Lisää kisakokemusta

Sunnuntaina mentiin Vaken kanssa vielä toiset kisat tälle viikonlopulle, sillä naapuritallilla eli Turkan Ratsurinteellä oli harjoitusestekisat. Lämmittelyluokkana hypättiin 60 cm arvostelulla A.1.0 ja isompana luokkana 80 cm arvostelulla 367.1. Ideana oli että ensimmäinen kasikymppi vieraskisoissa ei jännittäisi niin paljon kun alle menee pienemmän radan. Kisapaikalla oltiin kyytijärjestelyjen vuoksi todella hyvissä ajoin, joten siinä ehti harjata ponin huolella ja sitten oli odotteluaikaakin vielä oikein runsaasti. Tallinmäen porukalla kävimme kävelemässä alkukäynnit pitkän kaavan mukaan sänkipellolla.

Odottelun jälkeen koitti viimein oman verryttelyryhmän vuoro ja menimme kisakentälle verryttelemään 60 cm luokkaa varten. Ravissa Vake vaikutti ensin olevan vähän omissa maailmoissaan eikä reagoinut pohkeeseen, mutta laukassa se tuli paremmin kuulolle ja terävämmäksi. Verkkahypyt menivät napakasti eikä niitä otettukaan kuin kaksi pystylle ja yksi okserille. Oma vuoro oli ryhmän kolmantena. Rata sujui kokonaisuutena oikein asiallisesti. Tätä estekorkeutta ei ainakaan tarvinnut jännittää, joten pystyin ratsastamaan melko rennosti ilman ylimääräistä puristusta ja tuuppaamista. Parilla esteellä tuli miniaskel ja yhden askeleen sarjaväliinkin tuli pieni lisäaskel, mutta eipä se haitannut. Vake liikkui sopivalla laukalla ja oli kuulolla eikä liian laiska. Aika huoleton ja helppo suoritus kaikin puolin ja puhtaasti tultiin maaliin. Näin pääsimme palkintojenjakoon ja saimme punavalkoisen ruusukkeen.

60 cm luokan palkintojenjaossa.

Annelle kiitos piirroksesta.

Kasikymppi olikin sitten asia erikseen. Jonkin verran jännitti vaikka tiesin että Vaken kanssa meidän pitäisi tämäkin korkeus selvittää ilman suurempia ongelmia. Suurin huolenaiheeni oli yhden askeleen pysty-okseri-sarja, sillä sarjavälit tuppaa usein jäämään meille pitkiksi vaikka mennäänkin ponivälillä. Open ohje oli että jos sarjalle tulee pieni sisäänhyppy niin ei kannata hirveästi lähteä ajamaan eteen vaan Vaken voi antaa mennä kahdella laukalla. Verryttelyssä Vake tuntui edelleen toimivalta ja meni esteille hyvällä imulla. Pystylle saatiin kaksi hyvää hyppyä, mutta okserille tultiin ensin liikaa ajaen ja Vake ponkaisi niin kaukaa etten oikein ehtinyt hyppyyn mukaan. Toinen yritys okserille oli onnistuneempi ja sitten verkkahypyt riittivätkin.

Lähtövuoromme oli heti luokan toisena, joten kauan ei tarvinnut odottaa. Laukkasimme ensin kentän ympäri ja varmistin että Vake oli hereillä, ja sitten mentiin jo lähtölinjan yli ja kohti ensimmäistä estettä. Ponilla oli hyvä energia ja hypystä tuli hyvä, ehkä aavistuksen laaka niin että tasaokserin puomiin tuli kevyt kosketus mutta ei pudotusta. Kakkoseste ylittyi myös asiallisesti, mutta sitten edessä oli suoran linjan päässä radan pelottavimman näköinen este eli ISOLTA näyttävä tasaokseri jolla oli pituuttakin ihan jonkin verran. Lähdin ratsastamaan eteen tavoitellen kuutta laukkaa tälle linjalle (edellisessä luokassa tuli kuusi sekä miniaskel), mutta ihan ei askel riittänyt vaan kauas jäätiin. Taisin yrittää työntää Vakea hyppäämään kaukaa, mutta se ottikin vielä miniaskeleen aivan juureen ja urheasti kipusi tästä esteen yli. Keikahdin hypyssä aika reilusti eteenpäin. Korjasin itseni tasapainoon samalla kun kiittelin Vakea, ja matka jatkui.

Este 1. Kuskin asennosta päätellen tässä hypätään kerrostaloja.

