Kivaa, jännää, vauhdikasta

Keskiviikon tunnilla oli esteitä ja sain ratsuksi Loren. Lorella olikin oikein kivaa ja mielenkiintoista päästä hyppäämään, sillä viimeksi olen Lorella hypännyt alkuvuodesta 2012 eli aikana ennen tämän blogin syntyä. Lore on esteillä reipas menijä ja yleensä aika varma, mutta muistelin että sen hypyissä oli jotenkin hankala olla mukana. Tämä mielikuva taisi kuitenkin perustua vain siihen että hyppäsin Lorella aikana jolloin oma esteratsastustaito oli täysin ruosteessa. Sen jälkeen on estetunteja karttunut yli sata lisää, joten nyt ei Loren hyppy tuntunut millään lailla hankalalta.

Aloitimme tunnin maapuomien parissa ratsastaen suoran puomilinjan yli ensin ravissa ja sitten laukassa. Laukkapuomien välit oli mitoitettu melko pitkiksi, joten laukan sai antaa sujua ihan kunnolla eteen. Tämä ei tuottanut ongelmaa kunhan vaan annoin Lorelle tarpeeksi ohjaa enkä jäänyt turhaan himmailemaan laukkaa taakse. Puomien ylitys oli oikein mukavaa kun hevonen eteni hyvällä energialla ja laukasta löytyi näppärästi säätelyvaraa. Ratsastin laukassa melko paljon kevyessä istunnassa, sillä näin sain istunnan vakaammaksi kuin Loren hankalassa keinutuslaukassa muutoin, ja tuntuikin että Lore laukkasi tällöin rennommin ja rauhallismmin.

Päivän varsinaisena tehtävänä oli kahden askeleen sarja ja tältä jatko kaarevalla tiellä 3-4 askeleen päässä olevalle laukanvaihtoesteelle. Hyppäsimme ensin yksittäiset laukanvaihtoesteet ristikkoina, ja sitten mentiin sarjaa muutama kerta sellaisenaan molemmista suunnista. Loren kanssa oli sarjalle helppo tulla, sillä laukkaa ja ponnistuspaikaa pystyi varsin hyvin säätelemään ja luonnollisestikaan tätä hevosta ei tarvinnut työntää eteen vaan estettä kohti saattoi todellakin vain odottaa kaikessa rauhassa. Sarjaväli oli kuitenkin hieman hankala, sillä ensimmäisen esteen jälkeen Lore lähti liian innolla eteen enkä alkuunkaan ehtinyt tehdä välissä pidätteitä. Kaiken lisäksi jäin sarjavälissä keikkumaan kevyeen istuntaan sen sijaan että olisin päässyt tiiviisti satulaan ja näin pystynyt jarruttamaan hevosta kunnolla. Lore oli vain niin nopea että en oikein muuta voinut kuin vikistä mukana kun hevonen lennähti sarjalla eteen ja esteiden yli. Väli jäi näin ollen enemmän tai vähemmän ahtaaksi joka kierroksella. Parhaiten sarja onnistui silloin kun toin Loren sisään melko pienessä laukassa ja pienehköllä hypyllä, eli niin että en vahingossakaan antanut sille merkkiä venyttää eteenpäin ensimmäistä estettä kohti. Ope myös neuvoi pitämään ohjan tarpeeksi pitkänä, sillä Lore kyllä lyhentää kaulaa niin paljon kuin ohjaa vaan kerii käteen mutta sen ollessa kovin alamäkeen rakentunut hevonen kiskoo se sitten liian lyhyellä ohjalla ratsastavan kuskin mukanaan etukenoon hyppyjen myötä.

Kun sarjaa oli hypelty yksittäin lisättiin mukaan kaareva tie suunnanvaihtoesteelle. Edelleen sarjalla kontrolli pääsi vähän häviämään ja Lore ampumaan eteen samalla kun itse kenotin irti satulasta täysin vietävissä, mutta sain kuin sainkin käännettyä sarjalta ajoissa seuraavalle esteelle. Laukanvaihdot eivät useinkaan onnistuneet, mutta en näitä ehtinyt pahemmin huomata sillä Lore liisi eteenpäin niin ettei siinä paljon ehtinyt havaintoja tehdä. Olipahan ainakin sujuvaa menoa mutta sitä kontrollia olisi saanut olla enemmän. 

 

Lopuksi hypättiin tehtävää pidennettynä versiona, eli ensin sarja ja kaareva linja oikeassa laukassa, kaarre vasemmassa laukassa takaisin sarjalle ja siltä kaareva linja vasemmalle, ja lopuksi vielä sarja yksittäin oikealle. Esteetkin hieman nousivat, sarja oli nyt n. 70 cm. Lorella oli kierrokset koko ajan vaan nousseet hyppäämisen myötä, joten tässä vaiheessa se kävi jo vähän kuumana. Ensimmäinen sarja oikeassa laukassa onnistui ihan asiallisesti, ja pääsin kääntämään kaarevan tien melko hyvin. Laukan vaihtumisesta ei ole mitään havaintoa, sillä päädyssä keskityin vain pidättelemään hevosta ja istumaan takaisin satulaan. Vasemmassa laukassa homma lähti sarjalla lapasesta, eli Lore ampui eteen sen verran paljon etten mitenkään ehtinyt kääntää kaarevaa linjaa seuraavalle esteelle vaan mentiin ohi metritolkulla. Hypättiin suunnanvaihtoeste sitten uudella lähestymisellä ja sen jälkeen vielä sarja. Onneksi tehtävä saatiin tulla vielä kokonaisuudessan uusiksi. Nyt annoin open ohjeiden mukaisesti ohjan vähän pidemmäksi ja annoin Loren laskea päätä alemmas. Sanoisin että tällä korjauksella meno olikin vähän parempaa. Ainakin ensimmäinen sarja oli varsin asiallinen, ja nyt ehdin myös vasemmassa laukassa kääntää kaarevan linjan eli Lore pysyi paremmin hanskassa. Loppua kohti vauhti taas alkoi taas kiihtyä enemmän, ja ennen viimeistä sarjaa käänsin ylimääräiselle voltille ehtiäkseni vaihtaa väärän laukan pois. Joka tapauksessa tämä toinen kierros oli ensimmäistä parempi eli ohjaus onnistui ja sarjaväli meni vähän järkevämmin ja hallitummin. 

 

Tunnin jälkeen oli aivan mahtava fiilis. Ei voi sanoa että meno olisi ollut kaikilta osin erityisen hienoa kun jarrut oli hieman hukassa, mutta voi että Lorella oli kivaa hypätä! Tällainen vauhti oli sopivasti jännittävää mutta ei liian jännittävää, ja olihan se mukavaa vaihtelua hitailla poneilla körötelleelle päästä pitkästä aikaa tällaisen hevosen selkään liitelemään esteiden yli. Tämänkertaisessa tehtävässä oli minulle tällaisen nopean ja kuumuvan hevosen kanssa kyllä haastetta, mutta selvitin haasteen jos ei hienosti niin kohtuullisesti kuitenkin. Lorella täytyy kyllä ehdottomasti päästä hyppäämään uudestaankin!