Harjoituskisat hyvällä energialla

Kuskin ilme ennen rataa oli melko jäätynyt.

Kisaviikonloppu alkoi Tallinmäen harjoitusestekisoilla. Menin Vakella vain yhden luokan eli 80 cm:n, sillä edessä on vielä toiset kisat sunnuntaina. Tämä oli minulle ja Vakelle toinen yhteinen kasikympin startti, ja etukäteen jännitin lähinnä sitä saisinko ponin hereille niin ettei se jäisi yhtä laiskaksi kuin viime viikolla Haapavedellä. Tämä ei sitten lopulta ongelmaksi koitunutkaan, vaan alla oli tänään aivan eri poni. Hyvä niin, vaikka pientä lisäjännitystä minulle siitä koituikin.

Verryttelimme ensin laitumella kävellen ja hieman ravaillen, ja kun pikkukentälle mahtui verkkaamaan niin otettiin siellä laukkaa ja vähän hyppyjä. Verkka meni kyllä aikamoiseksi sähellykseksi. Pikkukentällä en saanut Vakea liikkumaan kovin hyvin eteen, mutta sillä oli tänään kuitenkin jotain erikoisvirtaa jonka ansiosta tuli sivuliirailua ja "pomppimista" sen sijaan että pohkeesta ja raipasta olisi menty eteenpäin. Pieni pukkikin sieltä tuli yhdessä vaiheessa, ja kerran poni yritti livistää portista ulos. Tässä tilanteessa en osannut oikein muuta kuin sählätä ja puskea, ja verryttelyhypyt olivat aika kamalaa tuuppaamista. Onneksi verkkaa ei kestänyt kauan, mutta radalle meno alkoi kyllä jännittää aika lailla kun poni vaikutti jotenkin niin pörheältä eikä ollut oikein kuulolla.

Radalla sai ottaa yhden verryttelyhypyn ennen suorituksen aloittamista esteelle numero 3 eli violetille okserille. Vake lähti liikkeelle energisen oloisena, ja itse puolestani olin jännityksestä tönkkö. En tiedä mitä Vake sitten alkoi tuijottaa, mahdollisesti jotain esteen takana tai ehkä se vain reagoi omaan jännitykseeni, sillä se jarrutti esteelle tullessa ja melkein pysähtyi. Viime hetkessä se muisti että esteistä on tapana hypätä yli, ja pomppasi kiltisti okserin yli kuskin roikkuessa mukana kaikkea muuta kuin tyylikkäästi. Tämä katastrofihyppy ei tietenkään yhtään auttanut jännitykseeni. Kysyin saanko hypätä verkkaesteen uusiksi ja lupa harjoituskisojen hengessä tuli. Ope huusi että pidempi ohja ponille ja rento tuntuma. Nyt päästiin asiallisesti yli. Sitten pohdin että jalustimet on liian pitkät ja pyysin saada lyhentää niitä ennen starttia. Lyhentämisen jälkeen totesin että ne onkin liian lyhyet ja pidennettiin takaisin. Ai miten niin joku oli pikkaisen hermostuksissaan?

Verkka- ja jalustinepisodin jälkeen oli vihdoin aika aloittaa rata. Vake lähti oikein reippaasti liikkeelle ja ekalle esteelle kääntyessä tuntui melkein että tämähän vie. Toisen esteen kohdalla ope huuteli rauhoittumiskäskyjä kuskille ja käski hengittää. Vake oli tosiaan aivan erityisen täpäkkänä liikkeellä, ja tällaisessa laukassa oli helppo ja mukava ratsastaa esteille. Ei tarvinnut puskea eikä työntää ja ponnistuspaikat löytyivät aivan itsestään. Neljännen esteen paikkeilla aloin rentoutua ja tuli jo varmempi olo kun huomasin että homma sujuu kuin rasvattu. Ensimmäiset seitsemän estettä muuri mukaanlukien ylittyivät todella sujuvasti ja hyvin. Laukat vaihtuivat automaattisesti niin että niistä ei minun tarvinnut huolehtia Vaken hoitaessa homman. Perusradan kahdeksas ja viimeinen este oli kahden askeleen pysty-pysty-sarja. Tälle lähestyin jo aika huolettomalla asenteella Vaken edetessä edelleen hyvällä energialla. A-osan edessä tajusin että eihän tässä oikein askel sovi mitenkään päin, ja taisinpa vähän heittäytyä hyppyyn ennen hevosta. Vake kuitenkin otti pikkuaskeleen esteen eteen, eikä ehtinyt nostaa etujalkojaan tarpeeksi vaan puomi tuli alas. Ajatukset pysähtyivät niin että möngittiin väliin kolmas askel ja hypättiin b-osakin läheltä. Voi miten harmi että hyvin sujuneen radan lopuksi kävi tällainen pieni vahinko. Minulla oli juuri alkanut olla sen verran kivaa että olisin todellakin halunnut jatkaa vielä toiseen vaiheeseen.



Pudotus jäi tottakai harmittamaan, sillä olisi ollut tietenkin kivaa saada puhdas rata ja hypätä toinen vaihe sijoitusta tavoitellen. Eipä tämä ollut onneksi maatakaatava virhe, vaan sellainen "näitä sattuu" -työtapaturma. Joka tapauksessa olin oikein tyytyväinen siihen miten hyvin ja sujuvasti rata meni muilta osin. Vake oli nyt hurjan paljon parempi kuin viime viikon kisoissa, ja kun mentiin tällä terävämmällä vaihteella niin kasikympin esteet ylittyivät helposti ja sujuvasti. Enää pitäisi saada oma pää pidettyä vähän paremmin kylmänä jotta en alkaisi hermoilla näin valtavasti siinä vaiheessa kun tapahtuu jotain odottamatonta (kuten se että poni onkin vähän tavallista pörhäkämpi). Tavoitteena voisi vaikka olla kisaradan hyppääminen kerrankin ilman että ope joutuu huutamaan "rauhoitu" -käskyjä.

Videosta ja kuvasta kiitos Hanna-Kaisalle!