Seuraavat kaksi pystyä menivät ihan nätisti ja onnistuneiden laukanvaihtojen kera, mutta kuudentena esteenä oli edessä se pelottava sarja. Ennen sarjaa herättelin Vakea sujuvampaan laukkaan toiveena sarjaväliin venyminen yhdellä askeleella. Ratsastin kuitenkin sarjalle aivan liikaa tuupaten ja hätistäen, eikä näin ollen sopivaa ponnistuspaikkaa löytynyt. Vake ratkaisi tilanteen hyppäämällä a-osalle aivan hurjan kaukaa, ja kun en tällaiseen roikaisuun ollut varautunut lensin hypyn kiskaisemana kaulalle makaamaan. En ehtinyt saada itseäni juurikaan suoristettua ennen b-osaa, jota ennen Vake fiksusti otti lisäaskeeleen ja meni yli vaikka kuski keikkuikin aivan pois tasapainosta. Olipa taas aikamoinen pelastus ponilta, ja onneksi sain keikuttua kyydissä. Sitten äkkiä ajatukset kasaan ja kohti ensimmäisen vaiheen viimeistä estettä. Tämä ylittyi hienosti, joten olimme kuin ihmeen kaupalla selvinneet puhtaasti ja toiseen vaiheeseen.

Esteellä numero 4. Kuva Sanni Kaarre.

Toinen vaihe alkoi erittäin lupaavasti. Kasita ysille ja ysiltä kympille sain käännettyä niin näppärät tiet että ihan itsekin hämmästyin, ja hypyt osuivat nappiin. Esteet 7-10 olivatkin ratamme paras pätkä. Kympin jälkeen tuli kaareva linja jälleen sille isolle tasaokserille. En ole aivan varma mitä kaikkea tässä estevälissä sitten meni pieleen, mutta ainakin tie oli vähän huono niin että oltiin menossa okserin vasenta reunaa kohti eikä keskelle, ja en tainnut myöskään ihan kunnolla suoristaa ponia estettä kohti. Sitten tuli lisäksi paniikkituuppaus monta askelta ennen estettä kun en nähnyt ponnistuspaikkaa. Oikea ratkaisu olisi tietenkin ollut odottaa estettä rauhassa. Kun lähestyminen oli näin surkean huono niin Vake katsoi parhaaksi luistaa vasemmalle esteen ohi. Neljä virhepistettä rapsahti tästä. Kaarsimme uuden lähestymisen esteelle, ja pientä kiemurtelua tuli nytkin mutta Vake meni sitten kiltisti yli kun vihjaisin että nyt on mentävä. Sitten piti vielä ennen maaliin pääsyä selvittää sarja toistamiseen. Hyppy a-osalle lähti taas melko kaukaa, mutta nyt olin paremmin varautunut enkä jäänyt hypystä niin pahasti jälkeen. Hieman menin taas etukenoon ja väli möngittiin kahdella askeleella, eli mikään tyylinäyte ei ollut tämäkään sarjan ylitys. Hienosti Vake kyllä selvitti nämä radan ongelmakohdat pelastaen kuskin kiperistäkin paikoista.

Este 11 eli se iso paha okseri, vihdoin onnistunut hyppy tälle esteelle.

Heti radan jälkeen mielessä oli vain epäonnistumiset eli molemmat sarjat sekä huono hyppy ja ohimeno okserilla. Tuskailin siinä sitten sitä kuinka en osaa ratsastaa vaan poni joutuu pelastelemaan yhtenään samalla kun keikun selässä aivan holtittomasti. Eihän siitä mihinkään pääse että tässä radassa oli nämä selkeät notkahduksensa joista selvittiin vain Vaken ansiosta. Kun sitten katsoin radan videolta totesin että sarjaa ja okseria lukuunottamatta rata olikin muilta osin ihan hyvä ja asiallinen. Toisen vaiheen alussa ratsastamiini teihin voin olla oikeinkin tyytyväinen. Hoksasin sitten sen että ongelmat sarjalla ja okserilla taisivat johtua yksinkertaisesti vain siitä että jännitin ja panikoin näitä esteitä ja ratsastin niille liikaa eteen ajaen ja ponille työrauhaa antamatta. Muille esteille ratsastin ilman tällaista ylimääräistä puristusta ja työntämistä, ja niille sitten löytyikin ihan sopivat ponnistuspaikat eikä ollut mitään ongelmia. Jos myös sarjalle ja okserille olisi tultu samalla lailla rauhassa niin olisi selvitetty ne varmasti paljon asiallisemmin. Tärkeä havainto ja toivottavasti tämä pysyy sitten jatkossa mielessä! Joka tapauksessa kotitreeneissä on varmaan syytä harjoitella lisää sarjoja sekä kaarevia linjoja.

Päivän saldona oli siis ruusuke pikkuesteiltä, tärkeää kokemusta ja oppia kasikympistä sekä harmitteluista ja jossitteluista huolimatta loppujen lopuksi ihan hyvä mieli. Kisat oli tunnelmaltaan oikein kivat, joten kyllä kannatti tämäkin reissu tehdä.

Ahkeria kuvaajia oli kentän laidalla useitakin - kiitokset kuvista Sannille, Saralle, Miialle ja Johannalle!