Tallinmäen tunnilla oli myös torstaina koulua, ja koska kenttä oli jäätynyt kovaksi pitäydyttiin rauhallisessa käynti- ja ravityöskentelyssä. Siitä huolimatta (tai sen vuoksi) tunti oli erittäin tehokasta ja hyödyllistä perusasioiden työstämistä: asettamista, takajalkojen aktivointia väistöillä ja pyöreyden hakemista. Näin pääsin Vaken kanssa myös mukavasti saman tien kertaamaan tiistain tunnin asioita. Uutena kuolaimena Vakella oli nyt D-renkainen kolmipala, kun taas aiemmin on menty pyöreärenkaisella nivelellä, mutta enpä oikeastaan huomannut että kuolaimen vaihto olisi vaikuttanut mihinkään. Enemmän taisi vaikuttaa se että myös ohjat olivat erilaiset, aiempaa huomattavasti ohuemmat punosohjat. Etukäteen ajattelin että nämä olisi helppo pitää kädessä, mutta loppujen lopuksi en ihan ollutkaan sinut tämän ohuemman ohjan kanssa vaan tuntui että se pääsi helposti vähän valumaan kädestä enkä saanut nyrkkejä tarpeeksi rennoiksi. Kyse voi tosin olla myös siitä että kädet olivat hieman kohmeessa.
Tunnin aluksi ope muistutti taas siitä perusperiaatteesta että hevosta ei ratsasteta ja työnnetä koko ajan eteen, vaan tarvittaessa käynnistetään liike ja sen jälkeen annetaan hevosen liikkua rauhassa ja turhaan avuilla vaikuttamatta. Alkuverryttelyyn ohje oli että ei pidä stressata pyöreydestä ja siten ajautua ratsastamaan liikaa kädellä, vaan pyöreys kyllä tulee sieltä sitten työskentelyn myötä. Tällä periaatteella lähdettiin verryttelemään käynnissä ja ravissa ratsastaen muutaman askeleen väistöjä uralta sisälle ja takaisin. Vake oli ihan hyvin hereillä näin aluksi eikä sitä pahemmin tarvinnutkaan käynnistellä. Yritin pitää kädet rentoina mutta samalla tuntumalla, ja kuten ope ohjeisti hakea näin aluksi vain sujuvaa liikkumista eteen ja sivulle. Väistöissä tuli taas ensin liikaa jarrutusta kun yritin ehkä liikaakin kontrolloida etuosaa ja ratsastaa väistöä liian jyrkästi poikittaen. Kun löysäsin vähän omaa pipoa ja tyydyin hyvin loivaan poikitukseen säilyi sujuva liike väistöjen aikana.
Alkuverryttelyn jälkeen siirryimme tekemään samaa kuviota kuin tiistaina, eli neliökahdeksikkoa väistättäen jokaisessa kulmassa takaosaa ulos muutamia askeleita. Tehtävä sujui aika lailla samaan tapaan kuin viimeksi, eli väistöissä tuli jännittymistä ja liikkeen sammumista ja ulkolapa tuntui aina vähän karkaavan liikkeestä. Toisaalta väistöjen kautta Vake lähti hakeutumaan pyöreäksi ja liikkui niiden välillä pätkittäin aika mukavastikin pehmeän ja joustavan oloisesti. Ope tuumasi että silloin kun tuli näitä "loksahduksia" niin meno näytti varsin kivalta. Epätasaisuutta toki oli kovastikin niin että pyöreys katosi ponin vähän jännittyessä tai aktiivisuuden päästessä katomaan. Oli tässä ideaa oikeaan suuntaan, mutta harmittelin sitä etten kulmaväistöissä saanut ulkolapaa lopulta ihan kunnolla haltuun ja ponia jäämään samalla ulko-ohjan tuelle. Tulkitsen tilanteen niin että se viimeinen silaus lapojen suoristumisesta "kahden ohjan ja kahden pohkeen väliin" jäi tapahtumatta. Muistin kuitenkin tiistain oivalluksen mukaisesti kehua Vakea aina välillä vaikkei meno vielä täydellistä ollutkaan.
Samaa teemaa jatkettiin vielä ratsastaen väistöjä isolla ympyrällä. Toisella ympyrän puoliskolla väistätettiin takaosaa ulos muutaman askeleen pätkissä ja toisella puoliskolla puolestaan sulkutaivutusmaisesti takaosaa sisään. Aloitimme tämän oikeassa kierroksessa, ja tähän suuntaan työskentely sujuikin ihan mukavasti. Käynnissä mentiin aika tasaisenkin pyöreänä ja takaosa siirtyi hyvin sekä ulos että sisään ympyrältä. Samalla löytyi ulko-ohjalle hyvä tuntuma, ja varsinkin "sulkutaivutusväistö" tuntui auttavan Vaken taivuttamisessa oikean pohkeen ympäri niin että oikea lapa ei ollut enää vaivihkaa vinoon pullahtaneena. Tässä kohtaa tuntia tapahtui mielestäni jo ihan rehellistä suoristumista.
Ympyräväistöt vasemmalle tuottivat kuitenkin edelleen hankaluuksia eli vinous korostui jälleen ja pyöreys katosi. Ratsastus meni sen myötä vähän ylimääräiseksi punkemiseksi ja vääntämiseksi, ja kun ei poni suoristunut ja rentoutunut yritin virheellisesti ratkaista tätä hakemalla entistä jyrkempää poikitusta. Ope toppuutteli sitten vaatimasta ponilta liikaa ja muistutti että väistön ei tarvitse olla jyrkkä vaan ihan loiva ristiaskellus ajaa saman asian (ja luultavasti toimii paremminkin kun pystyn ratsastamaan rennommilla ja pienemmillä avuilla). Hevonen kun ei välttämättä aina edes pysty menemään kovin jyrkkää väistöä rennosti jos sillä on jumeja, eli pitää edetä ajatuksella hiljaa hyvä tulee eikä vaatia mahdottomia. Lopputilanne oli sitten se että teimme parempia, maltillisia väistöjä, mutta Vake jäi vähän vinon oloiseksi eikä liikkunut samalla lailla pyöreänä kuin oikeassa kierroksessa.
Positiivista on ainakin se että alkuverryttelyn onnistuin aika hyvin "matkustamaan" ilman ylimääräistä säätämistä. Kun alettiin sitten työstää enemmän pyöreyttä, asetusta ja takajalkojen aktivointia niin apujen tarkoituksenmukaisuuden ja keveyden idea ei enää joka hetki toteutunut yhtä hyvin. Tuskailen siis jatkuvasti sen ongelman parissa kuinka vaikuttaa hevoseen tarpeeksi ja riittävän tehokkaasti niin että sen saisi kantamaan itseään pyöreänä ja oikein, mutta välttäen kuitenkin yliratsastamisen ja liiallisen vaikuttamisen puolelle lipsahtamista. Kultainen keskitie tuntuu tässä asiassa olevan niin kapea että sille on kovin vaikea päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti