keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Istu, istu, istu

Keskiviikon tunnilla hypättiin, mutta tasapuolisuuden nimissä kisaheppa Lore piti tällä kertaa antaa Annelle. Niinpä olin esittänyt toivomuksena mennä tänään jollakin e-kirjaimella alkavalla ponilla, ja tästä e-ponien kolmikosta ope oli valinnut minulle Elmon. Elmolla en ollutkaan hypännyt pitkään aikaan.

Alkuverryttelyssä Elmo yllätti positiivisesti, sillä se liikkui melko hyvin eteenpäin ihan itse eikä ollut kovin puskettava. Vino se kyllä oli kuten aina, ja toki laukka olisi saanut pyöriä vielä tarmokkaamminkin. Lyhyehkön verryttelyn jälkeen ratsastettiin ensin kahden ristikon suoraa linjaa, jonka metrimäärä jäi arvoitukseksi mutta ohjeena oli 5-6 laukkaa. Elmon kanssa luonteva ratkaisu näin pienillä esteillä oli kuusi askelta. Väli jäi tällä askelmäärällä aavistuksen ahtaaksi, ja jälkimmäisellä esteellä lähdin istunnalla ennakoimaan hyppyä liikaa eli kumartumaan irti satulasta esteen edessä. Ope patistelikin istumaan tiiviimmin satulassa loppuun asti. Sama linja hypättiin vielä toisesta suunnasta esteiden ollessa nyt pieniä pystyjä. Tämä sujui ihan luontevan ja sujuvan oloisesti, ja maltoin ehkä jo istuakin paremmin satulaan. Elmo vaan otti molemmilla kierroksilla hieman pidemmän hypyn ensimmäiselle esteelle ja pääsi vaihtamaan siinä laukan oikeasta vasemmaksi. Nämä kaukaa lähtevät hypyt eivät kuitenkaan päässeet minua yllättämään tai horjauttamaan.

Yksittäin hypättiin vielä kertaalleen pieni portti lävistäjällä. Elmo ei tietenkään portista välittänyt mitään, mutta laukanvaihtoa ei tällaisesta pikkuhypystä saatu tehtyä. Seuraavana vuorossa olikin neljän esteen pätkä jolla korkeudet olivat noin 50-60 cm. Tämä korkeus oli Elmon kanssa vielä ihan mukavuusalueella, etenkin kun alkutunti oli sujunut mukavasti. Ensimmäinen este oli ristikko-okseri lävistäjällä. Elmo lähti hyvin liikkeelle ja okserille tullessa sain tehdä jopa pieniä pidätteitä jotta poni pysyi tarpeeksi lyhyenä. Vähän lähelle mentiin, mutta parempi niin kuin huolimaton roikaisu kaukaa kuten Elmo välillä tekee. Lavat kiemurtelivat lähestymisessä vähän minne sattuu, ja hypyssä oli tunkua oikealle niin että laukkaa ei ollut toivoakaan saada hypyssä vaihtumaan. Elmo korjasikin laukan ravin kautta välittömästi alastulon jälkeen. Jatkoimme pysty-pysty-linjalle, joka onnistui nyt aivan nappiin ja oikea laukkakin säilyi. Tehtävä päättyi vielä portin ylitykseen lävistäjällä, mikä meni myös asiallisesti lukuunottamatta laukan vaihtumattomuutta. Ei ollenkaan hassumpi pätkä tämä.

Tultiin neljän esteen pätkä vielä uudestaan vaihtaen järjestykseksi okseri-portti-suora linja. Okserille tultiin aika samalla lailla kuin äsken, ja laukan joutui taas korjaamaan ravin kautta. Portille lähestymisessä istuin ja maltoin mielestäni hyvin, Elmo vaan puski vasenta kylkeä hypyssä ulos niin ettei laukanvaihtoa saatu edelleenkään aikaiseksi. Suoralle linjalle tullessa ohjalla oli vähän painetta eli Elmo hieman kiskoi edestä, ja linjan ensimmäiselle pystylle se loikkasi kaukaa sen sijaan että olisi menty pikkuaskeleella lähelle. Tämän isomman loikan jälkeen en ehtinyt saada ponia enää oikein kiinni, vaan se jatkoi samalla meiningillä toiselle esteelle niin että nyt väli meni viidellä askeleella ja kaukaa roikaistiin linjan jälkimmäinenkin osa. Saimme tietenkin sakkokierroksen linjalle. Nyt onnistuin tuomaan Elmon paremmin ensimmäiselle esteelle niin että se malttoi tulla järkevämpään ponnistuspaikkaan. Otin laukkaa sitten hieman kiinni jotta kuusi askelta mahtuisi, ja rytmi hieman katosi hetkeksi Elmon siirtyessä melkein raville. Lopulta kuitenkin oltiin kuudella askeleella hyvässä ponnistuspaikassa vaikka laukka välissä vähän lötköksi menikin, joten tämä riitti tällä kertaa.

Tärkeimpänä oppina tänään oli että pitää malttaa istua satulassa eikä lähteä ennen aikojaan kippaamaan ylävartaloa eteenpäin. Näin käy helposti silloin jos en ole varma ponnistuspaikasta vaan yritän varautua mahdolliseen kaukaa lähtevään hyppyyn. Elmo oli tänään kyllä oikein kiva, liikkui ihan itse ja hyppäsi järkevästi. Ei ollut ollenkaan sellaista epätoivoista puskemista kuin Elmon kanssa on toisinaan ollut, vaan tänään poni oli menossa ihan reippaalla asenteella. Lopuksi tuntui siltä että olisin voinut hypätä vaikka aavistuksen korkeampiakin esteitä, ja jäi myös sellaiset fiilikset että Elmolla voisin mielelläni hypätä vastaisuudessakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti