torstai 23. lokakuuta 2014

Kevyttä kavioiden kopsuttelua

Tänä torstaina ratsastimme Annen kanssa itsenäisesti normaalin tuntimme asemesta. Edellisestä kerrasta Vaken satulassa ehtikin vierähtää viikko, sillä Vake oli viime viikonlopun rokotuslomalla. Parina edellisenä päivänä se oli kuitenkin jo liikkunut, ja tänään menimme kevyesti noin 45 minuuttia. Meno jäi kevyeksi ihan olosuhteiden pakosta, sillä kenttä oli jäätynyt vielä viime viikkoakin kovemmaksi. Liukasta ei kuitenkaan ollut, joten kyllä kentällä pystyi hyvin menemään käyntitehtäviä sekä rauhallista ravia. Kovan pohjan lisäksi keli oli muutenkin varsin talvinen, sillä pakkasta oli noin kuusi astetta ja tuuli puhalteli peltoaukeiden yli hyytävästi.

En ollut laatinut varsinaista etukäteissuunnitelmaa, ja päädyin ratsastamaan pohkeenväistöjä käynnissä ja vähän ravissakin sekä isoja ympyröitä. Vaken keskittyminen tehtäviin ei ollut aivan huipussaan, sillä vaikka se ei varsinaisesti mitään säikkynyt oli sen huomio usein enemmän kentältä ulos pälyilyssä kuin ratsastajassa. Ymmärtäähän sen kun on pilkkopimeää ja tuulikin kahistelee puskia kentän laidoilla. Yritin saada ponin huomiota itseeni puhua pälpättämällä sille kaikenlaista, sillä eipä siinä kentällä ollut muita ihmettelemässä hassuja höpinöitäni kuin Anne ja Jetti. Puhumisen seurauksena Vaken korvat usein kääntyivätkin takaviistoon ja se alkoi tällöin kuunnella myös varsinaisia apuja paremmin.

Keskittymisongelmasta seurasi kuitenkin se että aloin taas käyttää apuja liikaa. Käynti toki on muutoinkin se askellaji jossa kaikista helpoiten ajautuu jatkuvaan jumputtamiseen ja nyhjäämiseen. Vake kyllä liikkui yllättävänkin pyöreänä, mutta rentoutta ja tarkkaavaisuutta olisin toivonut lisää. Nyt taisi käydä niin että siltä sai reaktion korkeintaan puoleen käyttämistäni avuista, ja toisaalta en aina itsekään tiennyt mitä olin pohkeella nyhjäämisellä ajamassa takaa. Askellus niin käynnissä kuin ravissakin oli myös aika ponnetonta, eli aktiivisuus ei ollut ihan kunnossa. Taisin tämän osalta ratsastaa turhan varovaisesti kovasta pohjasta tietoisena eli en oikein edes pyytänyt Vakelta pikkuhissuttelua parempaa liikettä.

Vasemman ja oikean kierroksen puolieron huomasin tälläkin kertaa, eli oikealle tuntuma ja pyöreys oli paljon helpompi löytää. Aivan treenin lopuksi sain paneuduttua suoristamiseen hieman keskittyneemmällä otteella, ja ratsastin vasemmassa kierroksessa ympyrällä etuosaa oikealta vasemmalle samaan tapaan kuin olen viime aikoina saanut tehdä monen eri hevosen kanssa. En tiedä kuvittelenko vain, mutta tuntui että sain ympyrällä etuosaa oikeasti vähän suoristettua ja ulko-ohjalle sen myötä paremman tuntuman. Vake liikkuikin tässä kohtaa mukavan pyöreänä ja melko rennonkin oloisena. Työskentely tältä päivältä päättyi sitten tähän hyvään hetkeen ja lähdettiin talliin lämmittelemään.

Näin alkoi maneesiratsastajn karaisu syksyn ja talven ratsastuksiin säiden armoilla. Tänään annoin olosuhteiden vähän liikaa häiritä tekemistä, eli en osannut rakentaa käyntipainotteista ratsastustuokiota sellaiseksi että ponin huomion ja keskittymisen olisi todella saanut käännettyä työntekoon. Kuten viime viikolla tunnilla nähtiin olisi käyntityöskentely erinomaista treeniä kunhan sen vaan saisi toteutettua fiksusti eikä päätyisi epämääräiseen höntsäilyyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti