Virtapiikkejä havaittavissa

Tallinmäellä mentiin vielä tänä torstaina tunti kentällä ennen kuin tuntimme siirtyy sunnuntaiaamun maneesivuorolle. Kenttä olikin lämpimän alkuviikon jälkeen todella hyvässä kunnossa, eli viikon takainen betoni oli muuttunut jopa hyppäämiseen soveltuvaksi alustaksi. Olin automaattisesti odottanut koulutuntia ja turvaliivi ei siten ollut mukana, mutta esteet pysyivät tänään joka tapauksessa hyvin maltillisissa korkeuksissa eli 60 sentissä ja sen alle. Ensimmäinen tehtävä tänään oli kuitenkin etsiä piilosta leikkivä poni. Ensin luulin ettei Vake ole tarhassa, sillä se ei ollut kaverinsa seurassa portilla eikä valaistussa pihatossa. Kuulemma poni kuitenkin ulkona oli, joten se oli siis jossakin siellä valtavankokoisen tarhan pimeydessä. Hetken aikaa tähyilin eri puolille pimeyteen ja lähdin mudassa kahlaamaan kohti sitä aluetta missä Vake kesäisin useimmiten oli syömässä. Jonkin ajan kuluttua pimeydessä erottui valkoinen piirto ja kaksi kiiluvaa silmää, jotka paljastivat Vaken sijainnin.

Ennen tuntia sain kuulla että Vakella oli viime päivinä ollut selvästi ylimääräistä virtaa. Ihmekös tuo, kun poni on edelliset pari viikkoa ollut lomalla tai hyvin kevyessä liikutuksessa, ja on lisäksi pudottanut ylipainoa kymmeniä kiloja sekä saanut jumeihin fysikaalista hoitoa! Huomasinkin jo viime viikolla vähän merkkejä Vaken energiatasossa tapahtuneesta muutoksesta. Aloin sitten väistämättä etukäteen jännittää kuinka virtaisa ja pöljä poni mahtaisi tunnilla olla.

Raviverryttelyn aikana Vake meni oikein nätisti, ei pahemmin pälyillyt pimeyteen ja liikkui ihan hyvin omalla moottorilla ilman patisteluja. Laukassa Vake otti aluksi pienen spurtin ja pari vähän "pomppuisampaa" laukka-askelta, mutta ne eivät minua onneksi pahemmin horjauttaneet. Sellaista pientä pomppuisuutta oli laukassa havaittavissa, vaikka varsinaisia pukkeja ne eivät olleetkaan. Ylitimme laukassa maapuomeja pääty-ympyröillä, ja päädystä toiseen vaihdettiin lävistäjän kautta ja lennosta laukkaa vaihtaen. Laukanvaihtoihin arvatenkin tuli pomppimista, sillä tätähän Vake tekee vaihdoissa muutoinkin ja tänään oli takaosa selvästi tavallista kevyempi. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin rentoutua satulassa, kun huomasin ettei Vake mitään tämän hurjempaa taida tehdä ja pärjään ihan hyvin.

Hyppyjen puolesta pysyttiin tosiaan "kavalettitasolla", ja ihan hyvä niin kun hyppytaukoa oli takana melkein kuukausi. Ope otti teemaksi Nina Fagerströmin valmennuksessa esitellyn "positiivisen askeleen" käsitteen, mikä siis tarkoittaa että estettä kohti ei hevonen eikä ratsastaja ajattele taaksepäin vaan ennemmin askel hieman venyy estettä kohti. Tätä treenasimme ensin hyppäämällä vasemmassa laukassa suurella ympyrällä yksittäistä ristikkoa. Vake liikkui edelleen aika pörheästi, ja estettä kohti löytyi imua eli päästiin ristikolle nimenomaan sillä positiivisella askeleella. Kertaalleen tosin otettiin "negatiivinen askel" eli turha pikkuaskel kun aloin innoissani vähän liikaakin tuupata ponia kaukaa. Jatkettiin vielä oikeassa laukassa suorilla lähestymisillä pienelle pystylle, ja Vakelta todellakin löytyi tänään positiivinen askel. Välillä tuntui että ponkaistiin esteelle jo turhankin kaukaa, mutta kylläpä oli poni menossa hyvällä energialla! Ensin oli pientä ongelmaa esteen jälkeen kun Vake lähti kurvailemaan lapaliirtoa sisäänpäin, mutta aika vähällä sen sai menemään myös nätisti päätyyn asti. Ope muistutteli vielä pitämään kädet rentoina, sillä ponin ollessa näin "villinä" puristin ohjia vähän turhan jännittyneesti. 

Hyppäsimme sitten viiden esteen mittaisen simppelin radanpätkän. Vakella energiaa riitti edelleen, ja ensimmäiselle esteelle mennessä se meinasi jopa rynnätä. Aika samalla laillahan se käyttäytyi viimeksi kotikisoissa eli radan alussa oli vähän ylimääräistä säpinää. Ensimmäisen esteen jälkeen meno kuitenkin tasoittui. Edelleen Vake toki liikkui hyvällä omalla energialla, ja esteet ylittyivät oikein napakasti. Ponnistuspaikat löytyivät helposti ja laukat vaihtuivat itsestään kun eteneminen oli näin reipasta. Lopuksi hyppäsimme vielä neljän esteen uusinnan hieman tiukemmilla käännöksillä, ja sama sujuva meno jatkui. Ensimmäiselle esteelle tuli taas rynnistys, mutta sen jälkeen poni kuunteli paremmin ja tuntui että se keskittyi tehtävään eikä niinkään ylimääräiseen sähläämiseen. Tosi hyvä rata tämä jälkimmäinenkin, joten tämä hieman jännittävä tunti päättyi hyviin fiiliksiin. Kylläpä oli sujuvaa!

Vaikka ponin pieni "pöllöily" vähän jännittikin aluksi niin Vaken uusi energia taitaa kuitenkin olla enimmäkseen positiivinen juttu. Hyppääminen oli helppoa kun laukassa oli riittävä energia eikä tarvinnut puskea eteenpäin. Ponnistuspaikat löytyvät tällaisessa tilanteessa kuin itsestään, ja hypyissä on myös helpompi olla mukana kun alla on riittävästi laukkaa. Sekin on hyvä että Vaken liikkuessa omalla moottorilla en ala yliratsastaa ja "jahdata" sitä esteitä kohti. Tunnin loppua kohti aloin jo enemmän luottaa siihen että kyllä tämä sujuu ja pärjään ponin kanssa oikein hyvin vaikka se vähän virtaisampi onkin. Mitään kovin hurjaahan Vake ei tehnyt, joten jos sen virtapiikki ei tämän ihmeellisempänä ilmene niin ei pitäisi olla ongelmaa (koputetaan nyt kuitenkin puuta). Voisin ehkä myös luottaa omiin taitoihini vähän enemmän sen suhteen että pärjään kyllä vaikkei poni olisikaan aivan 100-prosenttisen pystyynkuollut.