Tällä viikolla jopa pääsin sunnuntain vakiotunnilleni, joka olikin tälle viikolle ensimmäinen ratsastuskertani alkuviikon mentyä flunssan kourissa. En etukäteen tiennyt mitä tunnin ohjelmassa olisi luvassa, joten otin turvaliivin varuilta mukaan ja esteitä meillä sitten olikin. Tänään tunnin piti tuuraava ope, joka oli jakanut minulle Epperin. Ihan hauskaa, sillä Epperillä olen ylipäänsä mennyt tosi harvoin ja hypännyt en ole sillä koskaan. Epperihän ei ole mikään vauhtihirmu mutta tasaisen tunnollisesti kömpii esteiden yli, joten lähdin ihan positiivisin mielin kokeilemaan estetuntia siitäkin huolimatta että koulutunneilla on toisinaan ollut vaikeuksia saada Epperiä edes laukkaan. Arvelin kuitenkin että kovin isoja esteitä ei tänään hypättäisi, ja oikeassa olin eli ohjelmassa oli tekniikkatehtäviä korkeuksien ollessa ristikosta noin 50 senttiin.
Verryttelimme ensin hetken ravissa ja laukassa. Epper oli tavanomaisen rauhallinen ja hidas, ja yritin melko tuloksettomasti hätistellä sitä terävämpään raviin. Laukka kuitenkin nousi onneksi ihan mukisematta, ja puksuteltiin menemään kevyessä istunnassa. Laukka eteni mielestäni ihan hyvin, mutta ryhtiä olisi saanut ponissa olla paljon enemmän. Nyt mennä vyöryttiin kaula pitkällä ja matalalla, mutta pääasia että laukassa oli edes jonkinlaista meininkiä sen sijaan että olisi pahasti jumittu. Ympyröillä ei Epper kummoisesti taipunut, mistä tulikin noottia. Kieltämättä olisi varmaan ollut kovin hyödyllistä saada Epper edestä ylös ja ryhtiin ja taipumaan kunnolla, sillä tällöin olisi liikekin ollut varmaan aktiivisempaa.
Päivän harjoituksena oli askelpituuden säätelyä, mitä harrastettiin kaarevilla linjoilla. Aloitimme ratsastaen kaarevat linjat ravissa ja ylittäen näillä ravipuomisarjat. Ratsastimme kahta kaarevaa linjaa ikään kuin kahdeksikkona, ja molemmat linjat alkoivat 3-4 puomin sarjalla jolla raviaskeleen tuli venyä pidemmäksi. Näiltä puomeilta kaarrettiin kahden puomin sarjalle, jolle ravia taas piti hieman lyhentää. Epperiä sai ensin käskeä ihan topakasti eteen jotta ravi oli riittävä pidempiin puomiväleihin, mutta alkuherätyksen jälkeen askel venyi väleihin ihan riittävästi (mitä nyt hieman kolisteltiin). Askelta lyhentäessä taas olisi etuosa pitänyt saada ryhdikkäämmäksi, sillä nyt möngerrettiin koko tehtävä kovin etupainoisena ja matalana vaikka askelpituudet kyllä passasivatkin.
Puomisarjojen paikoille tuli seuraavaksi yksittäiset esteet, ja kaarevia linjoja hypeltiin nyt laukassa kukin ratsukko ainakin pari kierrosta putkeen. Ensin molemmat linjat oli tarkoitus ratsastaa viidellä laukalla. Tämä olikin aika luonteva askelmäärä Epperille, mutta jälleen sain ensin herätellä sen liikkeelle sillä ensimmäisellä kierroksella möngittiin miniesteiden yli niin läheltä että välitkin meinasivat jäädä pitkiksi. Kun otin topakamman asenteen ja patistelin Epperin laukkaamaan kunnolla sujuivat linjat viidellä askeleella helposti. Laukkoja en hypyistä saanut vaihtumaan, mutta Epper vaihtoi ne tosi kätevästi lennosta esteiden jälkeen. Tämä näppäryys vaihdoissa on kyllä ehdoton bonusominaisuus Epperissä.
Seuraavana versiona oli ratsastaa ensimmäinen kaareva linja katsomolta peilille viidellä askeleella, ja toinen samanmittainen linja peililtä katsomolle päin neljällä askeleella. Tehtävän helpottamiseksi neljän askeleen linja alkoi pienellä okserilla. Jälleen aloitimme tehtävän aivan liian laiskasti mönkien 6+5 askelta, mutta kun sain Epperin etenemään reippaammin onnistuimme menemään linjat viidellä ja neljällä askeleella useaankin kertaan. Itse asiassa neljä askelta alkoi olla helpompi siinä vaiheessa kun olin saanut Epperin hereille, eli lyhentäminen laukan terävyyden säilyttäen jäi suurimmaksi haasteeksi. Vyöryttiin niin pitkänä ja matalana että säädeltävyys ei ollut ihan huippuluokkaa vaan viiden askeleen väli kävi hieman ahtaaksi. Kaarteissa Epper oikoi kaatuen sisäpohjetta vastaan, mutta silti päästiin kääntymään esteille sopivilla reiteillä ja laukatkin Epper taas korjaili nohevasti lennosta. Pikkaisen oli sellainen matkustajaolo ratsun puksuttaessa eteenpäin, mutta positiivista että Epper liikkui nyt ihan mukavasti eteen ja suoritti tehtävän reippaalla asenteella.
Ei tämä ollut mikään malliesitys laukan säätelystä, mutta selvitimme Epperin kanssa vaaditut askelmäärät ja minulla oli ihan hauskaa. En suuremmin stressannut yksityiskohdista, vaan mennä köröttelimme Epperin kanssa aika huolettomalla asenteella. Epperillä ratsastaessani minua on tainnut joka kerta joko itkettää tai naurattaa, ja tämä kerta meni onneksi sinne naurun puolelle. Voisin ottaa Epperin pienille esteille uudestaankin, sillä vaikka sen hitaus pohkeelle ja raipalle onkin vähän tuskastuttavaa niin tällaisissa hyppelyissä se on ihan hauska kaveri ja tuntuu liikkuvankin esteillä vähän paremmin kuin koulukuvioiden parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti