin "pehmeä käsi".

Lopuksi hypättiin kuvassa esitetty kuuden esteen pätkä 70-75 cm korkeuksilla. Ope muistutteli edelleen pitämään kädet pehmeinä ja välttämään tarpeetonta eteenpäin ajamista. Vake liikkui todella hyvällä energialla, ja esteille oli helppo tulla. Sain katseen käännettyä hyvin menosuuntaan, joten oikeat reitit löytyivät luontevasti. Meno oli tosi sujuvaa ja ainoana pienenä miinuksena oli että kolmoselta neloselle ei väli taaskaan passannut vaan otettiin turha pikkuaskel esteen eteen. Muilla esteillä oltiin hyvissä paikoissa, ja hyppyihin mukautuminenkin sujui aika vaivattoman oloisesti. Tämä pätkämme oli niin hyvä että uusintoja ei turhaan lähdetty ottamaan vaan hyppelyt oli hyvä päättää tähän. Kylläpä jäikin hyvä mieli kun pienen hyppytauon jälkeen pääsi taas tositoimiin ja meno oli näin mukavaa ja sujuvaa. Tämä oli myös ensimmäinen tunti ulkokentällä tänä syksynä kun tunnin aikana ehti tulla jo ihan kunnolla pimeää, eli keinovalaistuksessa mentiin iltahämärän keskellä. Tämä ei kuitenkaan tuntunut Vakeen vaikuttavan millään lailla, eikä pimeys ja tihkusade häirinnyt itseänikään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti